Entä jos Yhdysvallat ei puolustaisikaan Suomea?
Suomessa ei ole käyty juuri lainkaan julkista keskustelua siitä, kuinka turvallisuusympäristömme muuttui, kun Donald Trump aloitti toisen kautensa Yhdysvaltain presidenttinä.
Eilinen A-Talk ei poikennut tästä. Heidi Hautalan, Sixten Korkmanin ja Matti Vanhasen puheenvuoroissa ei päästy asioiden ytimiin.
Vasta Teppo Turkin viimeinen puheenvuoro avasi kunnolla ovea kovaan todellisuuteen. Turkki nosti esiin kysymyksen, voimmeko luottaa siihen, että Yhdysvallat tarvittaessa puolustaisi meitä. Vastauksen hakeminen jäi tuleviin keskusteluihin.
Omalta osaltani käsittelin Naton turvatakuiden merkitystä muun muassa jo ennen Trumpin valintaa 10.9.2024 julkaisemassani blogissa ”Vasta Natoon pyrkiminen ja liittyminen synnyttivät uhkan Suomen turvallisuudelle”. Julkaisen sen alla sellaisenaan uudelleen.
x x x
Yhdysvallat on kyllä Donald Trumpinkin johdolla ilmoittanut, että Naton perussopimuksen 5. artikla on voimassa.
On kuitenkin huomattava, että artikla velvoittaa kyllä antamaan apua hyökkäyksen kohteeksi joutuneelle jäsenmaalle, mutta se ei velvoita puolustamaan toista jäsenmaata edes tavanomaisin asein, eikä tietenkään ydinasein.
Sekä Suomessa että muissa Nato-maissa on pidetty mahdollisena, että Venäjä kokeilisi Naton yhtenäisyyttä hyökkäämällä johonkin jäsenmaahan. Näitä lausuntoja sisältyy myös 10.9. julkaisemaani blogiin.
Suomen asema on erikoinen.
Suomi yhtyi Yhdysvaltain edellisen presidentin Joe Bidenin käynnistämään ”uuteen kylmään sotaan” ja asettui sen etulinjaan. Sodan kuuma ydin oli Ukrainassa.
Venäjän hyökkäyksen jälkeen Suomi kannatti sille asetettuja kovimpia pakotteita ja on toteuttanut niitä kaikkein tiukimmin.
Kaikki yhteydet ja yhteistyö Venäjän kanssa on katkaistu.
Ukrainan tukemisessa Suomi on ollut kärkimaita. Sinne ryhdyttiin toimittamaan heti myös tappavaa aseistusta.
Yhdysvaltain presidentin vaihduttua sen politiikassa koettiin täyskäännös. Uusi presidentti Donald Trump pyrkii lopettamaan Ukrainan sodan ja luomaan hyvät suhteet Venäjään.
x x x
Meidän edellinen presidenttimme Sauli Niinistö antoi 30.3. julkaistussa Juho-Pekka Rantalan haastattelussa yllättävää uutta tietoa Suomen Nato-jäsenyydestä.
Haastattelusta kävi ilmi, että Sauli Niinistö päätyi Nato-jäsenyyden hakemiseen samassa yhteydessä, kun hän helmikuun lopussa 2022 päätti hyväksyä tappavan aseistuksen antamisen Ukrainalle.
Niinistö kommentoi tätä ratkaisua toteamalla, että oli suuri periaatteellinen muutos, kun Suomi aikaisemmasta poiketen päätti lähettää tappavaa aseistusta sotaa käyvään maahan.
Itse hän kertoi pitäneensä olennaisempana, että tappavien aseiden lähettäminen Ukrainaan merkitsi sitä, että niillä tappaminen kohdistuisi venäläisiin. Tämä väistämättä muuttaisi olennaisesti Suomen suhdetta Venäjään, joka alkaisi pitää meitä vihollisenaan. Tämä johdatteli hänen mukaansa polkua eteenpäin kohti Nato-jäsenyyttä.
Kuitenkin Niinistö kertoi keskustelleensa jo tammi-helmikuussa siitä, mitä Venäjä voisi meidän Nato-jäsenyyteemme vuoksi tehdä ja – vielä tärkeämpää – kuinka me kykenisimme siihen vastamaan. Tämä pohdinta oli johtanut siihen, että hän helmikuun lopulla oli pyytänyt tapaamista presidentti Joe Bidenin kanssa. Vierailu toteutui maaliskuun alku päivinä.
Vireille Suomen Nato-jäsenyys oli pantu presidenttien välillä käydyssä puhelinkeskustelussa jo 13.12.2021.
x x x
Rantalan haastattelussa Sauli Niinistö puhui myös neuvotteluista, joita Yhdysvallat ja Venäjä olivat käyneet sen jälkeen, kun Venäjän hyökkäyksen uhka Ukrainaan keväällä 2021 oli väistynyt.
