Eikö Suomen olisi pyrittävä jälleen hyviin suhteisiin kaikkien suurvaltojen kanssa?

Se taisi olla Max Jakobson, joka 1970-luvun alussa luonnehti eroa Urho Kekkosen johtaman ja Olof Palmen johtaman puolueettomuuspolitiikan välillä sanomalla, että Suomella oli yhtä hyvät suhteet kaikkien suurvaltojen kanssa, kun taas Ruotsilla oli kaikkiin yhtä huonot suhteet. 

Nyt on tarjolla vaara, että Suomella olisi huonot suhteet kaikkiin suurvaltoihin. 

On siis erityisen aiheellista kysyä, olisiko meidän pyrittävä suurvaltasuhteissamme mieluummin Urho Kekkosen kuin Olof Palmen viitoittamalle tielle.

x  x  x

Kylmän sodan kauden päättyessä saatiin aikaan laajaa yhteistyötä Neuvostoliiton seuraajavaltio Venäjän ja länsimaiden välillä.

Suomen ja Venäjän välille syntyivät hyvät ja tasavertaiset suhteet.

Vähitellen Venäjän ja länsimaiden väille alkoi syntyä jännitteitä ennen muuta sen vuoksi, että Nato annettujen lupausten vastaisesti laajentui voimakkaasti.  

Vuodesta 2008 alkaen johtavien länsimaiden ja Venäjän suhteet kiristyivät entisestään. 

Keväällä Bukarestissa pidetyssä Naton huippukokouksessa päätettiin ottaa vielä Georgia ja Ukraina sotilasliiton jäseniksi. Seuraavana kesänä Georgia aloitti sotilaallisen selkkauksen Venäjän kanssa. Vuonna 2014 Kiovassa toteutettu vallankaappaus johti Ukrainan sisällissotaan. 

Nämä tapahtumat heijastuivat myös Suomen ja Venäjän välisiin suhteisiin. Vuonna 2014 Suomi asetti Venäjälle pakotteita, joihin se vastasi omillaan. Myöhemmin niitä tiukennettiin.

Kun Joe Biden aloitti vuoden 2021 alussa kautensa Yhdysvaltain presidenttinä, hänen johdollaan ryhdyttiin käynnistämään ”uutta kylmää sotaa” Kiinaa ja Venäjää vastaan. Siihen kuului myös suunnitelma Suomen ja Ruotsin jäsenyydestä sotilasliitto Natossa. 

Suomi liittyi Natoon. Suhteissamme Venäjään siirryttiin avoimen vihamielisyyden kauteen. Suhteet Kiinaan viilenivät.

Vuoden 2024 presidentinvaalit toivat täyskäännöksen Yhdysvaltain ulkopolitiikkaan ja Venäjä-suhteisiin. 

Tämän ei olisi pitänyt olla yllätys kenellekään, kuten kirjoitin muun muassa kolme vuotta sitten julkaisemassani blogissa ”Joe Bidenin politiikasta Donald Trumpin strategiaan?”.  

Donald Trumpin johdolla Yhdysvallat on ryhtynyt luomaan yhteyksiä ja yhteistyötä Venäjän kanssa. Ukrainan ja Venäjän välinen sota pyritään lopettamaan mahdollisimman nopeasti. Neuvotteluissa ovat esillä myös sodan ”juurisyyt”. 

x  x  x

Meidän täällä Euroopassa ja erityisesti täällä Suomessa pitäisi nähdä Yhdysvaltain uuden globaalin geopolitiikan viisaus. Se on meidänkin etujemme mukaista.

Siinä missä Joe Biden pyrki jakamaan maailman kahtia yhtäältä Kiinan ja Venäjän johtamiin autoritaarisiin maihin ja Yhdysvaltain johtamiin demokraattisiin valtioihin, Donald Trumpin strategiana on pyrkiä luomaan moninapaista maailmaa. 

Yhdysvallat pyrkii luomaan mahdollisimman hyvät suhteet maailman muihin valtakeskuksiin. Valtakilpailua käydään ensi sijassa talouden ja teknologian aloilla.  

Eurooppaankin, koko Eurooppaan, Donald Trump pyrkii rakentamaan hyvät suhteet.

Yhdysvaltain suhteita Venäjään Trump pyrkii määrätietoisesti parantamaan. Tämän vuoksi Ukrainan ja Venäjän välinen sota pitäisi saada mahdollisimman pian päättymään. Tätä kautta myös vähennetään Venäjän riippuvuutta Kiinasta.

Euroopan pitäisi tukea Yhdysvaltain pyrkimyksiä rauhan palauttamiseksi Ukrainaan. 

Euroopassa olisi muistettava Ukrainan kriisin aikaisemmat vaiheet.

Vuonna 2014 Kiovassa toteutetulla vallankaappauksella alkaneeseen Ukrainan sisällissotaan saatiin aselepo Ranskan ja Saksan johdolla solmitulla Minskin sopimuksella. 

Vuonna 2015 taistelut kiihtyivät uudelleen. Yhdysvallat yhdessä ”uuden Euroopan” maiden, Baltian maiden ja Puolan, kanssa tavoitteli sisällissotaan sotilaallista ratkaisua. Ranskan ja Saksan johdolla syntyi uusi aselepo Minsk II -sopimuksella. Tästä kirjoitin 27.2.2015 julkaisemassani blogissa ”Uusi ja vanha Eurooppa”.  

Meidän pitäisi muistaa myös, että vuoden 2022 alussa Ranska ja Saksa kannattivat neuvotteluja Venäjän hyökkäyksen välttämiseksi. Tällä kannalla olivat useimmat EU:n jäsenmaat. 

