Ruotsissa podettiin Nato-jäsenyyden vuosipäivänä ”kollektiivista krapulaa”

Ruotsin televisio (SVT) kertoi perjantaina 7.3., että vuotta aikaisemmin toteutunut maan liittyminen Natoon oli johtanut tilanteeseen, jota voi kuvata lähinnä kollektiiviseksi krapulaksi. 

Ruotsin liittymistä Natoon 7. maaliskuuta 2024 pidettiin 200 vuoden liittoutumattomuuden jälkeen historiallisena. Venäjän uhka oli koettu niin vakavaksi, että vain Naton ja Yhdysvaltain suojan katsottiin voivan varmistaa Ruotsin turvallisuuden.

SVT:n mukaan Donald Trumpin presidenttiys on muuttanut tilanteen. Kysymys ei ole vain USA:n suunnitelmista vähentää joukkojaan Euroopasta. Joidenkin lausuntojen mukaan ei ole varmaa, että USA tulee hyökkäyksen sattuessa pelastamaan Eurooppaa. Jotkin Trumpin lausunnot voidaan lisäksi käsittää tueksi Venäjälle sodassa Ukrainaa vastaan.

Jutun lopussa todetaan, että on syntynyt kokonaan uusi turvallisuuspoliittinen tilanne:

”Niiden ruotsalaisten poliitikkojen, jotka kovimmin ajoivat Ruotsin Nato-jäsenyyttä, on vaikeaa peittää pettymystään kehitykseen Washingtonissa.” 

Suomessa näyttää innokkaimpien Nato-jäsenyyden kannattajien humalatila vielä jatkuvan. Meillä on lähinnä iloittu siitä, että jäsenyys ehdittiin lyömään lukkoon ennen Donald Trumpin presidenttikauden alkamista. 

x  x  x

Omissa blogikirjoituksissani olen käsitellyt Suomen ja Ruotsin yhteistä taivalta Nato-jäsenyyteen. 

Heti sen jälkeen, kun Suomi oli päättänyt hakea jäsenyyttä, julkaisin 14.5.2022 blogin ”Finlands sak är vår”. 

Kirjoitin, että Ruotsissa käyty Nato-keskustelu oli tuonut mieleeni otsikkoon kirjaamani talvisodan aikaisen iskulauseen ”Suomen asia on meidän”. 

Tässä hengessä Nato-keskustelua oli Ruotsissa näköjään käyty.

Kirjoitin, että Suomesta käsin oli harhautettu Ruotsin poliittista ja valtiollista johtoa vetoamalla Suomen haavoittuvaan asemaan Venäjän naapurina.

Ruotsissa sosialidemokraatit harkitsivat luopumista vakaasta linjastaan, sotilaallisesta liittoutumattomuudesta, jolla maa oli pysyttäytynyt jo kahden vuosisadan ajan sotien ulkopuolella.

Kysymys oli ruotsalaisten kansallisesta identiteetistä.

Tätä vakavaa askelta harkittiin sen vuoksi, että sisarpuolueen johto oli heihin vedonnut.

Tosiasia kuitenkin oli, ettei perusteita linjan muuttamiseen ollut.

Pohjolan turvallisuuspoliittinen tilanne oli säilynyt rauhallisena ja vakaana nimenomaan Ruotsin ja Suomen sotilaallisen liittoutumattomuuden ansiosta. Suomeenkaan ei kohdistunut mitään sotilaallista uhkaa.

Kirjoitin: 

”Molemmissa maissa poliittinen oikeisto on ideologisista ja poliittisista syistä vuosikausien ajan kannattanut maansa Nato-jäsenyyttä.

Sauli Niinistö on jo puoluepoliitikkona kannattanut Suomen Nato-jäsenyyttä ja ryhtynyt sitä nyt myös presidenttinä ajamaan, minkä viimeksi uusimmassa blogissani ja siihen liitetyissä linkeissä jälleen osoitin.

Tämän päivän Helsingin Sanomissa pääministeri Sanna Marin kertoo, että hän on ollut jo vuosikausia Nato-jäsenyyden kannattaja.

Kysymys ei siis ole Venäjän hyökkäyksen aiheuttamasta hädästä, jolla ruotsalaisia puoluetovereita on maaniteltu tukemaan molempien maiden Nato-jäsenyyttä!”

x  x  x

Ruotsissa Nato-jäsenyyden hakemisesta päätti Magdalena Anderssonin johtama hallitus. Anderssonin johtamalle sosialidemokraattiselle puolueelle ratkaisu ei ollut helppo. 

Oikeisto-oppositio jäsenyyden hakemista innokkaasti kannatti. 

Magdalena Andersson palasi asiaan syksyllä 2024 Ruotsissa ilmestyneessä Maggie Strömbergin ja Torbjörn Nilssonin kirjassa ”Högt över havet – så övergav Sverige alliansfriheten (Korkealla meren yläpuolella – näin Ruotsi luopui liittoutumattomuudestaan). 

Kerroin kirjasta 24.9.2024 julkaisemassani blogissa, joka perustui Helsingin Sanomissa julkaistuun juttuun.  

Mielenkiintoisinta teoksessa ovat tiedot pääministeri Sanna Marinin käyttäytymisestä ja kannanotoista Magdalena Anderssonin vieraillessa Helsingissä maaliskuun alussa 2022. 

Kirjassa kerrotaan, että pääministeri Marin halusi tavata Ruotsin pääministerin kahden kesken lounaalla ennen kolmenkeskistä keskustelua tasavallan presidentin Sauli Niinistön kanssa.    

