Donald Trumpin lausuntoa on ilmeisen tahallaan vääristelty

Tasavallan presidentti Alexander Stubb osui oikeaan, kun hän sanoi, että Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin puheet pitäisi ottaa vakavasti, mutta ei kirjaimellisesti. 

Viime päivien keskustelussa tämä viisas neuvo on tyystin unohdettu. Aina ei ole nojauduttu edes siihen, mitä ja miten Trump on tosiasiassa sanonut. 

Uutisoinnissa on sekä Suomessa että kansainvälisessä mediassa väitetty, että Trump olisi syyttänyt Ukrainaa sodan aloittamisesta. 

Lehdistötilaisuudessa antamassaan vastauksessa Donald Trump kommentoi Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin lausuntoja. 

Trumpin antama vapaamuotoinen suullinen vastaus on mediassa kirjattu muotoon: “You should’ve ended it in three years. You should have never started it. You could have made a deal.”

Keskimmäinen ja kolmas lause liittyivät saumattomasti toisiinsa. Ne on kuitenkin irrotettu pisteellä toisistaan. Kommenteissa toinen lause on irrotettu asiayhteydestään ja on väitetty, että Trump olisi syyttänyt sodan aloittamisesta Ukrainaa. 

Tosiasiassa Trump sanoi: ”Teidän olisi tullut kolmessa vuodessa lopettaa se. Teidän ei olisi koskaan tullut aloittaa sitä, olisitte voineet tehdä diilin.” 

Trump jatkoi, että hän olisi voinut tehdä Ukrainalle diilin, joka olisi antanut heille lähes kaiken maan, eikä ihmisiä olisi tapettu eikä yhtään kaupunkia olisi tuhottu. ”Mutta he valitsivat toisen tien”.

Vastauksessa Trump viittasi neuvotteluihin, joita ennen Venäjän käynnistämää hyökkäystä käytiin Minsk II -sopimuksen toteuttamisesta.

Tosiasiassa Trump syytti sodan syttymisestä siis edeltäjäänsä Joe Bidenia, joka ei ollut antanut tukeaan Minskin sopimuksen toteuttamiselle. 

Omissa blogikirjoituksissani olen vuosien varrella tuonut esiin sen, kuinka jyrkkä ero Bidenin ja Trumpin suhtautumisessa Ukrainaan on ollut. 

Barack Obaman presidenttikaudella Yhdysvaltain Ukraina-politiikkaa johti varapresidentti Joe Biden. Silloin vuonna 2014 Kiovassa toteutettiin Yhdysvaltain tukema vallankaappaus, joka johti Krimin valtaukseen ja Ukrainan sisällissodan puhkeamiseen.

Ensimmäisellä presidenttikaudellaan Donald Trump yritti liennyttää suhteita muun muassa lieventämällä Venäjää vastaa asetettuja pakotteita. Tämän demokraatit kongressissa estivät.

Joe Bidenin presidenttikaudella Ukrainan tilanteen kärjistyminen johti Venäjän hyökkäykseen.

Jo ennen valintaansa Donald Trump ilmoitti, että presidenttinä hän nopeasti lopettaisi Ukrainan sodan. Tätä lupausta hän nyt toteuttaa.

x  x  x

Viime syksynä julkaisemassani teoksessa ”Mitä Suomelle on tapahtunut?” ennakoin Donald Trumpin voittavan vaalit. (ss. 330-351)

Kirjaani sisältyy myös 17.3.2024 julkaisemani blogi ”Onko Yhdysvaltain Ukraina-politiikka muuttumassa jo Joe Bidenin kaudella?”.

Virikkeen tähän kirjoitukseen antoi uutinen Victoria Nulandin eroamisesta Yhdysvaltain ulkoministeriön tehtävistä. Nulandilla oli ollut keskeinen rooli vuoden 2014 tapahtumissa ja kehityksessä, joka kahdeksan vuotta myöhemmin johti Venäjän hyökkäykseen.

Kirjoitin:

”Jos Yhdysvaltain Ukraina-politiikka olennaisella tavalla muuttuu, sen eurooppalaiset liittolaiset saattavat joutua kohtuuttomaan asemaan. Vastuu sodasta ja Ukrainan tukemisesta sysättäisiin Euroopan maiden vastuulle.

On muistettava, että keskeisten Euroopan maiden, Ranskan ja Saksan, politiikka on poikennut Yhdysvaltain linjasta. Valtaosa EU-maista on tukenut Ranskan ja Saksan linjaa.

Vuonna 2015 oli edellisenä vuonna alkanut Ukrainan sisällissota vaarallisella tavalla kärjistymässä. 

Silloin Yhdysvallat ja sen ”uuteen Eurooppaan” kuuluneet lähimmät liittolaiset, Baltian maat ja Puola, pyrkivät hakemaan sotilaallista ratkaisua lisäämällä aseellista tukea Ukrainalle. Saksan ja Ranskan tuella syntyi Minsk II -sopimus, jolla tilanne vakautettiin. 

Vuoden 2022 alussa oli samankaltainen tilanne kuin silloin. 

