Vastakkainasettelusta ja sotapolitiikasta yleiseurooppalaiseen yhteistyöhön
Tasavallan presidenttinä toimiessaan Sauli Niinistö puhui joskus siitä, että Venäjää olisi pyrittävä ymmärtämään.
Ymmärtäminen ei tarkoita Venäjän toiminnan hyväksymistä. Olisi kuitenkin hyvä pyrkiä ymmärtämään, miksi Venäjä toimii niin kuin se toimii. Tämä antaisi mahdollisuuden ennustaa sen tulevaa käyttäytymistä.
Kysymys Venäjän toiminnan ymmärtämisestä on noussut jälleen esille sen vuoksi, että sotilasliito Naton piirissä suunnitellaan sotilasmenojen tuntuvaa kasvattamista nimenomaan sen muodostaman väitetyn uhkan perusteella.
Nato-maissa on Venäjän hyökkäys Ukrainaan tulkittu osoitukseksi sen laajentumishaluista, jotka voisivat tulevaisuudessa kohdistua jopa Naton jäsenmaihin.
Tällä perusteella kaavaillaan, että Naton jäsenmaiden tulisi sitoutua korottamaan puolustusmenonsa BKT-osuus nykyisestä kahdesta prosentista jopa kolmeen.
Venäjän 24.2.2022 Ukrainassa käynnistämä ”erikoisoperaatio” on länsimaissa tuomittu laittomana, julmana ja perusteettomana hyökkäyssotana. Tätä kaikkea se onkin.
Yhdysvalloissa on lisäksi käytetty epiteettiä ”provosoimaton”.
x x x
Venäjän toiminnan ymmärtämiseksi on muistettava, kuinka sotatoimet Ukrainassa alun perin käynnistyivät.
Kiovassa toimeenpantiin helmikuussa 2014 Yhdysvaltain ja muiden länsimaiden tuella vallankaappaus, joka seurauksena maan laillisesti valittu presidentti Viktor Janukovitsh joutui lähtemään maanpakoon.
Yhdysvaltain johdolla muodostettu uusi hallitus poisti ensi töikseen venäjältä virallisen vähemmistökielen aseman ja päätti maan liittymisestä Natoon.
Nämä päätökset johtivat siihen, että osa enemmistöltään venäjänkielisistä alueista irrottautui. Krimin niemimaan osalta eroaminen tapahtui lähes rauhanomaisesti. Donbassin alueella syntyi sen sijaan aseellisia taisteluja, syttyi verinen sisällissota.
Ranskan ja Saksan tuella saatiin aikaan aselepo, Minskin sopimus.
Kun taistelut olivat vuoden 2015 alussa kiihtymässä, solmittiin Ranskan ja Saksan johdolla Minsk II -sopimus. Yhdysvallat, Baltian maat ja Puola olivat eri linjoilla. Niiden mielestä taisteluja olisi pitänyt jatkaa Ukrainalle annettavan sotilaallisen avun turvin.
Näistä tapahtumista kirjoitin 27.2.2015 julkaisemassani blogissa ”Uusi ja vanha Eurooppa”.
Ukraina ei suostunut toteuttamaan Minsk II -sopimusta. Vaikka aselepolinjalla oli ETY-järjestön tarkkailijoita, taistelut jatkuivat.
Vuonna 2021 Venäjä järjesti Ukrainan rajojen läheisyydessä sotaharjoituksia, joilla se painosti maan hallitusta ja parlamenttia panemaan täytäntöön Minsk II -sopimuksen.
Siihen mennessä taisteluissa oli saanut surmansa yli 10 000 ukrainanvenäläistä.
x x x
Mainitsin tämän kirjoitukseni alussa, että Yhdysvalloissa Venäjän hyökkäystä on luonnehdittu myös sanalla ”provosoimaton”. Tällä peiteltiin sitä tosiasiaa, että provosointiakin esiintyi.
Tästä minäkään en saanut aikanaan tietää. Suomen mediassa ei tällaisista asioista kerrottu.
Vasta heinäkuun lopussa tietoa tuli, kun ulkomailla pitkään asunut suomalainen otti minuun kirjeitse yhteyttä. Kerroin tästä 29.7.2022 julkaisemassani blogissa ”Yllyttivätkö Yhdysvallat ja Ukraina Venäjää hyökkäämään?”. (Sota vai rauha Suomelle? ss. 353-356)
Sen sijaan, että presidentti Volodymyr Zelenskyi olisi keväällä 2021 ryhtynyt toteuttamaan Minskin sopimusta, hän allekirjoitti maaliskuussa asetuksen Krimin aseellisesta valtaamisesta.
Asetuksen allekirjoitus ajoittui tilanteeseen, jossa Yhdysvallat kehitti strategiaansa maailman ajamiseksi kohti ”uutta kylmää sotaa”. Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys oli osa tätä suunnitelmaa.
