Vauhdittaako tekoälykin Donald Trumpin johtamaa globaalia vallankumousta?

Pari viikkoa sitten osallistuin työministeri Arto Satosen isännöimään tilaisuuteen, johon hän oli kutsunut entiset työministerit. 

Paikalla olivat meidän kahden lisäksi Tuula Haatainen, Timo Harakka, Lauri Ihalainen, Jouko Kajanoja ja Sinikka Laisaari (ent. Mönkäre).

Tapasimme valtioneuvoston juhlahuoneistossa, Smolnassa. Virittelimme vanhoja muistoja. 

Aikanaan hallituksen iltakoulut pidettiin Smolnassa. Paikka oli erityisen tuttu minulle, kun toimin heti kansanedustajaksi tultuani kesästä 1970 lähtien pääministeri Ahti Karjalaisen poliittisena sihteerinä.  

Työministereiden joukossa olin virkaiältäni vanhin. 

Olin aloittanut ministeriurani marraskuussa 1975 Martti Miettusen johtaman ”hätätilahallituksen” opetusministerinä. Presidentti Urho Kekkonen oli ”runnannut” sen kokoon sillä perusteella, että Suomessa oli työttömyyden aiheuttama hätätila. Työttömiä taisi olla noin 60 000.

Syksyllä 1976 hallitus hajosi, ja sen työtä jatkoi Miettusen johtama keskustavoimien vähemmistöhallitus. Olisin voinut jatkaa opetusministerinä, mutta halusin perehtyä talouspolitiikkaan ja tarjouduin työministerin tehtävään. 

Seuraavana keväänä siirryin ulkoministeriksi Kalevi Sorsan johtamaan enemmistöhallitukseen. Hoidettavikseni tulivat tavallisuudesta poiketen myös ulkomaakauppa-asiat.

Vuonna 2007 palasin Suomen taloudellisten ulkosuhteiden pariin, kun tulin Matti Vanhasen johtaman hallituksen ulkomaankauppa- ja kehitysministeriksi.

Tapaamisemme yhteydessä meille tarjoutui tilaisuus mielenkiintoisiin keskusteluihin. Aikajänne oli melkoinen. Meidän veteraanien joukossa oli nykyisiä aktiivipoliitikkoja. 

x  x  x

Keskustelumme koskivat Suomen talous-, sosiaali- ja työvoimapolitiikkaa viiden vuosikymmenen ajalta. 

Omalta osaltani avasin keskustelua siitä, kuinka Suomen ulkosuhdepolitiikka on vaikuttanut kansantalouteemme ja työllisyyteemme.

Palautin mieliin Suomen liittymisen Euroopan unioniin. 

Nykyään yleisesti myönnetään, että EU-jäsenyys on aiheuttanut meille paljon ongelmia ja taloudellisia menetyksiä. 

Monet sanovat, että jäsenyys on kuitenkin ollut meille edullinen sen vuoksi, että pääsimme EU:n sisämarkkinoille. 

Tämä on huono argumentti sen vuoksi, että Suomi oli EU-jäsenyydestä päätettäessä jo päässyt sisämarkkinoille vuoden 1994 alusta voimaan tulleella sopimuksella Euroopan talousalueesta (ETA). ETA:n puitteisiin olisimme voineet muodostaa EU:n rinnalle Pohjolan yhteisön.

Vielä onnettomampi ratkaisu oli Suomen liittyminen ainoana Pohjoismaana euroalueeseen. Vuoden 2008 finanssikriisistä lähtien meidän taloutemme ei ole juuri lainkaan kasvanut. 

Euroon valmistauduttiin jo 1980-luvun lopulla aloitetulla ”vahvan markan” politikalla. Se johti 1990-luvun alussa taloushistoriamme pahimpaan lamaan, konkurssiaaltoon, pankkikriisiin ja jättityöttömyyteen. Jo silloin alkoi valtiontaloutemme raskas velkaantuminen.

