Toimiko pääministeri Sanna Marin ”lännen agenttina”?

Teoksissani ”Sota vai rauha Suomelle?” ja ”Mitä Suomelle on tapahtunut?” olen käsitellyt seikkaperäisesti Suomen liittymistä Natoon ja ajautumista osapuoleksi Ukrainassa käytävään sijaissotaan (proxy war).

Kirjani osoittavat, että silloisen tasavallan presidentti Sauli Niinistön rooli näissä prosesseissa paljastui vasta ajan oloon. 

Ratkaisevat paljastukset tulivat esille siinä vaiheessa, kun Niinistö ryhtyi puolustautumaan niitä vastaan, jotka väittivät hänen jarrutelleen Suomen Nato-jäsenyyttä. 

Aluksi saimme tietää vain sen, että presidentit Joe Biden ja Sauli Niinistö olivat 13.12.2021 käymässään puhelinkeskustelussa sopineet Suomen jäsenyyshankkeen käynnistämisestä. Vasta myöhemmin Niinistö on kertonut keskustelleensa Suomen Nato-jäsenyydestä Yhdysvaltain presidentin Joe Bidenin kanssa jo lokakuussa 2021 ja sen jälkeen syksyn mittaan useita kertoja. 

Kirjassani ”Mitä Suomelle on tapahtunut?” esitän epäileväni, että keskusteluja presidenttien kesken oli ollut jo ennen lokakuuta 2021. Jollakin tasolla arvelen yhteyksiä olleen jo keväällä, jolloin Yhdysvalloissa kehiteltiin suunnitelma ”uudesta kylmästä sodasta”. Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys oli osa tätä suunnitelmaa. (mt. 170-185)      

x  x  x

Uutta valaisua Suomen ja Ruotsin tiestä Natoon saimme viime lauantaina, kun Helsingin Sanomat julkaisi tietoja Ruotsissa ilmestyneestä Maggie Strömbergin ja Torbjörn Nilssonin kirjasta ”Högt över havet – så övergav Sverige alliansfriheten, (Korkealla meren yläpuolella – näin Ruotsi luopui liittoutumattomuudestaan). 

Kirja osoittaa, että tasavallan presidentti Sauli Niinistö oli 5.3.2022 Ruotsin pääministerin Magdalena Anderssonin kanssa käydyissä keskusteluissa Suomen Nato-jäsenyyden suhteen vielä kahden vaiheilla. Tähän olivat saattaneet vaikuttaa hänen presidentti Joe Bidenin kanssa Washingtonissa juuri käymäänsä keskustelut.

Kolmenkeskisessä tapaamisessaan pääministereiden kanssa Niinistö oli puhunut Nato-jäsenyyden riskeistä ja siitä, että vallalla oli yleisesti suuri epävarmuus. Niinistö oli kehottanut malttiin Nato-jäsenyyden suhteen.

Mielenkiintoisinta kirjassa ovat kuitenkin tiedot pääministeri Sanna Marinin kannanotoista ja käyttäytymisestä. 

Kirjassa kerrotaan, että pääministeri Sanna Marin halusi tavata Ruotsin pääministerin kahden kesken lounaalla ennen kolmenkeskistä keskustelua tasavallan presidentin kanssa.    

Kirjan mukaan Marin oli sanonut Anderssonille, että hän toivoi ruotsalaisten ymmärtävän Suomen historiaa ja sen vaikutuksia suomalaisiin. Suomalaiset tiesivät, millaista oli olla Venäjän hyökkäyksen kohteena.

Marin oli esitellyt ruotsalaisille Ylen tuoretta mielipidekyselyä, jonka mukaan ensimmäisen kerran suomalaisten enemmistö, 53 prosenttia, kannatti Nato-jäsenyyttä.

Magdalena Anderssonin kerrotaan yllättyneen, miten paljon painoa Marin laittoi yhdelle mielipidekyselylle. Andersson ei kirjan mukaan ollut koskaan nähnyt vastaavaa tämänkaltaisessa virallisessa tapaamisessa.