Venäjä pyrki sotilaallisella painostuksellaan siihen, että Minsk II pantaisiin täytäntöön. Ranska ja Saksa pyrkivät välttämään Venäjän hyökkäyksen vaikuttamalla Ukrainaan, että se suostuisi sopimuksen toteuttamiseen. Yhdysvallat puolestaan rohkaisi Ukrainaa torjumaan Minsk II -sopimuksen toimeenpanon. 

Tästä kirjoitin 30.1.2023 julkaisemassani blogissa ”Suomessa lietsotaan pitkää sotaa – Yhdysvalloissa etsitään tietä rauhaan”.

Ukrainan johto torjui vaatimukset Minsk II -sopimuksen toteuttamiseksi.

Kirjoitin, että syyt tähän oli julkisuuteen kertonut Ukrainan turvallisuuspäällikkö Oleksyi Danilov uutistoimisto AP:lle tasan vuosi aikaisemmin antamassaan haastattelussa:
https://apnews.com/article/russia-ukraine-russia-france-germany-europe-d9a2ed365b58d35274bf0c3c18427e81 

”Danilov sanoi, että Minskin sopimuksen toteuttaminen johtaisi vakaviin sisäisiin erimielisyyksiin ja suoranaiseen kaaokseen Ukrainassa. Danilov vetosi länsimaihin, että Ukrainaa ei painostettaisi toteuttamaan sopimusta.

Danilov kertoi 420 000 ukrainalaisen saaneen sotakokemusta kahdeksan vuoden ajan venäläisiä vastaan käydyssä sisällissodassa. Hän arvioi maan saavan aseisiin jopa 2.5 miljoonaa sotilasta.

Oli säilytettävä kansallinen yhtenäisyys ja jatkettava sotaa omaa kansallista vähemmistöä vastaan.”

Tällä kertaa Saksan ja Ranskan välille ei syntynyt yhtä vahvaa rintamaa kuin vuonna 2015.

Saksa oli joutunut jo Donald Trumpin presidenttikaudella vakaviin ristiriitoihin Yhdysvaltain kanssa. 

Saksa tuli sidotuksi Joe Bidenin suunnitelmiin käynnistää ”uusi kylmä sota” yhtäältä sen johtamien demokraattisten maiden ja toisaalta Kiinan ja Venäjän johtamien autoritaaristen maiden välille.” 

Lopetin blogini kommenttiin:

”Erikoinen on Ranskan ja Saksan tilanne, jos ne joutuvat kantamaan päävastuun sodasta, jonka syttymisen ne pyrkivät estämään.”

x  x  x

Kuten kirjoituksenikin osoittaa, Ukrainan tilanne on jo pitkään myrkyttänyt Yhdysvaltain ja Euroopan unionin jäsenmaiden suhteita. 

Nyt ristiriitoja on kärjistänyt Yhdysvaltain raju sisäinen vastakkainasettelu edellisen ja nykyisen presidentin välillä.  

Suhteita rasittaa myös se, että puolin ja toisin on ryhdytty sekaantumaan vaalitaisteluihin.

Euroopassa arvostellaan Yhdysvaltain puuttumista muun muassa Saksan vaaleihin. Tällöin usein unohdetaan, että Euroopan unionin jäsenmaista sekaannuttiin voimakkaasti Yhdysvaltain presidentinvaaleihin. 

Pienestä Suomestakin kymmeniä SDP:n aktivisteja matkusti tukemaan Kamala Harrisin kampanjaa. Kuinka paljon punavihreitä poliitikkoja mahtoi muista maista osallistua kampanjointiin Donald Trumpia vastaan? Kielenkäyttökin taisi olla aika rajua.

Nyt Euroopan pitäisi aloittaa suhteiden liennyttäminen Yhdysvaltoihin.

Myötäsukainen asenne Yhdysvaltain rauhanponnistuksia kohtaan antaisi mahdollisuuden vaikuttaa lopputulokseen.

On muistettava, että useimmat EU-maat lähtivät vastahakoisesti tukemaan Joe Biden ”uuden kylmän sodan” politiikkaa. Innokkaimpia olivat Baltian maat ja Puola. Suomikin tuki Yhdysvaltain linjaa. Tämä liittyi hallituksen pyrkimykseen viedä Suomi sotilasliitto Naton jäseneksi. 

Nyt Donald Trump pyrkii ilmeisesti toteuttamaan sen ”Big Deal” -suunnitelman, jota hän tavoitteli jo ensimmäisellä presidenttikaudellaan. Silloin hänen tavoitteenaan oli läheinen yhteistyö Yhdysvaltain ja koko Euroopan välillä.

Donald Trumpin politiikka avaa mahdollisuuden siihen, että Euroopassa voidaan palata liennytyksen ja rauhanomaisen yhteistyön tielle.

Suomella on ETY-järjestön puheenjohtajamaana tästä erityinen vastuu.

x  x  x

Kirjoituksessa esitetyistä asioista on löydettävissä lisätietoa teoksistani ”Sota vai rauha Suomelle?” (2022) ja ”Mitä Suomelle on tapahtunut?” (2024).

Teokset ovat luettavissa kotisivuni kirja-arkistosta.

Ne voi tilata Pohjanrannan verkkokaupasta.