Kohti länsimaista tiedonvälitystä ja demokratiaa?
Katsoin maanantai-iltana Ylen ruotsinkieliseltä kanavalta mielenkiintoisen keskusteluohjelman ”Pohjolan vastaus Putinin sotaan” (Nordens svar på Putins krig).
Ohjelmassa esiintyivät ministerit ja ulkopolitiikan asiantuntijat neljästä Pohjoismaasta – Norjasta, Ruotsista, Suomesta ja Tanskasta.
Meille suomalaisille oli virkistävä kokemus saada puolueetonta tietoa ja erilaisia mielipiteitä muun muassa Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydestä ja Ukrainan sodasta. Suomessa julkinen keskustelu on ollut hyvin yksipuolista. Olemme eläneet suoranaisen sotapropagandan oloissa.
Suomen edustajat – opetusministeri Anders Adlercreutz ja Ulkopoliittisen instituutin tutkija Charly Salonius-Pasternak – eivät suomalaisesta keskustelukulttuurista poikenneet.
Ohjelma on katsottavissa Ylen Areenasta, ja se uusitaan TV1:ssä klo 22.01.
Maanantain keskustelu vahvisti toiveitani siitä, että Suomessakin poliittinen ilmapiiri on muuttumassa.
Merkkejä tästä on ollut nähtävissä jo loppukesästä alkaen.
Otinkin otsikon tähän kirjoitukseeni syyskuun alussa julkaisemastani kirjasta ”Mitä Suomelle on tapahtunut?”.
x x x
Omalta osaltani olen viime vuosinakin antanut lukijoilleni puolueetonta tietoa ja perusteltuja näkemyksiäni kansainvälisestä tilanteesta ja Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta.
Kun olen kirjani ilmestymisestä lähtien käynyt blogikirjoituksissani läpi viime vuosien tapahtumia, olen saanut vastaani runsaasti asiattomia kommentteja.
Totuus satuttaa. Ei ole helppo myöntää, että on ollut johdateltavissa harhaan.
Syyskuun kuluessa olen julkaissut peräti seitsemän blogikirjoitusta. Linkit niihin ovat tämän kirjoitukseni lopussa.
Blogeissani perustelen mielipiteeni, että Natoon pyrkiminen ja liittyminen oli virhe.
Ennen jäsenyysprosessin aloittamista sekä tasavallan presidentti että puolustusvoimien komentaja totesivat, että Suomeen ei kohdistunut mitään sotilaallista uhkaa, eikä sellaista ollut näköpiirissäkään.
Uhkat Suomen turvallisuudelle syntyivät vasta sen jälkeen, kun Naton jäsenyyttä ryhdyttiin tavoittelemaan. Jäsenyys ei ole poistanut sotilaallisten iskujen uhkaa. Pahimmillaan saatamme joutua suursodan taistelutantereeksi.
Tästä saimme taas muistutuksen Charly Salonius-Pasternakin äskettäisestä kannanotosta:
Maanantain TV-keskustelussa Salonius-Pasternak toisti kantansa.
Jäsenyyden taloudellinen hinta on korkea. Se on jatkoa niille suurille taloudellisille menetyksille, jotka olemme kokeneet sen vuoksi, että Suomi on askel askeleelta menettänyt itsenäisyyttään. Pahimpia askeleita olivat ”vahvan markan” politiikka ja liittyminen sekä Euroopan unioniin että euroalueeseen.
Omalta osaltani olen koko poliittisen urani ajan puolustanut Suomen itsenäisyyttä – ensi suhteissa Neuvostoliittoon ja sitten läntiseen yhdentymiseen ja yhteistyöhön liittyneissä ratkaisuissa.
Nato-jäsenyyden inhimillinen hinta selviää aikanaan. Olisi ollut viisaampaa harjoittaa turvallisuuspolitiikkaa, jonka avulla olisimme voineet pysyttäytyä sotien ja sotilaallisten selkkausten ulkopuolella.
x x x
On ilmeistä, että Suomi olisi säilyttänyt asemansa sotilaallisesti liittoutumattomana, puolueettomana maana, jos Suomen perustuslakia olisi kaikissa vaiheissa tiukasti noudatettu.
