Eduskunnassa keskusteltiin asevarustelusta, mutta arvosteltiin rauhanpyrkimyksiä

Eduskunnassa eilen käydyssä turvallisuuspoliittisessa keskustelussa vallalla oli suuri yksimielisyys siitä, että Suomen ja Euroopan tulee voimakkaasti lisätä sotilasmenojaan. 

Varustelumenojen voimakasta kasvattamista perustellaan sillä, että Venäjä muodostaa meille vakavan, pysyvän ja eksistentiaalisen uhkan. Väitetään, että rauhan palauduttua Ukrainaan Venäjä saattaisi hyökätä johonkin muuhun maahan. 

Toinen perustelu varustelumenojen lisäämiselle on Yhdysvaltain sotavoimien vetäytyminen Euroopasta. Lisäksi pelätään, että se ei noudattaisi enää Naton perussopimuksen artikla 5. mukaisia velvoitteitaan.

Yhdysvaltain ponnistelut tulitauon ja aselevon aikaansaamiseksi Ukrainaan olivat keskustelussa esillä, mutta niitä lähinnä arvosteltiin. 

Laajemmasta Yhdysvaltain käynnistämästä rauhanprojektista ei puhuttu lainkaan.

x  x  x

Kun Ukrainan tulitauko pian astuu voimaan, päästään neuvottelemaan rauhansopimuksesta ja siihen liittyvistä turvallisuusjärjestelyistä.

Suomessa ja muualla Euroopassa keskustelu on keskittynyt Ukrainalle annettaviin sotilaallisiin turvatakuisiin. Näillähän varustelumenojen lisäämistäkin on perusteltu.

Yhdysvallat on kertonut, että neuvotteluissa käsitellään myös Ukrainan sodan juurisyitä. Kestävän rauhantilan aikaansaamiseksi ne olisi poistettava.

Suomessakin olisi vihdoinkin ryhdyttävä keskustelemaan tulevasta rauhansopimuksesta ja siihen liittyvistä turvallisuusjärjestelyistä.

Vaikuttaaksemme rauhansopimuksen sisältöön meillä pitäisi olla myötäsukainen asenne Yhdysvaltain ponnistuksiin. On kuitenkin muistettava, että rauhansopimuksesta neuvotellaan ja se solmitaan Ukrainan ja Venäjän kesken. 

Me muut voimme vaikuttaa ennen muuta laajempiin turvallisuusjärjestelyihin. 

Emme tiedä, millaisista turvallisuusjärjestelyisistä Yhdysvallat ja Venäjä ovat neuvotelleet ja edelleen neuvottelevat. Sen sijaan voimme pohtia, millaisia ratkaisuja me muut voisimme harkita.

Avainasemassa ovat sotilaalliseen turvallisuuteen liittyvät järjestelyt.

Yhdysvallat vetää joukkojaan Euroopasta ja sijoittelee niitä uudelleen. Kokonaan se ei täältä poistu, eikä se luovu Naton avunantovelvoitteesta.

Toisaalta meidän Euroopan Nato-maiden ei pidä suostua ulottamaan Nato-velvoitteitamme maanosamme ulkopuolelle.

Meille ei ole ylivoimainen tehtävä korvata se aukko, jonka Yhdysvallat on osittaisella vetäytymisellään Euroopan turvallisuuteen jättämässä.

Entä onko Venäjä sellainen sotilaallinen uhka, että meidän tulisi sen vuoksi ryhtyä voimakkaasti varustautumaan?

On otettava huomioon, että kolmen vuoden sota on kuluttanut voimakkaasti Venäjän sotilaallisia ja taloudellisia voimavaroja. Tästäkin syystä se saattaa olla valmis pitkälle meneviin sopimuksiin aserajoituksista ja -valvonnasta. 

Sen sijaan, että ryhtyisimme suoranaiseen varustelukilpailuun Venäjän kanssa, meidän kannattaa selvittää mahdollisuudet parantaa turvallisuuttamme myös uusilla sopimusjärjestelyillä.

Joka tapauksessa meidän on tehostettava puolustustamme, mutta aserajoitussopimusten ansiosta tähän käytettävät voimavarat pysyisivät kohtuullisina. 

Säästöt sotilasmenoissa helpottaisivat mahdollisuuksiamme rahoittaa muita tärkeitä menojamme.

x  x  x

Ukrainan ja koko Euroopan tulevaisuudesta käytävät keskustelut ovat saaneet jälleen liikkeelle globalistit ja federalistit, jotka ovat ehdottaneet EU:n kehittämistä ylikansalliseksi liittovaltioksi, suurvallaksi ja sotilasmahdiksi.

Euroopasta pitäisi heidän mukaansa luoda neljäs maailmanmahti Yhdysvaltojen, Kiinan ja Venäjän rinnalle.

Tähän suuntaan ei pidä edetä. Sen sijaan meidän kannattaa pohtia mahdollisuuksia kehittää Euroopan unionia jälleen rauhan järjestönä. 

Suomen pääministeri Petteri Orpo on korostanut, että eurooppalainen turvallisuuspilari pitää rakentaa Naton puitteisiin. 

Juuri näin on toimittava. Mukana olisivat myös EU:n ulkopuoliset Nato-maat. Toisaalta näissä puitteissa olisi mahdollisuus järjestää järkevää yhteistyötä puolueettomien EU-maiden kanssa.

Euroopan unionilta pitäisi karsia sotilaalliseen turvallisuuteen liittyviä tehtäviä. EU pitäisi pelkistää siviili- ja talousvoimaksi. Tämä helpottaisi unionin tulevaa laajentamista.

Toisaalta EU:n sisällä ja sen ulkopuolella olisi toteutettava joustavaa eriytyvää yhdentymistä. Olisi rakennettava samankeskisten kehien Eurooppaa.     

x  x  x

Rauhanneuvottelut tulevat olemaan hyvin vaikeat sen vuoksi, että osapuolten näkemykset ovat molemmin puolin harjoitetun sotapropagandan vuoksi hyvin kaukana toisistaan.

Mieleeni on palannut 29.12.2014 kirjoittamani blogi ”Tosiasiat on tunnustettava – virheet on myönnettävä”. 

Paljolta pahalta olisi vältytty, jos asioita olisi siinä hengessä hoidettu. 

Sen sijaan sisällissodan taistelut kiihtyivät, kunnes ne saatiin Minsk II -sopimuksella jälleen laantumaan. Asemasota jatkui vuosien ajan. 

Donald Trump on sanonut, että Ukrainan ja Venäjän välisen täysimittaisen sodan syttyminen vuoden 2022 alussa olisi voitu ja olisi pitänyt välttää ”diilin” avulla. Sopimus olisi pitänyt sisällään Minsk II -sopimuksen toteuttamisen ja järjestelyt, jotka olisivat ottaneet huomioon molempien osapuolten turvallisuustarpeet.  

Nyt pääosin samoista asioista keskustellaan ja neuvotellaan.

Joulukuussa 2014 julkaisemani blogin loppu sopii nytkin ohjeeksi neuvottelijoille:

”Syyttelyn sijaan on ryhdyttävä yhdessä hakemaan kriisiin poliittista ratkaisua. Sen edellytyksenä on, että osapuolet tunnustavat tosiasiat ja myöntävät myös omat virheensä.”