Aikaisemmin olimme tienneet, että Sauli Niinistö oli keskustellut Glasgowin ilmastokokouksen yhteydessä marraskuun alussa presidentti Joe Bidenin kanssa.
Nyt Niinistö kertoi, mitä tietoja Biden oli hänelle Venäjän kanssa käytyjen neuvottelujen sisällöstä antanut. Esille olivat tulleet samat vaatimukset, jotka tulivat julkisiksi myöhemmin. Venäjä oli vaatinut, että länsimaiden aseistusta pitää vetää kauemmaksi sen rajoilta, eikä Nato saa enää laajentua itään päin.
Tämä osio Sauli Niinistön haastattelussa herättää kysymyksen, oliko Venäjän kanssa neuvoteltu myös niistä toimenpiteistä, joita Yhdysvallat keväällä 2021 kehitteli Venäjän painostamiseksi. Niihin kuului myös Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys.
Tähän viittaa sekin, että päätösten jälkeen Joe Biden pilkkasi Vladimir Putinia siitä, että Venäjä oli hyökkäyksellään aiheuttanut Naton laajentumisen.
Joka tapauksessa on ilmeistä, että Venäjä oli tietoinen suunnitelmasta Suomen ja Ruotsin liittymiseksi Natoon.
Tämä tekee ymmärrettäväksi sen, että Venäjä ehdotti sovittavaksi, että Ukrainan lisäksi Naton jäsenyys evättäisiin myös muilta mailta. Asiasta haluttiin neuvotella.
Suomessa tapahtumien järjestys on esitetty päinvastaisena: Nato-jäsenyyttä oli haettava sen vuoksi, että Venäjä ehdotti sopimusta sen estämiseksi. On sanottu, että meitä uhkasi Nato-option menettäminen.
Kun presidentti Sauli Niinistö ilmoitti presidentti Vladimir Putinille 14.5.2022, että Suomi hakee Nato-jäsenyyttä, yhtenä perusteena esitettiin Venäjän loppuvuodesta 2021 esittämät “vaatimukset Natoon liittymisen estämisestä”.
Tietysti neuvotteluissa olisi voitu sopia myös option säilyttämisestä. Tätä mahdollisuuttahan Ukrainalle ennen Venäjän hyökkäystä mm. Ranska tarjosi.
Vuoden 2022 alussa ei saatu aikaan neuvotteluja ja ”diiliä”, jolla sota olisi voitu välttää.
Nyt Yhdysvallat ja Venäjä neuvottelevat sodan lopettamisesta ja keskustelevat myös sen ”juurisyistä”. Pöydällä ovat ilmeisesti myös Venäjän kolme vuotta sitten tekemät ehdotukset.
x x x
Suomen asema on nyt peräti erikoinen.
Suomi liittyi Natoon ja solmi Yhdysvaltain kanssa DCA-sopimuksen saadakseen turvaa Venäjää vastaan.
Nyt liittolaisemme Yhdysvallat kehittää ystävällisiä suhteita ja tiivistä yhteistyötä Venäjän kanssa.
Suomea Venäjä pitää Sauli Niinistön kieltä käyttäen nyt vihollisenaan sen vuoksi, että ryhdyimme antamaan Ukrainalle tappavaa aseistusta ja liityimme Natoon.
Nato-jäsenyyden antaman turvaan emme voi aikaisempaan tapaan luottaa.
Näissä oloissa Suomen olisi viisasta aktiivisesti tukea Venäjän ja Yhdysvaltain välillä käytäviä neuvotteluja, ei niitä ainakaan vaikeuttaa.
Näissä oloissa Suomen olisi viisasta pyrkiä luomaan suoria yhteyksiä Venäjään.
Helpoin alku olisi, että pyrkisimme palauttamaan henkilöliikenteen maittemme välille. On mahdollista, että Venäjä olisi valmis palaamaan siihen käytäntöön, että se ei päästäisi rajalle henkilöitä, joilla ei ole sen ylittämiseen tarvittavia asiakirjoja.
Rajan avaamista kannattaisi mitä pikimmin kokeilla.
x x x
Vasta Natoon pyrkiminen ja liittyminen synnyttivät uhkan Suomen turvallisuudelle (10.9.2024)
Julkaisin sunnuntaina blogikirjoituksen, jossa kysyin, mikä on Suomen Nato-jäsenyyden hinta.
