Esko Ahon pitäisi katsoa peiliin, eikä syyttää ay-liikettä

Esko Ahon uusi kirja ”Hetki lyö. – Päättämällä kohti parempaa” osoittaa, ettei hän ole toiminnastaan ja sen seurauksista mitään oppinut.

TV-haastatteluissaan Aho on maininnut kolme syytä nykyisiin vaikeuksiimme: ”vahvan markan” politiikka, EU:n nuiva suhtautuminen Suomen biotalouteen ja jäsenyys euroalueessa. 

Kaikki olisi Ahon mukaan kuitenkin mennyt hyvin, jos ay-liike ei olisi pilannut Suomen talouden kehitystä. Sen syytä ovat hänen mukaansa nykyisetkin vaikeutemme. 

”Vahvan markan” politiikkaa Esko Aho kutsuu vakaan markan politiikaksi. Hänen mukaansa vasta jälkikäteen on alettu esittää kritiikkiä tätä 1980-luvun lopussa ja 1990-luvun alussa toteutettua talouspolitiikan linjaa kohtaan. 

Tosiasia kuitenkin on, että erimielisyys talouspolitiikan linjasta oli keskeinen syy meidän kahden välisiin ristiriitoihin hänen johtamassaan hallituksessa. 

Vastustin ”vahvan markan” politiikkaa jo Keskustan oppositiokaudella vuosina 1987-1991. Oli onnetonta, että tätä väärää talouspolitiikan linjaa jatkettiin Ahon pääministerikaudella. Tämä syvensi lamaa ja johti suuriin taloudellisiin ja inhimillisiin onnettomuuksiin. 

Eroni Ahon hallituksesta keväällä 1993 johtui pääosin siitä syystä, että en voinut presidentinvaalien lähestyessä kantaa vastuuta sen virheellisestä talouspolitiikasta.

x  x  x

Toinen keskeinen erimielisyyden aihe meidän kahden välillä oli yhdentymispolitiikka. 

Neuvottelut Suomen EU-jäsenyydestä vietiin päätökseen kovalla kiireellä vuoden 1994 alussa ennen Mauno Koiviston presidenttikauden päättymistä. Tämä johti mm. siihen, että maataloussopimuksesta tuli epäselvä ja huono. 

Keväällä 1994 kävi ilmi, että Norjassa ja Ruotsissa EU-jäsenyyden vastustus oli siinä määrin voimakasta, että nämä maat saattaisivat jäädä osaksi vuoden 1994 alussa syntynyttä Euroopan talousaluetta (ETA). Ratkaisevassa asemassa oli Suomi. 

Tässä tilanteessa asetuin vastustamaan Suomen jäsenyyttä.

Esko Aho ajoi erouhkauksillaan Keskustan Jyväskylän puoluekokouksessa läpi päätöksen, että sopimus voidaan viedä kansanäänestykseen. 

EU-kansanäänestyksestä tulee ensi viikolla kuluneeksi 30 vuotta. Kansan enemmistö taivuteltiin jäsenyyden kannalle ulkopoliittista korttia käyttäen: kansaa peloteltiin Venäjällä.

Kansanäänestyksen jälkeen Aho pyrki ajamaan kovalla kiireellä sopimuksen läpi eduskunnassa ennen Ruotsin kansanäänestystä. Tätä en voinut hyväksyä. Yhdessä noin 10 muun kansanedustajan kanssa järjestimme jarrutuskeskustelun, jolla lopullinen päätös siirrettiin Ruotsin kansanäänestyksen yli.   

Ruotsissa kansan tilapäinen enemmistö saatiin harhaanjohtavalla propagandalla jäsenyyden kannalle. Tämä ratkaisi myös Suomen kohtalon.

Tämä Esko Ahon pitäisi muistaa, kun hän arvostelee Euroopan unionia ymmärtämättömyydestä Suomen metsätaloutta ja muuta biotaloutta kohtaan,

Ahon johdolla Suomi liitettiin ylikansalliseen liittovaltioon, jonka osana olemme menettäneet oleellisen osan itsenäisyyttämme ja kärsineet mittavia taloudellisia tappioita. 

Tarjolla oli paljon parempi vaihtoehto: itsenäisyys osana Euroopan talousaluetta ja Pohjolan yhteisöä.

x  x  x

Jos Esko Ahon tahto olisi toteutunut, Keskusta olisi kannattanut myös Suomen liittymistä euroalueeseen. 

Puolueen työvaliokunnassa Aho pyrki saamaan mandaatin, jolla hän olisi voinut Paavo Lipposen ja Sauli Niinistön kanssa neuvotella ehdoista meidän tuellemme. Me jäsenyyden vastustajat vaadimme niin kovia ehtoja, ettei niitä voitaisi hyväksyä. Tähän tämä hanke raukesi.

Seuraava Ahon veto oli, että hän lykkäsi pitkälle syksyyn Keskustan puoluekokouksen, jossa oli määrä ottaa kantaa Suomen jäsenyyteen euroalueessa. Tämä antoi muille puolueille ja ay-liikkeelle aikaa tehdä omat päätöksensä jäsenyyden puolesta.

Suomi liitettiin euroalueeseen ilman kansanäänestystä. Muissa Pohjoismaissa Tanskassa ja Ruotsissa äänestykset järjestettiin, ja kansan enemmistö hylkäsi oman maansa siirtymisen yhtenäisvaluutta euroon.

Suomen jäsenyys euroalueessa on ollut paha virhe. Me olemme kärsineet tästä erityisesti vuonna 2008 alkaneen finanssikriisin yhteydessä ja sen jälkeen. Olemme kokeneet pitkän laman, jona aikana taloutemme ei ole kasvanut ja valtiomme pahasti velkaantunut.

Näistä ongelmista puhuessaan Esko Ahon ei pitäisi syyttää ay-liikettä, vaan katsoa peiliin. Jos Keskustan puoluekokouksen vastustava päätös Suomen liittämisestä euroalueeseen olisi tehty aikaisemmin, Suomikin olisi saattanut säilyttää olennaisen osan taloudellista itsenäisyyttään.

Esko Ahon suuri poliittinen virhe on ollut, että hän asettui jo varhaisessa vaiheessa tukemaan Suomen itsenäisyyttä kaventavaa globalismia ja federalismia.

Tämä linja on jatkunut viime aikoihin saakka. Keväällä 2022 Aho oli ensimmäisten keskustalaisten joukossa kannattamassa Suomen Nato-jäsenyyttä.   

x  x  x

Esko Ahon viime vuosina julkaisemien kirjojen rinnalla on syytä lukea niitä omia teoksiani, joissa olen käsitellyt samoja tapahtumia: ”On totuuden aika 2” (1993), ”On muutoksen aika 2” (1993) ja ”Itsenäisen Suomen puolesta” (1999). 

Näistä kirjoista on löydettävä totuus myös niistä kaunaisista valtapoliittisista väitteistä, joita Aho on kirjoissaan esittänyt.    

Suosittelen luettaviksi myös uusimpia teoksiani ”Sota vai rauha Suomelle?” ja ”Mitä Suomelle on tapahtunut?”. 

Kaikki nämä kirjat ovat luettavissa kotisivuni kirja-arkistosta (paavovayrynen.fi). Niitä voi myös tilata Pohjanrannan verkkokaupasta (pohjanranta.fi).