Paavo Väyrysen johtama Suomi olisi säilyttänyt itsenäisyytensä 

Demokraatti-lehti ryhtyi eilen spekuloimaan sillä, kuinka vuoden 1994 presidentinvaalit olisivat päättyneet, jos Kalevi Sorsa olisi ollut SDP:n ehdokkaana. 

Lehden toimituspäällikön Rane Aunimon kirjoittama juttu oli otsikoitu: ”Ilman Martti Ahtisaarta presidenttimme olisi voinut olla myös Paavo Väyrynen”.

Martti Ahtisaaren ansioksi jutussa luetaan sekin, että näin ei tapahtunut. 

Kun olin jutun pääosassa, pieni kommentti lienee paikallaan.

Demokraatti-lehden spekulaatiossa kokonaan huomiotta jäi se mahdollisuus, että olisin ollut toisella kierroksella ja voittanut Ahtisaaren. 

Oma käsitykseni on, että olisin voittanut. Siksihän EU-jäsenyyttä ajaneet vahvat poliittiset ja mediavoimat pitivät huolen siitä, että putosin toiselta kierrokselta.

Tästä tuli vahvaa näyttöä muun muassa vuoden 2021 lopulla TV-1:ssä esitetyssä Politiikka-Suomi -ohjelmasarjassa.

x  x  x

Yhtä kaikki, Demokraatin jutussa todetaan, että ”ehkä 1994 olisi voinut käydä toisinkin kuin kävi”.

Väliotsikossa kysytään: ”Olisiko Suomi EU:n ja Naton jäsen?”.

Rane Ainamo kirjoittaa:

”Ajatusleikissäni on hätkähdyttäväkin puoli.

Hävittyään vaalit Väyrynen ryhtyi loppuvuonna 1994 vastustamaan tai aivan minimissään viivyttämään Suomen EU-jäsenyyttä, josta kansa sai äänestää lokakuussa. Poliittista historiaa edustaa Väyrysen, Vesa Laukkasen ja muutaman muun legendaarinen jarrutuskeskustelu eduskunnassa marraskuussa 1994.

Puhujat halusivat siirtää Suomen ratkaisua yli Ruotsin kansanäänestyksen tuloksen selviämisen. Heidän harmikseen Ruotsi äänesti liittymisen puolesta ja Suomesta tuli kuin tulikin EU:n jäsen.

Mitä teki Väyrynen? Lähti tietenkin seuraavaksi EU-parlamenttiin.

Entä mitä olisi tehnyt voimiensa tunnossa oleva presidentti Paavo Väyrynen EU-kansanäänestyksen alla syksyllä 1994? Olisivatko vastustajat voittaneet sittenkin?

Entä missä Suomi olisi ollut ja keiden seurassa helmikuussa 2022, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan? Olisiko Suomi EU:n ja Naton jäsen?

Ahtisaarta on kenties kiittäminen myös siitä, mitä ei tapahtunut.” 

x  x  x

Voin vastata, että olisin tietysti kunnioittanut kansanäänestyksen tulosta. 

Toisaalta olisin pyrkinyt turvaamaan kansanäänestykselle mahdollisimman tasapuoliset olosuhteet. Sellaisissa enemmistö olisi liittymissopimuksen todennäköisesti hylännyt.  

Vaikka propaganda jäsenyyden puolesta oli voimakasta, syyskuun alussa kansan enemmistö vastusti liittymistä. 

Silloin käyttöön otettiin ulkopoliittinen kortti. Kansaa alettiin pelotella Venäjällä. Tällä tavoin enemmistö saatiin tukemaan jäsenyyttä.

Jos kansan todellinen tahto olisi päässyt toteutumaan, olisimme jääneet yhdessä Ruotsin ja Norjan kanssa osaksi Euroopan talousaluetta (ETA) ja muodostaneet yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa Pohjolan yhteisön. 

ETA-jäsenyyden ansiosta olimme vuoden 1994 alusta lähtien jo olleet EU:n sisämarkkinoilla. 

ETA-maana olisimme säilyttäneet itsenäisen ulko-, turvallisuus- ja kauppapolitiikkamme ja kansallisen alue-, maatalous- ja ympäristöpolitikkamme. Emme olisi joutuneet mukaan EU:n ylikansalliseen päätöksentekoon.  

Tämän pohjoismaisen ratkaisun ansiosta Euroopan yhdentymiskehitys olisi saattanut saada yleisemminkin terveen suunnan, kun Baltian ja itäisen Keski-Euroopan maatkin olisivat ehkä tyytyneet ETA-jäsenyyteen. Turvallisuuspoliittisen asemansa ne olivat jo ratkaisseet Nato-jäsenyyden kautta.