Kirjoitin, että Nato-jäsenyyden kustannukset on lisättävä niihin taloudellisiin menetyksiin, jotka olemme kokeneet itsenäisyytemme murenemiseen liittyneistä muista ratkaisuista – ”vahvan markan” politiikasta ja jäsenyydestä sekä Euroopan unionissa että euroalueessa.
Uuden Suomen Puheenvuorossa blogistani syntyi jälleen erikoista keskustelua.
Useimmat perustelevat Nato-jäsenyyttä ja sen aiheuttamia taloudellisia menetyksiä sillä, että jäsenyys on heidän mukaansa parantanut Suomen turvallisuutta.
Monet näyttävät unohtaneen sen, että ennen Nato-jäsenyyden hakemista sekä tasavallan presidentti että puolustusvoimain komentaja korostivat, ettei Suomeen silloin eikä näköpiirissä olleessa tulevaisuudessakaan kohdistunut minkäänlaista sotilaallista uhkaa.
Uhkakuvat Suomen turvallisuudelle tulivat esille vasta sen jälkeen, kun jäsenyyshanke oli pantu liikkeelle.
x x x
Kerroin 18.4.2022 julkaisemassani blogissa niistä uhkakuvista, jotka eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan Jussi Halla-aho oli esittänyt Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa. (Sota vai rauha Suomelle? ss.186-190)
Jussi Halla-aho spekuloi niillä vastatoimilla, joihin Venäjä voisi turvautua estääkseen Suomen Nato-jäsenyyden.
Nato-jäsenyysprosessin aikana Venäjä voisi hänen mielestään tehdä jotain, mikä ei muodosta suurta sotilaallista uhkaa mutta pelästyttää ihmiset.
”Yhtenä mahdollisuutena on pienen, rajallisen alueen haltuunotto syrjäiseltä seudulta. Näin saadaan aikaiseksi rajakonflikti ilman, että täytyy ampua laukaustakaan. Se pelästyttäisi kaikki.”
Halla-aho kehottikin suomalaisia pitämään yllä jatkuvaa hätävaraa: ruokaa pariksi viikoksi ja muita välttämättömyyksiä kellarissa.
Kaksi päivää myöhemmin julkaisemassani blogissa kirjoitin tasavallan presidentti Sauli Niinistön 26.3. Ylen Ykkösaamulle antamasta haastattelusta. Niinistö sanoi, että Nato-jäsenyyden hakemiseen liittyen Venäjä ottaisi lupaamiaan vasta-askelia, jotka voisivat olla ”ronskinpuoleisiltakin näyttäviä” – ”Ne voisivat olla rajaloukkauksia, alueloukkauksiakin ja sitten on tämä hybridimaailma”. (mt. ss. 190-197)
Niinistön ja Halla-ahon lausuntojen perusteella kysyin blogissani:
”Kuinkahan Suomi vastaisi alueloukkauksiin ja Suomen alueiden haltuunottoon. Eikö niistä seuraisi sota Suomen ja Venäjän välille?
Kuinka Suomi puolustautuisi? Entä mikä olisi vastaus hybridihyökkäyksiin tai jopa mahdollisiin ohjusiskuihin?”
x x x
Sen jälkeen, kun Nato-jäsenyys oli toteutunut, kävi ilmi, ettei sen antama turvatakuu estäisikään Venäjän mahdollista hyökkäystä Suomeen.
Kirjoitin 15.12.2023 julkaisemassani blogissa (Mitä Suomelle on tapahtunut? ss. 253-257):
”Nato-jäsenyyttä markkinoitiin sillä, että Suomi saa turvatakuut, jotka varmistavat maamme turvallisuuden.
Viime aikoina äänenpainot ovat muuttuneet. Nyt asiantuntijat pitävät mahdollisena, että Venäjä voisi testata Naton yhtenäisyyttä kohdistamalla jonkinlaista sotilaallista toimintaa jotakin jäsenmaata kohtaan. Tässä yhteydessä Suomeakin on pidetty yhtenä mahdollisena kohteena.
Eduskunnan alaisuudessa toimivan Ulkopoliittisen instituutin johtava tutkija Charly Salonius-Pasternak kehotti Ylen haastattelussa Suomen reserviläisiä lupaamaan itselleen, että ”vuoden 2025 alussa he ovat elämänsä kunnossa fyysisesti ja henkisesti”.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö puolestaan piti saksalaislehdelle antamassaan haastattelussa mahdollisena, että Ukrainan sota laajenisi suursodaksi ja jopa maailmansodaksi.”
Jos suursota syttyisi, Suomi olisi pahinta taistelutannerta.
