Gallupit valehtelevat ja johtavat harhaan

Helsingin Sanomat julkaisi eilen viimeisimmän presidenttigalluppinsa. Tulokset olivat samansuuntaiset kuin aikaisemmissa mittauksissa.

Selvässä johdossa oli Pekka Haavisto (28%) ja kakkosena Alexander Stubb (17%).

”Kymppisakissa” olivat Mika Aaltola (8%), Jussi Halla-aho (9%) ja Olli Rehn (10%).

Li Andersson sai 6 prosentin kannatuksen.

Seuraavana oli Jutta Urpilainen (3%).

Sari Essayah ja Paavo Väyrynen saivat kumpikin 2 prosentin kannatuksen.

Oma kannatukseni on siis pariin aikaisempaan mittaukseen verrattuna peräti kaksikertaistunut!

Vaikka nyt tehtävien tutkimusten tuloksilla ei ole mitään arvoa lopputuloksen arvioimista ajatellen, gallup-lukujen pohjalta mediassa käydään jo toista kierrosta kärjessä olevien kesken.

Aikaisempien vaalien yhteydessä saatujen kokemusten pitäisi antaa tulosten arvioinnissa aihetta suureen varovaisuuteen.

x  x  x

Erityisesti omat tulokseni ovat poikenneet ratkaisevalla tavalla vaalin lopputuloksesta.

Vuoden 2012 presidentinvaalien edellä lokakuussa tehdyssä gallupissa sain vain 6 prosentin kannatuksen ja hävisin myös Paavo Lipposelle ja Timo Soinille.

Tammikuun vaaleissa sain 17,53 prosentin kannatuksen. Olin kolmas ja vähällä päästä toiselle kierrokselle. Sen olisin saattanut voittaa.

Vuoden 2018 presidentinvaalit olivat hyvin poikkeukselliset sen vuoksi, että Sauli Niinistö haki niissä jatkokautta.

Olin kansanliikkeen ehdokkaana.

Syksyllä 2017 tehdyissä mielipidemittauksissa kannatukseni ei näkynyt ollenkaan.

Ylen 12.10. julkaisemassa mielipidemittauksessa Sauli Niinistöllä oli 76 prosentin kannatus. Pekka Haavisto oli kakkosena 14 prosentin suosiollaan.

Laura Huhtasaaren kannatus oli 3 prosenttia, Merja Kyllösen ja Matti Vanhasen 2 prosenttia.

Heidän lisäkseen tuloksissa näkyi Tuula Haataisen ja Nils Torvaldsin 1 prosentin suuruinen kannatus.

Minun kannatustani ei näkynyt lainkaan.

Kuukautta myöhemmin 4.11. Helsingin Sanomien julkaisemassa mittauksessa luvut olivat osapuilleen samat.

Sauli Niinistön kannatus oli 67% ja Pekka Haaviston 13%.

Laura Huhtasaari ja Matti Vanhanen saivat 3 prosentin kannatuksen.

Merja Kyllösen ja Tuula Haataisen luku oli 2 prosenttia, Nils Torvaldsin 1 prosentti.

Minun kannatukseni ei siis näkynyt tässäkään mittauksessa.

Tammikuun vaaleissa sain yli 6 prosentin kannatuksen ja voitin puolueidensa ehdokkaina olleet Haataisen, Kyllösen, Torvaldsin ja Vanhasen.

 x  x  x

Aikaisempien kokemusten perusteella uskon olevan mahdollista, että pääsen ensi vuoden vaaleissa ”kymppisakin” ohi kolmen kärkeen, samaan tapaan kuin vuoden 2012 vaaleissa.

Jälleen on hyvät mahdollisuudet päästä toiselle kierrokselle ja voittaa se.

Sekä vuoden 2018 vaaleissa että nyt ongelmana on ollut se, että en ole päässyt juuri ollenkaan julkisuuteen.

Olin mukana Kouvolan turvallisuuskonferenssin yhteydessä 18.9. järjestetyssä paneelikeskustelussa. Se sai melko hyvää julkisuutta.

Myöhemmin olin mukana ammattiopisto Omnian oppilaskunnan 2.10. järjestämässä keskustelussa. Siitä tehtyä tallennetta editoidaan oppilastyönä. Sain juuri kuulla, että se valmistuisi katsottavaksi vasta marraskuun alkupuolella.

Vuoden 2018 vaalien edellä pääsin mukaan Helsingin kirjamessujen ehdokaspaneeliin.

Kun tiedustelin mahdollisuutta päästä mukaan myös tämän vuoden paneeliin, minulle vastattiin, että ehtona on puolueen ehdokkuus tai 20 000 kannattajakorttia.

Ihmettelin sitä, että Mika Aaltola oli ollut mukana ennakkotiedoissa, vaikka hänen korttimääränsä ei ollut tuolloin vielä täyttynyt. Tyydyttävää vastausta tähän kysymykseen en saanut. Nyt joka tapauksessa kuulemma noudatetaan 20 000 kortin rajaa.

Menen tietysti yleisön joukkoon seuraamaan paneelia, kun olen mukana messuilla myymässä kirjojani ja mukejani. Kannattajakorttejakin siellä kerätään.

x  x  x

Monet kannattajani ovat kysyneet, miksi minua ilmiselvästi syrjitään.

Syynä on ilmeisesti se, että en ole viime vuosina mukautunut vallankäytön ja julkisuuden valtavirtaan. Olen ollut toisin ajattelija ja oman tieni kulkija.

Kansan keskuudessa linjallani on ollut laajaa ja vahvaa kannatusta.

Suurin ero valtavirtaan nähden on ollut se, että en ole hyväksynyt ratkaisuja, joilla Suomen itsenäisyyttä on askel askeleelta kavennettu.

Itsenäisyyttämme murentaneet ratkaisut ovat johtaneet myös suuriin taloudellisiin menetyksiin. Niiden vuoksi elintaso on Suomessa verrokkimaita alhaisempi. Tästä syystä Suomen valtiontalous on vaarallisella tavalla velkaantunut, ja menoihin joudutaan tekemään kipeitä leikkauksia.

Näistä asioista kirjoitan uudessa kirjassani ”Vielä voimme pelastua – tie itsenäiseen ja eheytyvään Suomeen”.

Presidenttigalluppien kärjessä ovat ehdokkaat, jotka ovat voimakkaimmin tukeneet itsenäisyyttämme kaventanutta aatteellista suuntausta, globalismia ja federalismia.

Ylenpalttinen julkisuus alkaa vähitellen syödä heidän suosiotaan. Kun ehdokasjoukko täydentyy, suosioluvut kääntyvät aivan toisiksi.

Tätä Suomen politiikan ja julkisen sanan valtavirrassa nyt kovasti pelätään.

Valitsijayhdistykseni korttikeräykseen pitäisi saada nyt vauhtia. Tarvittavat 20 000 korttia olisi saatava kootuksi mahdollisimman pian, jotta minua ei voitaisi enää syrjiä.

Tähän voi jokainen suomalainen vaikuttaa.

Ohjeet korttien täyttämiseen ja keräämiseen löytyvät kotisivultani.