Kirjan mukaan Marin oli sanonut Anderssonille, että hän toivoi ruotsalaisten ymmärtävän Suomen historiaa ja sen vaikutuksia suomalaisiin. Suomalaiset tiesivät, millaista oli olla Venäjän hyökkäyksen kohteena.

Marin oli esitellyt ruotsalaisille Ylen tuoretta mielipidekyselyä, jonka mukaan ensimmäisen kerran suomalaisten enemmistö, 53 prosenttia, oli kannattanut Nato-jäsenyyttä.

Anderssonin kerrotaan yllättyneen, miten paljon painoa Marin laittoi yhdelle mielipidekyselylle. Andersson ei kirjan mukaan ollut koskaan nähnyt vastaavaa tämänkaltaisessa virallisessa tapaamisessa.

Marin oli kertonut Anderssonille, että Suomessa vain kaksi kahdeksasta eduskuntapuolueesta kannatti Nato-jäsenyyttä.

”Mutta asiat muuttuvat nopeasti”, Marinin kerrotaan sanoneen.

Sanna Marin oli todennut, että ei ollut vielä päättänyt omaa kantaansa Nato-jäsenyyteen. Ruotsalaisvieraiden mukaan Marinin myönteinen kanta jäsenyyteen oli kuitenkin päivän selvä. Sen verran painokkaasti hän Nato-jäsenyydestä puhui.

”Se oli se tapa, jolla Marin puhui jäsenyydestä – pikemminkin kuin se mitä hän sanoi. Se oli meille täysin uutta”, eräs Kesärannan lounaalla ollut ruotsalaislähde kertoo kirjassa.

x  x  x

Suomen tehtyä  päätöksen Nato-jäsenyyden hakemisesta Marin kertoi olleensa jo vuosien ajan liittymisen kannalla.

Magdalena Andersson olisi varmaankin ihmetellyt enemmänkin Sanna Marinin tukeutumista yhteen gallup-tutkimukseen, jos hän olisi tiennyt, kuinka tutkimuksia Suomessa tuohon aikaan tehtiin.

Tästä kerron syksyllä 2022 ilmestyneessä kirjassani ”Sota vai rauha Suomelle?” (ss. 158-159). 

Muistutan mieliin, että vielä tammikuun alussa Sauli Niinistö oli toistanut selvän kantansa, että mahdollisesta Nato-jäsenyydestä olisi päätettävä kansanäänestyksellä. 

Huhtikuun alussa Niinistön kanta oli muuttunut. Hän katsoi, että suoritetut mielipidetutkimukset antoivat perusteen päättää jäsenyyden hakemisesta ilman kansanäänestystä. 

Jos mielipidetutkimukset olisi tehty laajalla otannalla koko kansan keskuudessa, ne olisivat antaneet varsin luotettavaa tietoa kansan silloisista mielialoista. Useimmat niistä tehtiin kuitenkin internetpaneeleiden avulla, joiden luotettavuus on hyvin kyseenalainen. 

Toimittaja Petja Kauhanen oli yrittänyt kesällä 2022 selvittää, millä tavoin oli tehty ne Ylen Taloustutkimus Oy:ltä tilaamat kolme kyselyä, joihin keväällä julkisuudessa oli usein vedottu. 

Hänen saamansa selvityksen mukaan: 

”Kyselyihin vastasi keskimäärin 1300 Taloustutkimuksen 35000:sta vastaajaksi rekrytystä suomalaisesta. Palkkaa he eivät vastauksistaan saa, mutta vastaajien kesken arvotaan palkintoja. Näin saadaan aktivoitua vastaamisesta kiinnostuneita kuitenkaan nostamatta kyselyn kustannuksia kohtuuttomiksi. 

Vastaajaksi ilmoittautuneet eivät kuitenkaan vastaa Suomen kansan normaalijakaumaa ja siksi Taloustutkimus on painottanut kyselyiden tulokset tilastotieteellisillä menetelmillä. Tämä painottaminen on tehty iän, sukupuolen ja asuinseudun suhteen tietokoneohjelmiin päivitettävillä valmiilla asetuksilla. Poliittinen kanta, tuloluokka tai koulutus eivät vaikuta painotukseen.” 

Ylen puolesta Taloustutkimus olisi voinut luovuttaa tutkimusaineiston toimittajan käyttöön, mutta sitä hän kuitenkaan ei saanut. 

Kysyin kirjassani, kuinkahan muut mielipidetutkimukset tehtiin. 

”Vaikka tutkimukset olisi tehty laajalla otannalla koko kansan keskuudessa, ne eivät olisi mitenkään voineet korvata kansanäänestystä, jonka yhteydessä kansalle olisi jouduttu antamaan puolueetonta tietoa jäsenyyden vaikutuksista. 

Tehtyjen mielipidetutkimusten tuloksia käytettiin kansanedustajien taivuttelemiseen jäsenyyden kannalle. Heillekään ei puolueetonta tietoa annettu.”

x  x  x

Sekä Suomessa että Ruotsissa käydään mielenkiintoisia keskusteluja, kunhan Donald Trumpin presidenttiyden vaikutukset Nato-jäsenyyksiimme ja Yhdysvaltain kanssa solmimiimme DCA-sopimuksiin tulevat esille.

Kirjoituksessa mainittu teos ”Sota vai rauha Suomelle?” on luettavissa kotisivuni kirja-arkistosta. Sieltä löytyy myös teokseni ”Mitä Suomelle on tapahtunut?”, josta on saatavissa lisätietoa Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydestä.

Molemmat teokset ovat tilattavissa Pohjanrannan verkkokaupasta.