Lauantaina 15.9. julkaisemassani blogissa esitän kolme perustuslakiimme liittyvää moitetta siihen tapaan, jolla Suomen Nato-jäsenyys toteutettiin. Syksyn 2021 mittaan ja vuodenvaihteessa käytyjä presidenttitason keskusteluja Yhdysvaltain kanssa ei ilmeisesti toteutettu ”yhteistoiminnassa” valtioneuvoston kanssa. Luvattua kansanäänestystä ei toteutettu, ja eduskunnan kädet sidottiin epävirallisen puolueiden puheenjohtajien muodostaman ”johtoryhmän” kautta.
Lauantain blogini lopussa totesin, että on myös neljäs päätöksentekoprosessiin kohdistuva moite, johon voidaan esittää perustuslakiin liittyviä perusteluja.
Kysymys on siitä, kuinka Nato-jäsenyyteen liittyvää päätöksentekoa vuosina 2023 ja 2024 toimeenpantujen valtiollisten vaalien vuoksi kiirehdittiin. Muutoinkin pyrittiin siihen, että Suomen Nato-jäsenyydestä ja Nato-Suomen politiikasta ei vaalien yhteydessä keskusteltaisi.
Kun Venäjä oli hyökännyt Ukrainaan, yleinen käsitys tuntui olevan, ettei jäsenyyttä sotilasliitto Natossa voitu Ukrainassa käytävän sodan keskellä hakea. Tällä kannalla oli tuolloin myös nykyinen tasavallan presidentti.
Sitten kuitenkin mielet muuttuivat. Jäsenyyden hakemista kiirehdittiin, jotta se voitaisiin toteuttaa ennen keväällä 2023 käytäviä eduskuntavaaleja.
Aluksi sanottiin, että Suomi menisi Natoon ”käsi kädessä” Ruotsin kanssa. Kun Ruotsin jäsenyyden tielle nousi esteitä, Suomen liittymistä päätettiin kiirehtiä.
Aluksi oltiin sitä mieltä, että liittymissopimus voitaisiin käsitellä vasta uudessa eduskunnassa. Tätä korosti mm. eduskunnan puhemies Matti Vanhanen. Hän sanoi, ettei Suomessa voida lakeja säätää pöytälaatikkoon.
Sitten perustuslain tulkinta muuttui ja päätettiin, että silloinen eduskunta saattoikin sopimuksen hyväksyä. Estettä ei ollut myöskään sille, että tasavallan presidentti saattoi ennen kevään eduskuntavaaleja sopimuksen allekirjoituksellaan vahvistaa.
Eduskuntavaalien yhteydessä Nato-jäsenyydestä ei ollut mahdollista enää keskustella. Vähäiseksi jäi myös Nato-Suomen tulevan ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan käsitteleminen.
Monet mielellään unohtavat sen, mitä eduskuntavaalien edellä jäsenyyteen liittyvistä Suomen velvoitteista puhuttiin ja luvattiin.
Samankaltaista kiirehtimistä liittyi myös Suomen ja Yhdysvaltain välisen puolustussopimuksen (DCA) solmimiseen. Hallitus päätti sopimuksen allekirjoittamisesta väistyvän tasavallan presidentin Sauli Niinistön johdolla jo joulukuun puolivälissä.
Eduskunta pääsi käsittelemään sopimusta vasta kuluneena kesänä.
x x x
Presidentinvaaleissa oli ehdolla vain ehdokkaita, jotka olivat kannattaneet Suomen Nato-jäsenyyttä.
Joulukuun 22. päivänä julkaisemassani blogissa kommentoin edellisenä päivänä käytyä vaalikeskustelua. (Mitä Suomelle on tapahtunut? ss. 275-276)
Ensimmäinen kysymys koski sitä, uskoivatko ehdokkaat, että Venäjä voisi hyökätä Suomeen tai johonkin muuhun Nato-maahan. Vastaukset vaihtelivat, mutta yksikään ehdokas ei sulkenut tätä mahdollisuutta ulkopuolelle.