Marin oli kertonut Anderssonille, että Suomessa vain kaksi kahdeksasta eduskuntapuolueesta kannatti Nato-jäsenyyttä.

”Mutta asiat muuttuvat nopeasti”, Marinin kerrotaan sanoneen.

Sanna Marin oli todennut, että ei ollut vielä päättänyt omaa kantaansa Nato-jäsenyyteen. Ruotsalaisvieraiden mukaan Marinin myönteinen kanta jäsenyyteen oli kuitenkin päivän selvä. Sen verran painokkaasti hän Nato-jäsenyydestä puhui.

”Se oli se tapa, jolla Marin puhui jäsenyydestä – pikemminkin kuin se mitä hän sanoi. Se oli meille täysin uutta”, eräs Kesärannan lounaalla ollut ruotsalaislähde kertoo kirjassa.

x  x  x

Kevään 2022 mittaan propaganda Suomen liittymiseksi Natoon voimistui suoranaiseksi informaatiosodaksi. Siinä olivat mukana innokkaimmat Nato-jäsenyyden kannattajat, ja se kohdistui erityisesti niihin keskustalaisiin ja sosialidemokraatteihin, jotka olivat puolustaneet Suomen liittoutumattomuutta. 

Huhtikuun 13. päivänä julkaisemassani blogissa ”Informaatiosodan uhrit: Tarja Halonen, Erkki Tuomioja ja Paavo Väyrynen” kirjoitin, että Ruotsissa käytiin sivistynyttä keskustelua mahdollisen Nato-jäsenyyden hyvistä ja huonoista puolista. (Sota vai rauha Suomelle? ss.172-182) 

Suomessa puolestaan oli käynnissä suoranainen informaatiosota. Sanan sijaa saivat vain Nato-jäsenyyden kannattajat. Jäsenyyden vastustajat pyrittiin jopa murhaamaan tai vaikenemaan kuoliaiksi.

Kovimmat iskut oli suunnattu niihin sosialidemokraatteihin, jotka ovat ansioituneet Suomen menestyksekkään perinteisen ulkopoliittisen linjan toteuttajina ja johtajina.

Suomen pitkäaikaisin ulkoministeri Erkki Tuomioja oli joutunut suoranaisen luonnemurhan kohteeksi. Hänen uskottavuuttaan oli pyritty keinoja kaihtamatta horjuttamaan.

Toinen luonnemurhan kohteeksi joutunut sosialidemokraatti oli ulkoministerin ja tasavallan presidentin tehtäviä ansiokkaasti hoitanut Tarja Halonen.

Saattamalla Halosen elämäntyö kielteiseen valoon pyrittiin leimaamaan kielteisesti koko se poliittinen linja, jota Suomi on viime sotien jälkeen vaikeissa oloissa toteuttanut.

Tätä käytettiin perusteena Nato-jäsenyydelle ja jopa väitteelle, että Suomen olisi pitänyt liittoutua jo paljon aikaisemmin.

Julkisuudessa Sanna Marin esitti sosialidemokraattisena pääministerinä jyrkempiä kannanottoja kuin muut valtiolliseen johtoon kuuluvat. 

x  x  x

Helsingin Sanomien lauantainen juttu toi mieleeni erityisesti sen, mitä kirjoitin heti Suomen päätettyä hakea Nato-jäsenyyttä. Toukokuun 14. päivänä 2022 julkaisin blogin, jonka otsikoin ”Finlands sak är vår”. (mt. ss. 240-244)

Palautin kirjoituksessani mieleen Suomen ja Ruotsin EU-ratkaisut 1990-luvulla sen vuoksi, että nyt oltiin toistamassa samoja virheitä, joita silloin tehtiin.

EU-ratkaisun yhteydessä jäsenyyksiä kannattanut eliitti pelasi domino-peliä ja manipuloi julkisuutta. Samaa oli koettu nyt.

Suomesta käsin oli harhautettu Ruotsin poliittista ja valtiollista johtoa vetoamalla Suomen haavoittuvaan asemaan Venäjän naapurina.

