Joutuuko Suomi sotaan?

Vuosi sitten julkaisin kirjan ”Sota vai rauha Suomelle?”. Teoksen takakannen teksti on otsikoitu: ”Suomen salattu tie uusiin sotiin”. Kirja perustuu vuoden 2021 alusta alkaen kirjoittamiini blogeihin, joita myöhemmän kehityksen valossa kommentoin. 

Äskettäin julkaistiin toimittaja Lauri Nurmen teos ”Suomen salattu tie Natoon”. Se vahvistaa oikeiksi tärkeimmät tulkintani ja arvioni. Nurmen kirja perustuu laajoihin tasavallan presidentti Sauli Niinistön antamiin haastatteluihin

Sotilasliitto Natoon liityttyään Suomi joutuu uusiin sotiin – ainakin osallistumaan sen puitteissa toteuttavaan sotilaalliseen kriisinhallintaan.  

Tästä saimme esimakua, kun Suomi Nato-jäsenyyttä edistääkseen jatkoi osallistumistaan Afganistanin operaatioon, vaikka se muuttui rauhan turvaamisesta taistelutoiminnaksi. 

Tämän lisäksi on tarjolla vaara, että joudumme myös suursodan osapuoleksi ja jopa sen taistelutantereeksi.

Tästä aihepiiristä olen kirjoittanut kahdessa viimeisimmässä blogissani. 

x  x  x

Ensimmäisessä näistä kirjoituksista muistutin mieliin sen, että Suomikin on osavastuussa Ukraina ajautumisesta vuonna 2014 sisällissotaan ja sitä kautta sotaan Venäjän kanssa. 

Tie kohti Ukrainan sotaa avattiin vuonna 2008.

Ensin teki keväällä Bukarestissa pidetty Naton huippukokous periaatepäätöksen, että Georgia ja Ukraina hyväksytään sotilasliiton jäseneksi. 

Kumpikaan maa ei alkuunkaan täyttänyt jäsenyyden ehtoja. Ukrainassa, Krimin niemimaalla, sijaitsivat Venäjän strategisesti tärkeät sotilastukikohdat.     

Syksyllä Euroopan unioni ryhtyi puolestaan käynnistämään Itäisen kumppanuuden ohjelmaa. 

EU:n vaikutuspiiriin ja jopa jäseneksi pyrittiin vetämään kaikki muut entiset neuvostotasavallat paitsi Venäjä. Tämä osaltaan kärjisti Euroopan vaarallista kahtiajakoa. 

Kiista kumppanuusohjelmaan liittyneestä EU:n ja Ukrainan välisestä assosiaatiosopimuksesta johti Kiovassa vuonna 2014 toteutettuun vallankaappaukseen, Krimin valtaukseen ja sisällissotaan.

Kahdeksan vuotta myöhemmin tämä sisällissota kärjistyi täysimittaiseksi sodaksi, kun Venäjän hyökkäsi Ukrainaan.  

Toisessa kirjoituksessani palautin mieliin sen, että päästäkseen Naton jäseneksi Suomi ryhtyi lähettämään Ukrainaan myös tappavaa aseistusta. 

Näin Suomesta tuli siellä käynnissä olevan sijaissodan (proxy war) osapuoli.

Suomen valtiollinen johto onkin perustellut toimintaansa sillä, että ukrainalaiset taistelevat myös meidän puolestamme. Taistelua on vannottu jatkettavan niin pitkään, että Venäjä häviää sodan ja kukistuu.

Äskettäin puolustusministeri Antti Häkkänen ilmoitti, että Suomi ryhtyy tuottamaan tykin ammuksia Ukrainaa varten.

Onkohan ajateltu, mitä tapahtuu, jos Ukrainan sota laajenee suursodaksi, jota käydään jopa Naton ja Venäjän välillä? 

Olisiko Nato-jäsenyydestä silloin meille hyötyä? Eikö Suomi pikemminkin joutuisi Ukrainan kaltaiseksi taistelutantereeksi?

x  x  x

Suomi vietiin Naton jäseneksi ilman avointa keskustelua ja ilman ennalta luvattua kansanäänestystä. 

Suomelle oli tarjolla parempi vaihtoehto, johon olisi saatettu päätyä, jos vapaa ja rauhallinen keskustelu olisi ollut mahdollista. 

Venäjän hyökättyä Ukrainaan sekä tasavallan presidentti että puolustusvoimain komentaja totesivat, ettei Suomeen silloin eikä näköpiirissä olleessa tulevaisuudessakaan kohdistunut mitään sotilaallista uhkaa. Tämä oli totisinta totta.

Suomen puolustusvoimat kuuluvat läntisen Euroopan vahvimpiin. Lisäksi meillä oli mahdollisuus saada aikaan entistä tiiviimpi yhteistyö sekä Pohjoismaiden kesken että Britannian ja Yhdysvaltain kanssa.

Jos Suomi ja Ruotsi olisivat pysyttäytyneet sotilaallisesti liittoutumattomina maina, meidän lähialueemme olisi pysynyt laajempien kansainvälisten jännitteiden ulkopuolella. 

Omalta osaltani pyrin siihen, että päätöstä mahdollisesta Nato-jäsenyydestä olisi lykätty ja että siitä olisi perusteellisesti keskusteltu. Valitettavasti näin ei toimittu. 

Nyt on tärkeää keskustella siitä, millaista puolustus-, ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa Nato-Suomen tulee harjoittaa.

Naton jäsenenäkin Suomen tulee vastata ensi sijassa itse omasta puolustuksestaan. Tässä meille tehtävää riittää. Kovin suurta vastuuta muiden maiden puolustamisesta meidän ei tule itsellemme ottaa.   

Nato on puolustusliitto, jonka puitteissa suunnitellaan ja toteutetaan yhteistä puolustuspolitiikkaa ja puolustusta. Natolla ei ole yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.

Suomella tulee olla itsenäinen ulko- ja turvallisuuspolitiikan linja, jota toteutamme ensi sijassa tiiviissä yhteistyössä muiden Pohjoismaiden kanssa. 

Suomen tulee pyrkiä ylläpitämään mahdollisimman hyviä suhteita kaikkiin maihin. Meidän tulee toimia rauhan palauttamiseksi Eurooppaan, Lähi-itään ja koko maailmaan. 

Suomen tulee toimia köyhyyden poistamiseksi ja yhteiskunnallisesti, taloudellisesti ja ympäristöllisesti kestävän kehityksen toteuttamiseksi sekä Suomessa että kaikkialla maailmassa.

x  x  x

Teokseni ”Sota vai rauha Suomelle?” on luettavissa kotisivuni kirja-arkistosta. Se on ostettavissa Pohjanrannan verkkokaupasta.

Kannattajakortteja presidenttiehdokkuuteni varmistamiseksi voi tulostaa kotisivultani. Sieltä löytyvät ohjeet korttien täyttämiseen ja lähettämiseen. Vastaanottaja maksaa postimaksun.