Kysymys oli aiheellinen sen vuoksi, että sekä Yhdysvalloissa että Suomessa tällaista hyökkäystä on pidetty mahdollisena ja jopa todennäköisenä. Meilläkin reserviläisiä on kehotettu pitämään huolta kunnostaan.
Vastaukset olisivat antaneet aiheen palata siihen keskusteluun, jota käytiin ennen Natoon liittymistä. Silloinhan sanottiin, että Nato-jäsenyys antaisi meille täydellisen turvan. Yhteenkään Nato-maahan ei ollut koskaan hyökätty.
Nyt onkin käynyt ilmi, että juuri Nato-jäsenyys saattaisi johtaa siihen, että joutuisimme sotilaallisten iskujen kohteeksi.
Jos Suomi ja Ruotsi olisivat säilyttäneet puolueettomuusasemansa, tällaista vaaraa ei olisi ollut, emmekä olisi kärsineet myöskään itärajalla nyt kokemistamme ”ilkeyksistä”.
Ennen jäsenyyden hakemista tasavallan presidentti ja puolustusvoimain komentaja totesivat, ettei Suomeen silloin eikä näköpiirissä olleessa tulevaisuudessakaan kohdistunut mitään sotilaallista uhkaa.
Tämä keskustelu on tietysti turhaa nyt, kun Suomi on jo liittynyt Natoon.
Keskustelu olisi paikallaan kuitenkin sen vuoksi, että arvioisimme realistisesti tulevaa Nato-yhteistyötä ja tekisimme sen puitteissa kestäviä ratkaisuja.
Suomen tulisi tietysti rajata tiukasti velvoitteensa osallistua muiden jäsenmaiden puolustamiseen ja sotilasliiton yhteiseen kriisinhallintaan. Meillä on puutetta sekä väestä että varoista. Meille riittää taakkaa oman maamme puolustamisessa.
Suomen tulee tietysti harkita tarkkaan, millainen Yhdysvaltain ja muiden Nato-maiden sotilaallinen läsnäolo Suomessa palvelee parhaimmin maamme omia turvallisuustarpeita.
Naton jäsenenäkin Suomella tulee olla itsenäinen ulko- ja turvallisuuspolitiikan linja, jota toteutamme läheisessä yhteistyössä muiden Pohjoismaiden kanssa.
Kaikessa toiminnassaan Suomen tulee tietysti ottaa huomioon suuret epävarmuudet kansainvälisessä toimintaympäristössä. Niihin kuuluvat myös Yhdysvaltain epävakaat sisäiset olot ja sen ulko- ja turvallisuuspoliittinen arvaamattomuus.
x x x
Tammikuun 17. päivänä julkaisemassani blogissa kirjoitin, että Suomen osallistuminen sijaissotaan Venäjää vastaan on vaikuttanut myös siihen, että meidän presidentinvaalejamme käydään täysimittaisen sotapropagandan oloissa. (mt. 306-309)
Kaikki yhdeksän presidenttiehdokasta tukivat kovalla kiireellä tehtyä päätöstä Suomen liittymiseksi Natoon. On luonnollista, että he tätä ratkaisua puolustivat.
Toisaalta he kaikki ovat omaksuneet sen ”tarinan”, että Suomi liittyi Natoon sen vuoksi, että Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Tämä rajoittaa keskustelua sodan laajemmasta taustasta. Tämä rajoittaa keskustelua rauhan palauttamisesta Ukrainaan ja turvallisuuden takaamisesta omilla rajoillamme.
Presidentinvaaleihin propaganda on vaikuttanut siten, että ehdokkaat kilpailevat siitä, kuka esiintyy voimakkaimmin Venäjää vastaan. Toisaalta kilpaillaan siitä, kuka voimakkaimmin sitoutuu tukemaan Yhdysvaltain politiikkaa.
Tämä sitoutuminen ei koske vain puolustuspolitiikkaa ja puolustusta, vaan myös ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Tämä puolestaan on vienyt Suomea ”uuteen reunavaltiopolitiikkaan” yhdessä Baltian maiden ja Puolan kanssa.