Nyt syntynyt tilanne on kerta kaikkiaan nurinkurinen. ”Uuden Euroopan” maiden vaatimuksesta ”vanhan Euroopan” maat pyrkivät suurin uhrauksin jatkamaan sotaa, jonka syttymisen ne aikanaan pyrkivät estämään! 

Donald Trump on joutunut ottamaan kantaakseen ikävää vastuuta edellisen presidentin aikaansaamien ongelmien ratkaisemisesta. Kolmen vuoden sotimisen jälkeen sopimuksen, ”diilin”, aikaansaaminen on tietysti paljon vaikeampaa.

Yhdysvallat raivaa samalla tietä Euroopan ja Venäjän välisten suhteiden palauttamiseksi rauhanomaiselle kannalle.   

Suomen ja Euroopan tulisi tukea Donald Trumpin ponnisteluja rauhan palauttamiseksi Ukrainaan. Myötäsukainen asenne antaisi meille mahdollisuuden vaikuttaa ratkaisujen sisältöön.

x  x  x

Suomella on tässä erityisen paljon voitettavaa. 

Yhdysvaltain ja Venäjän suhteiden palautuminen antaa mahdollisuuden vähentää jännitteitä meidän itärajallamme. Yhteydet ja yhteistyö voidaan palauttaa.

Suomen tilanne on monimutkainen.

Suomi ryhtyi tukemaan Yhdysvaltain edellisen presidentin ”uutta kylmää sotaa” Kiinaa ja Venäjää vastaan. Tätä kansainvälistä toimintaympäristöä pidettiin pitkäaikaisena, jopa pysyvänä. 

Liityimme Natoon ja solmimme DCA-sopimuksen Yhdysvaltain kanssa. Hankimme amerikkalaisia F-35 -hävittäjiä osaksi ”uhkatasapainoa” Yhdysvaltain ja Venäjän välillä.

Nyt on näköpiirissä tilanne, jossa Yhdysvallat ei pidäkään Venäjää vihollisenaan. Se ei perusta suhteitaan ainakaan ensi sijassa vihollisuuskuviin, pelotteeseen ja uhkaan. On syntymässä yhteistyösuhde, jota leimaavat yhteiset edut ja jopa ystävyys. 

Julkisuuteen sekä Yhdysvaltain että Venäjän johtajat ovat kertoneet, että neuvotteluissa ovat esillä myös sodan ”juurisyyt”. 

Näihin keskusteluihin saattavat liittyä myös sopimusehdotukset, jotka Venäjä luovutti Natolle ja Yhdysvalloille 17.12.2021. Ne tähtäsivät muun muassa siihen, että Nato ei laajenisi ja että sotilasliiton läsnäoloa Venäjän lähialueilla vähennettäisiin.

Suomen on varauduttava keskustelemaan omasta asemastaan ja politiikastaan tässä uudessa tilanteessa sekä Yhdysvaltain että Venäjän kanssa. Molempien kanssa olisi kyettävä luomaan hyvät suhteet.

Yhdysvaltain uusi strategia avaa meillekin mahdollisuuden lämmittää uudelleen suhteitamme myös Kiinaan. Tähän mahdollisuuteen on aktiivisesti tartuttava.

Tärkeintä on, että Suomelle avautuu mahdollisuus parantaa suhteitaan Venäjään. Tässä meillä on paljon voitettavaa. 

Olemme kärsineet Venäjää vastaan asetetuista pakotteista ja sen määräämistä vastapakotteista enemmän kuin mikään muu maa. Kaupan ja taloudellisen yhteistyön kehittämiselle on valtavat mahdollisuudet. 

Tällä kaikella on meidän taloudellisessa ahdingossamme suuri merkitys. Tätä kautta taloudellista kasvua on mahdollista nopeasti vauhdittaa, ja julkisten menojen leikkauksia lieventää. 

Ratkaisuja sekä pakotteiden poistamiseksi että kaupan ja yhteistyön kehittämiseksi pitäisi vauhdittaa. 

Ja tietysti meidän tulee nostaa täysimääräisinä tarjolla olevat ”rauhan osingot”, kun sotilaallista kilpavarustelua aserajoituksilla ja -valvonnalla hillitään. 

x  x  x

Meillä Suomessa ja muualla läntisessä Euroopassa on tietysti vaikea kääntää politiikan suuntaa, kun vuosien ajan on harjoitettu ”uuden kylmän sodan” kauden retoriikkaa.

Suuntaa olisi käännettävä myös julkisessa keskustelussa.

Viime päivinäkin olemme kuunnelleet voimakasta kritiikkiä Yhdysvaltain presidenttiä ja hänen ”joukkuettaan” kohtaan.

Viimeinen tapaus oli Signal-viestin ajautuminen julkisuuteen. Tässä yhteydessä on ihmetelty viestiketjussa olleiden kommentteja Euroopasta.

Edellisen administraation vastaavanlaisista edesottamuksista ei ole julkisuudessa edes kerrottu.

Tähän kirjoitukseeni linkittämässäni blogissa on linkki videoon, jossa Yhdysvaltain apulaisulkoministeri Victoria Nuland vuonna 2014 Maidanin aukiolla toteutetun   vallankaappauksen jälkeen järjesteli Ukrainan uutta hallitusta. Euroopasta hän sanoi ”fuck the EU”. Sivistyneeseen kielenkäyttööni ei kuulu kirjoittaa tähän hänen lausahduksensa suomennosta.