Tuolloin olisi alkanut sen kaltainen Euroopan sisäinen eriytyminen, jota jälleen yritetään tavoitella. 

x  x  x 

Demokraatti-lehti ei ottanut jutussaan lainkaan esille Martti Ahtisaaren roolia EU-kansaäänestyksen ja euroalueeseen liittymisen yhteydessä. 

Kansanäänestyksen tulokseen Ahtisaari pyrki voimakkaasti vaikuttamaan. 

Edellä mainitun Politiikka-Suomen haastattelussa Ahtisaari kertoi, että hän olisi eronnut tasavallan presidentin tehtävästä, jos sopimus olisi kaatunut kansanäänestyksessä. Tämä, jos mikä, osoittaa kuinka voimakkaasti hän sopimuksen hyväksymisen puolesta vaikutti. 

Martti Ahtisaari ajoi voimakkaasti myös Suomen liittymistä ensimmäisten maiden joukossa euroalueeseen. Tässäkin hän käytti turvallisuuspoliittisia perusteita. Ilmeisesti Ahtisaari ajatteli, että euro johtaa liittovaltioon, joka on myös puolustusliitto. Suomen piti kuulua tähän EU:n ytimeen.

Ahtisaari siis tasavallan presidenttinä kannatti Paavo Lipposen ja Sauli Niinistön toimintaa, kun he perustuslain vastaisesti veivät Suomen tiedonantomenettelyä käyttäen ja ilman kansanäänestystä ainoana Pohjoismaana euroalueeseen.

Tästä päätöksestä olemme joutuneet kovasti kärsimään ja kärsimme edelleen.    

Presidenttinä olisin huolehtinut siitä, että perustuslakia olisi noudatettu ja jäsenyydestä olisi päätetty eduskunnassa lakiehdotuksen pohjalta määräenemmistöllä. Lisäksi olisin edellyttänyt neuvoa-antavan kansanäänestyksen järjestämistä.

Ruotsissa ja Tanskassa kansanäänestykset järjestettiin, ja molemmissa maissa kansan enemmistö hylkäsi euroon siirtymisen. Niin olisi Suomessakin käynyt.

Nämä maat ovat pärjänneet paljon Suomea paremmin. Elintaso on korkeampi ja valtion velkaantuminen on pysynyt hallinnassa.

1990-luvulla väkisin läpi runnotut yhdentymisratkaisut ja niiden seuraukset ovat myös jakaneet kansaamme pahasti kahtia. Tämäkin meitä on vakavasti vahingoittanut. 

x  x  x

Demokraatti-lehden jutussa kysyttiin myös: ”Entä missä Suomi olisi ollut ja keiden seurassa helmikuussa 2022, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan? Olisiko Suomi EU:n ja Naton jäsen?”.

Mielelläni osallistun kontrafaktuaaliseen pohdintaan ja vastaan Aunimon esittämiin kysymyksiin.

Omalta osaltani harjoitin kontrafaktuaalista historiankirjoitusta jo vuonna 2011 ilmestyneessä teoksessani ”Huonomminkin olisi voinut käydä”. Vuoden 1994 presidentinvaaleja käsittelin sivuilla 57-66. Teos on luettavissa kotisivuni kirja-arkistosta.

Oma arvioni on, että Suomi olisi vuoden 2022 alussa ollut edelleen Euroopan talousalueen ja Pohjolan yhteisön jäsen. 

Euroopassa olisi laajemminkin toteutettu eriytyvän yhdentymisen mallia, joka olisi estänyt sen kaltaisen kehityksen, joka vei Ukrainan vuonna 2014 alkaneeseen veriseen sisällissotaan. 

Ukraina olisi kyennyt säilyttämään sisäisen eheytensä, ja sillä olisi ollut hyvät suhteet sekä länsimaihin että Venäjään. Tällöin Venäjän hyökkäyskin olisi tietysti jäänyt toteutumatta. 

Näissä oloissa Suomi olisi edelleen ollut sotilaallisesti liittoutumaton, puolueeton maa.

Minun johdollani Suomi siis olisi säilyttänyt itsenäisyytensä ja kansamme elintaso olisi ollut selvästi nykyistä korkeampi. Olisimme vaikuttaneet rauhan ja vakauden säilyttämiseen koko Euroopassa.

Paljon parempi olisi siis ollut se vaihtoehtoinen kehitys, joka valitettavasti jäi toteutumatta. 

Vuoden 2024 presidentinvaaleissa rakennetaan jälleen perustaa Suomen tulevaisuudelle.

Nyt on ryhdyttävä taas vaalimaan ja vahvistamaan maamme itsenäisyyttä ja rakentamaan eheytyvää Suomea.