Kun Natoon päätettiin liittyä, sanottiin, ettei Suomeen silloin eikä näköpiirissä olleessa tulevaisuudessakaan kohdistunut mitään sotilaallista uhkaa. Lisäksi sanottiin, että jäsenyyden myötä saatavat turvatakuut estävät maamme joutumisen hyökkäyksen kohteeksi. Ainoa jäsenyyden haitta olivat Venäjän mahdolliset ”ilkeydet” meitä kohtaan.
Nyt kuitenkin sekä suomalaiset että amerikkalaiset asiantuntijat pitivät mahdollisena, että Venäjä kohdistaisi sotilaallisia iskuja johonkin Nato-maahan, myös Suomeen.
Venäjän ilkeyksien mittakaava on alkanut monia pelottaa.
Esitin, että presidenttiehdokkaiden pitäisi keskustella näistä Nato-Suomeen kohdistuvista uhkista ja kertoa, kuinka he osaltaan huolehtisivat Suomen turvallisuudesta.
Tällaista keskustelua ei käyty. Vaaraa maamme joutumisesta sotaan väheksyttiin. Ukrainan sodan ennustettiin ja toivottiin jatkuvan pitkään.
Vallalla olevan sotapropagandan vuoksi tilannearviot olivat hataralla pohjalla.
Lopuksi kirjoitin, että sodan poikkeusoloihin liittyi sekin, että ”valtavirrasta poikkeavan ehdokkaan osallistuminen presidentinvaaleihin voitiin rikollisin keinoin estää.” Tiivistelmä tästä asiasta löytyy teokseni sivuilta 310-313.
x x x
Kirjani lopussa suuntaan katseeni tulevaisuuteen.
Kirjoitan uskovani, että näköpiirissä oleva rauhan palaaminen Ukrainaan tervehdyttää Suomen poliittisen ilmapiirin.
Tämän ansiosta voimme ensiksikin palata länsimaiseen demokratiaan ja tiedonvälitykseen.
Toiseksi: tämän ansiosta voimme palata reunavaltiopolitiikasta pohjoismaiseen yhteistyöhön.
Pohjoismailla on samankaltainen arvopohja ja yhteistä historiaa, jotka erottavat meidät selvästi Baltian maista.
Naton jäsenenäkin Suomella tulee olla itsenäinen ulkopoliittinen linja. Meidän on toteutettava omia arvojamme ja puolustettava omia kansallisia etujamme.
Tätä tulisi meidän ”arvopohjaisen realismimme” olla.
Kolmas myönteinen näköala on Suomen paluu itsenäisten kansakuntien joukkoon.
EU-jäsenyyttämme on arvioitava uudelleen.
Euroalueesta Suomen tulisi erota niin pian kuin se on mahdollista. Kansalliseen politiikkaan meidän tulee pyrkiä palaamaan myös alue-, maatalous- ja ympäristöpolitiikassa.
Laajentuvan EU:n tulee vihdoinkin sisäisesti eriytyä.
Tavoitteenamme tulee olla: itsenäinen Suomi kansakuntien Euroopassa.
x x x
Tässä linkit syyskuussa julkaisemiini blogikirjoituksiin:
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/paavovayrynen/mita-suomelle-on-tapahtunut/
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/paavovayrynen/mika-on-suomen-nato-jasenyyden-taloudellinen-hinta/
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/paavovayrynen/mika-on-suomen-nato-jasenyyden-inhimillinen-hinta/
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/paavovayrynen/suomi-vietiin-natoon-luikerrellen/
Lisää tietoa löytyy kirjoistani ”Sota vai rauha Suomelle?” ja ”Mitä Suomelle on tapahtunut?”. Molemmat ovat nyt luettavissa kotisivuni kirja-arkistosta (paavovayrynen.fi).
Nämä Pohjantähti-keskuksen kustantamat teokset voi tilata Pohjanrannan verkkokaupasta (pohjanranta.fi). Ne toimitetaan kotiin poikkeuksellisesti ilman toimituskuluja.