Tähän on valtavin kustannuksin ja uhrauksin tultu. Ennen Natoon pyrkimistä ja liittymistä mikään ei uhannut Suomen turvallisuutta, eikä uhkaa ollut näköpiirissäkään. Nyt meitä uhkasivat sotilaalliset iskut ja jopa joutuminen suursodan taistelutantereeksi.
x x x
Kommentit sunnuntain blogikirjoitukseeni osoittavat, että hyvin monet ovat omaksuneet tarinan, jonka mukaan Suomi liittyi Natoon sen vuoksi, että Venäjä hyökkäsi 24.2.2022 Ukrainaan.
Tosiasiassa Suomen Nato-jäsenyys pantiin vireille heti sen jälkeen, kun Joe Biden oli aloittanut virkakautensa Yhdysvaltain presidenttinä.
Tammikuussa 2021 tasavallan presidentti Sauli Niinistö antoi Iltalehdelle haastattelun, jossa hän arvosteli eduskunnan kannanottoa, jonka mukaan ”Suomi ei salli alueensa käyttämistä vihamielisiin tarkoituksiin muita valtioita vastaan”. Samassa haastattelussa hän perusteli vireillä ollutta hävittäjähankintaa sillä, että sen kautta Suomi on osa suurvaltojen välistä ”uhkatasapainoa”.
Keväällä 2021 Yhdysvalloissa kehitettiin suunnitelma ”uuden kylmän sodan” käynnistämiseksi Kiinaa ja Venäjää vastaan. Tähän suunnitelmaan kuului myös Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys.
Joulukuun 13. päivänä 2021 julkistettiin päätös, että Suomi ostaa Yhdysvalloista 64 F-35 -hävittäjää. Koneet voidaan varustaa taktisia ydinaseita kantavilla risteilyohjuksilla.
x x x
Kun päätös oli tehty, julkaisin samana päivänä blogin ”Hävittäjävalinnan vuoksi on vahvistettava luottamusta Suomen puolueettomuuteen” (mt. ss. 76-79):
”Päätös on tehty ja sen mukaan on toimittava.
Päätymistä nimenomaan F-35 -koneeseen perustellaan sillä, että se soveltuu parhaimmin oman maamme puolustamiseen. Rohkenen epäillä tätä. Tähän tarkoitukseen kaksi muuta loppusuoran ehdokasta olisivat ilmeisesti olleet parempia.
Sen sijaan F-35 soveltuu erinomaisesti kansainväliseen yhteistyöhön.
On tarjolla suuri vaara, että Suomen ilmavoimat pyritään kytkemään Baltian maiden puolustamiseen. On tarjolla suuri vaara, että Suomen hävittäjiä pyritään käyttämään operaatioihin kaukana maamme rajojen ulkopuolella.
On sanottu, että F-35 ehkäisisi maamme joutumista sotaan. Saattaa olla, että vaara joutua sotatilaan muiden maiden kanssa päinvastoin kasvaisi entisestään.
Risteilyohjusten hankkiminen kytkisi Suomen suurvaltojen väliseen ”uhkatasapainoon”.
On onnetonta, että juuri nyt jotkut ovat viritelleet keskustelua Suomen Nato-jäsenyydestä ja vieläpä kytkien meitä Ukrainan kriisiin.
Nyt tarvitaan nimenomaan luottamusta siihen, että Suomi säilyttää tulevaisuudessakin puolueettomuutensa ytimen, sotilaallisen liittoutumattomuuden ja itsenäisen uskottavan puolustuksen.
Muiden valtioiden on voitava luottaa siihen, että Suomi ei salli alueensa käyttämistä vihamielisiin tarkoituksiin niitä vastaan.”
x x x
Myöhemmin olemme saaneet tietää, että samana päivänä – 13.12. – presidentit Joe Biden ja Sauli Niinistö olivat sopineet Suomen Nato-jäsenyyden toteuttamisesta.
Hävittäjähankinta on osa Nato-jäsenyyden kustannuksista. Sen lopullinen hinta selviää vasta vuosien kuluttua.
Näinä aikoina olemme saaneet tietoa muista jäsenyyteen liittyvistä kustannuksista. Nato-joukoille pitää rakentaa tiloja ja puolustusvoimat tarvitsevat runsaasti lisää väkeä.
x x x
Blogissa mainitut kirjoitukset voi lukea kotisivuni blogiarkistosta.
Suomen tiestä Natoon ja osapuoleksi Ukrainassa käytävään sijaissotaan (proxy war) on saatavissa tietoa kirjoistani ”Sota vai rauha Suomelle?” ja ”Mitä Suomelle on tapahtunut?”. Molemmat teokset ovat nyt luettavissa kotisivuni kirja-arkistosta.
Nämä Pohjantähti-keskuksen kustantamat teokset voi tilata Pohjanrannan verkkokaupasta. Ne toimitetaan kotiin poikkeuksellisesti ilman toimituskuluja.