Vielä 1980-luvun puolivälissä meillä oli ollut osapuilleen sama elintaso kuin Ruotsissa, eikä valtio ollut pahasti velkaantunut. Sittemmin olemme jääneet pahasti jälkeen ja ajautuneet vakavaan velkakriisiin. Työttömyys on sietämättömällä tasolla ja se näyttää edelleen kasvavan.

Lopuksi kysyin, mitähän Suomen Nato-jäsenyys ja siihen liittynyt osallistuminen Ukraina-tukeen ja -pakotteisiin on meille maksanut ja lopulta maksaa.

Kommentteja tai vastauksia en odottanut saavani.

x  x  x

Keskusteluissa tuli esille myös kysymys tekoälyn vaikutuksista työllisyyteen.

Lähtökohta puheenvuoroissa oli, että uusien teknisten innovaatioiden käyttöönotto on yleensä synnyttänyt uusia työpaikkoja ja työllisyys on pysynyt hyvänä.

Tekoälyyn perehtyneet kollegat arvelivat kuitenkin, että tekoälyn vaikutukset olisivat erilaiset ja se saattaisi johtaa suureen työttömyyteen. Tämä johtuisi siitä, että tekoäly johtaa työpaikkojen vähenemiseen myös teollisuudessa. Tehdasaleissa ei nykyään nähdä juuri lainkaan työntekijöitä.

Keskustelussa tekoälyn vaikutuksista esille tuli myös Donald Trumpin kauppapolitiikka. Kysyttiin, olisi tekoäly omiaan varmistamaan sen, että Trump saavuttaa kauppapolitiikallaan, korkeilla tulleillaan, ne taloudelliset ja työllisyystavoitteet, joita sille on asetettu.    

Tämä keskustelu on tullut mieleeni, kun olen seurannut asiantuntijoiden keskustelua Trumpin tullipolitiikan vaikutuksista.

Monet ovat väittäneet, että Trump ei saa palautetuksi kovin paljon valmistavan teollisuuden työpaikkoja Yhdysvaltoihin. Toisaalta on ihmetelty, ketkä suorittavaa työtä tekevät, kun halpatyövoiman pääsy maahan estetään ja kun nykyisiäkin karkotetaan.

Ei Trump ehkä pyrkikään palauttamaan menetettyjä työpaikkoja. Ehkä hänen tavoitteenaan on, että Yhdysvaltoihin syntyy tekoälyn hyödyntämiseen perustuvaa uuden sukupolven tuotantoa? Se olisi globaaleilla markkinoilla ylivoimaisen kilpailukykyistä.  

Tekoälykin saattaa siis antaa vauhtia sille globaalille vallankumoukselle, jonka Donald Trump on käynnistänyt ja jota hän johtaa.

Tästä aihepiiristä kirjoitin muuten jo 21.11.2024 julkaisemassani blogissa ”Donald Trump johtaa globaalia vallankumousta”. 

x  x  x

Entisten työministereiden tapaamisessa jätin Arto Satoselle kirjani ”On totuuden aika 1” ja ”On totuuden aika 2”. Hän kertoi, että teokset ovat jo hänen kirjahyllyssään. Nyt ovat signeeratut kappaleet, entiset hän voi lahjoittaa eteenpäin. 

Kirjassani ”On totuuden aika 1” sivuilla 134-138 kerron toiminnastani työministerinä. 

Kun olin keskustan vähemmistöhallituksen työministerinä, vasemmistopuolueet ja ay-liike minua aika tavalla rökittivät. Aarne Saarinen sanoi, ettei Suomessa ollut koskaan ollut yhtä huonoa työministeriä, kun maassa oli ennätysmäärä työttömiä.

Pääsin kuittaamaan, kun Saarisen puoluetoveri Arvo Aalto tuli seuraavan hallituksen työministeriksi, ja työttömien määrä kaksikertaistui. Kysyin Aarnelta, oliko hän koskaan nähnyt Aaltoa huonompaa työministeriä.

Teokset ovat luettavissa kotisivuni kirja-arkistosta.

Ne voi ostaa Pohjanrannan verkkokaupasta.