Ruotsissa sosialidemokraatit harkitsivat luopumista vakaasta linjastaan, sotilaallisesta liittoutumattomuudesta, jolla maa on pysyttäytynyt jo kahden vuosisadan ajan sotien ulkopuolella.

Kysymys oli ruotsalaisten kansallisesta identiteetistä.

Tätä vakavaa askelta harkittiin sen vuoksi, että sisarpuolueenjohto oli heihin vedonnut.

Tosiasia kuitenkin oli, ettei perusteita linjan muuttamiseen ollut.

Pohjolan turvallisuuspoliittinen tilanne oli säilynyt rauhallisena ja vakaana nimenomaan Ruotsin ja Suomen sotilaallisen liittoutumattomuuden ansiosta. Suomeenkaan ei kohdistunut mitään sotilaallista uhkaa.

Kirjoitin:

”Molemmissa maissa poliittinen oikeisto on ideologisista ja poliittisista syistä vuosikausien ajan kannattanut maansa Nato-jäsenyyttä.

Sauli Niinistö on jo puoluepoliitikkona kannattanut Suomen Nato-jäsenyyttä ja ryhtynyt sitä nyt myös presidenttinä ajamaan.

Tämän päivän Helsingin Sanomissa pääministeri Sanna Marin kertoo, että hän on ollut jo vuosikausia Nato-jäsenyyden kannattaja.

Kysymys ei siis ole Venäjän hyökkäyksen aiheuttamasta hädästä, jolla ruotsalaisia puoluetovereita on maaniteltu tukemaan molempien maiden Nato-jäsenyyttä!” 

x  x  x

Helsingin Sanomissa viime lauantaina julkaistut tiedot pääministeri Sanna Marinin toiminnasta ja kannanotoista Ruotsin pääministeri Magdalena Anderssonin maaliskuisen Suomen-vierailun yhteydessä saattavat uuteen valoon sen Marinin 14.5. julkisuuteen antaman tiedon, jonka mukaan hän oli jo vuosikausia aikaisemmin tullut Suomen Nato-jäsenyyden kannattajaksi.  

On kysyttävä, missä vaiheessa ja millä tavoin Sanna Marin tuli Suomen Nato-jäsenyyden kannalle. Vaikuttivatko tähän keskustelut johtavien Nato-maiden edustajien kanssa? Millaisia keskusteluja Marin kävi näissä maissa toimivien puoluetovereiden kanssa? 

On myös kysyttävä, milloin ja millä tavoin Sanna Marin ryhtyi ajamaan Suomen Nato-jäsenyyden toteuttamista. 

Sauli Niinistöhän on omasta toiminnastaan kertonut – tosin suurelta osin kovin jälkijättöisesti. Niinistön osalta jouduin otsikoimaan 31.5.2022 julkaisemani blogin ”Oliko Sauli Niinistö Joe Bidenin asialla?”. (mt. 261-273)

Pääministerinä Sanna Marin otti jyrkimmin kantaa Ukrainan sotaan. 

Sanna Marinin osalta kysymyksiä herättää myös se, että hän pääministerikautensa jälkeen luopui kansanedustajan tehtävästään ja siirtyi unelmatehtävään Britannian entisen pääministerin Tony Blairin nimeä kantavan instituutin palveluksessa. 

Yhdysvallat ja Britannia olivat Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden innokkaimpia kannattajia.

x  x  x

Blogissa mainitut kirjoitukset voi lukea sekä kotisivuni blogiarkistosta (paavovayrynen.fi) että kirjoistani ”Sota vai rauha Suomelle?” ja ”Mitä Suomelle on tapahtunut?”. 

Molemmat teokset ovat luettavissa kotisivuni kirja-arkistosta.

Nämä Pohjantähti-keskuksen kustantamat teokset voi tilata Pohjanrannan verkkokaupasta (pohjanranta.fi). Ne toimitetaan kotiin poikkeuksellisesti ilman toimituskuluja.