Tämä uutisjuttu sisältää myös Venäjän reaktion:
Venäjä tulkitsi siis asetuksen sodanjulistukseksi itselleen.
Toinen heinäkuun 2022 kirjeessä tietooni tullut dokumentti oli Yhdysvaltain ulkoministeri Antony Blinkenin ja Ukrainan ulkoministeri Dmytro Kuleban marraskuussa 2021 allekirjoittama asiakirja U.S.-Ukraine Charter of Strategic Partnership.
Asiakirjassa ilmaistaan Ukrainan tarkoitus sitoutua ”syvään ja kattavaan” integraatioon eurooppalaisissa ja euroatlanttisissa instituutioissa.
Tämä dokumentti allekirjoitettiin 10.11.2021, ja se liittyi tilanteeseen, jossa Yhdysvallat oli ryhtymässä toteuttamaan suunnitelmaansa ”uuden kylmän sodan” käynnistämiseksi. Samaan aikaan eteni suunnitelma Suomen ja Ruotsin liittämiseksi Naton jäseneksi.
Nämä kaksi asiakirjaa vahvistavat käsityksen siitä, että Yhdysvallat ja Ukraina toiminnallaan provosoivat Venäjää hyökkäämään.
Poimittakoon tähän vielä kolmas suoranainen provokaatio. Tammikuun lopulla Ukrainan johto torjui julkisesti vaatimukset Minsk II -sopimuksen toteuttamiseksi.
Syyt tähän kertoi julkisuuteen Ukrainan turvallisuuspäällikön Oleksyi Danilov uutistoimisto AP:lle antamassaan haastattelussa.
Danilov sanoi, että Minskin sopimuksen toteuttaminen johtaisi vakaviin sisäisiin erimielisyyksiin ja suoranaiseen kaaokseen Ukrainassa. Danilov vetosi länsimaihin, että Ukrainaa ei painostettaisi toteuttamaan sopimusta.
Danilov kertoi 420 000 ukrainalaisen saaneen sotakokemusta kahdeksan vuoden ajan venäläisiä vastaan käydyssä sisällissodassa. Hän arvioi maan saavan aseisiin jopa 2.5 miljoonaa sotilasta.
Oli säilytettävä kansallinen yhtenäisyys ja jatkettava sotaa omaa kansallista vähemmistöä vastaan.
x x x
Ukrainalle oli suuri menetys, että Minsk II -sopimus jäi toteuttamatta.
Ukrainalle oli valtava menetys, että Yhdysvallat ja Britannia kaatoivat keväällä 2022 Turkin välityksellä aikaansaadun aseleposopimuksen.
Nyt, raskaiden tappioiden jälkeen, todennäköisesti tarjolle tuleva ”diili” on paljon tätä huonompi, mutta se on parempi kuin sopimus, johon sotaa jatkamalla olisi mahdollista päästä.
Ukrainan sodan puhkeamiseen liittyvät tapahtumat eivät tue tulkintoja, joiden mukaan Venäjä uhkaisi Nato-maiden turvallisuutta tavalla, joka edellyttäisi sotilasmenojen valtavaa lisäämistä.
Suomelle lisäys olisi erityisen raskas. Naton laskelmissa ei oteta huomioon sitä, että asevelvollisuusjärjestelmän ansiosta Suomen panos on paljon suurempi kuin mitä BKT-luvut kertovat.
Nyt Suomi on F-35 -hankinnan vuoksi kuitenkin tilapäisesti ylittämässä kahden prosentin tavoitteen. Tämän jälkeen toteutuvalta alemmalta perustasolta matka kolmeen prosenttiin olisi ylivelkaantuneelle Suomelle hyvin raskas.
Euroopan on valittava toinen tie.
Rauhan laskeuduttua Ukrainaan on palattava yleiseurooppalaisen yhteistyön ja yhdentymisen tielle.
Tästä kirjoitin edellisessä blogissani, johon sain innoitusta entisten ulkoministereiden joululounaalla käydyistä keskusteluista.
Kylmän sodan syvässä vaiheessa järjestetty Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssi (ETYK) avasi tien Neuvostoliiton hajoamiseen, Venäjän uudistumiseen ja ”uuteen Eurooppaan”, jossa toteutettiin Paneurooppalaisen yhteistyön ihanteita.
Vastakkainasettelusta ja sotapolitiikasta on palattava yleiseurooppalaisen yhteistyön tielle.
x x x
Kirjoituksessa mainittu teokseni ”Sota vai rauha Suomelle?” on luettavissa kotisivuni kirja-arkistosta. Sieltä löytyy myös uudempi kirjani ”Mitä Suomelle on tapahtunut?”, jossa käsittelen tapahtumia vuoden 2022 lopulta eteenpäin.
Molemmat Pohjantähti-keskuksen kustantamat teokset ovat tilattavissa Pohjanrannan verkkokaupasta poikkeuksellisesti ilman toimituskuluja.
