Federalismi ja globalisaatio vai itsenäisyys ja kestävä kehitys?

Suomen jäsenyys euroalueessa oli yksi vaaliteemoista vuosien 2012 ja 2018 presidentinvaaleissa. Esille se nousee myös ensi vuoden vaaleihin valmistauduttaessa.

Euroaluetta koskeva päätöksenteko on osa Eurooppa-politiikkaa ja kuuluu siten valtioneuvoston toimialaan. Rahapolitiikan suunnittelu ja toteuttaminen kuuluu itsenäiselle Euroopan keskuspankille, jonka päätöksenteossa Suomen Pankin edustajat ovat mukana.

Kaksissa viimeksi käydyissä presidentinvaaleissa Suomen jäsenyys euroalueessa nousi kuitenkin esille ennen muuta sen vuoksi, että Sauli Niinistöllä oli siihen liittyvä henkilökohtainen historia. Hän oli Paavo Lipposen johtaman hallituksen valtiovarainministerinä avainasemassa, kun Suomi ensimmäisten maiden joukossa siirtyi euroon.

Euron aiheuttamat ongelmat heijastuvat monin tavoin myös tasavallan presidentin toimintaan. Mahdollinen eroaminen euroalueesta kuuluu keskeisellä tavalla tasavallan presidentin toimialaan.

Näinä aikoina euron Suomelle aiheuttamat ongelmat ovat kaikkien nähtävillä. Eurosta vaalien yhteydessä jälleen varmasti puhutaan.

x x x

Vuoden 2012 presidentinvaalien yhteydessä euro oli esillä ennen muuta sen vuoksi, että Suomikin oli joutunut tukemaan sen vuoksi vaikeuksiin joutuneita EU:n jäsenmaita. Lisäksi olimme vajonneet vuoden 2008 finanssikriisistä alkaneeseen lamaan, jota jäsenyytemme euroalueessa syvensi.

Vaalikeskusteluissa Sauli Niinistö vielä voimakkaasti puolusti euroa. Pian vaalien jälkeen hän myönsi ongelmat ja sanoi, ettei hän silloisilla tiedoilla olisi kannattanut euroon siirtymistä eikä Suomen jäsenyyttä euroalueessa.

Tähän keskusteluun palattiin vuoden 2018 vaalien edellä ja niiden yhteydessä. Tästäkin kirjoitin teokseni ”Suomen linja” syksyllä 2017 julkaistussa uusintapainoksessa (ss. 313-314, 333-334).

Nyt Suomen tulevaisuutta varjostaa raskas julkinen velka. Suuri osa siitä syntyi vuodesta 2008 alkaneen ”menetetyn vuosikymmenen” aikana, jolloin Suomen talous ei euron vuoksi kasvanut lainkaan. Muita euroalueen maita jouduimme taloudellisesti tukemaan.

Samaan aikaan rahapoliittisen itsenäisyytensä säilyttäneiden Ruotsin ja Tanskan kansantaloudet kasvoivat, elintaso kohosi tuntuvasti ja julkinen velka pysyi kohtuullisella tasolla.

Nyt jälleen jotkut euroalueen jäsenmaat saattavat ajautua niin suuriin vaikeuksiin, että joudumme niitä taloudellisesti tukemaan. Jo tähän mennessä on yhteisvastuullista velkaunionia toteutettu Euroopan keskuspankin rahapoliittisella ”piilotuella”.

Oman taloutemme tulevaisuutta varjostaa jälleen myös vahva euro. Ruotsilla on nytkin puolellaan kilpailuetu. Tilanne on monessa suhteessa samankaltainen kuin vuonna 2008.

x x x

Vuoden 2024 presidentinvaalien ehdokkaita emme vielä tiedä, mutta ehdokasehdokkaiden joukossa meitä on kolme, joilla on henkilökohtainen ”euro-historia”.

Pekka Haavisto oli Lipposen hallituksen ministerinä päättämässä euroon siirtymistä.

Olli Rehnin euro-ura ulottuu Euroopan parlamentin jäsenyydestä Euroopan komissioon ja Euroopan keskuspankkiin.

Omakin euro-urani urkeni Euroopan parlamentissa.

Vastustin kaikin voimin Suomen siirtymistä euroon.

Edustin Keskustan europarlamentaarikkoja Keskustan puoluehallituksessa. Tätäkin kautta vastustin Suomen jäsenyyttä euroalueessa. Kun siihen oli liitytty, pyrin vaikuttamaan siihen, että Suomi olisi palauttanut rahapoliittisen itsenäisyytensä.

Ollin kanssa olemme edustaneet Eurooppa-politiikan ääripäitä.

Olli oli Suomen EU-jäsenyyden innokas kannattaja. Minä pyrin siihen, että olisimme pysyttäytyneet Euroopan talousalueessa (ETA) ja pyrkineet muodostamaan Pohjolan yhteisön. Tämän toteuttamiseksi järjestin jopa eduskunnassa jarrutuskeskustelun. Tästä kerron teoksessani ”Itsenäisen Suomen puolesta” (ss. 187-219).

Meidän kummankin euro-ura alkoi jo vuonna 1995, jolloin olimme Euroopan parlamentissa päättämässä euroon siirtymisestä.

Silloin Suomen Keskustalla oli parlamentissa viisi jäsentä ja Ruotsin Keskustapuolueella kaksi. Muodostimme yhdessä ”Pohjolan Keskustan”.

Lähes yksimielisesti me katsoimme, että yhtenäisvaluuttaan (single currency) ei pitäisi siirtyä, kun Maastrichtin sopimuksessa määritellyt kriteerit eivät olleet täyttyneet. Kannatimme euron käyttöönottoa yhteisenä rahana (common currency), jonka rinnalla kansalliset valuutat olisivat säilyneet. (mt. ss. 224-225)

Vain Olli Rehn kannatti euron käyttöönottoa yhtenäisvaluuttana.

Suomen hallituksessa Sauli Niinistö ja Pekka Haavisto kannattivat ja ajoivat mahdollisimman laajan euroalueen muodostamista ja Suomen jäsenyyttä siinä.

Tätä Niinistö on jälkikäteen katunut.

Keskustassa käytiin sisäistä kamppailua siitä, olisiko meidän kannatettava Suomen siirtymistä euroon. Lopulta puolue lähes yksimielisesti sitä vastusti. Päätöksentekoa lykkäämällä puolueen johto kuitenkin auttoi Lipposen hallitusta viemään Suomen euroalueeseen. (mt. ss. 226-231, 236-262)

x x x

Vuonna 1998 alkoi Olli Rehnin ura Euroopan komissiossa.

Aluksi hän toimi yritystoiminnasta ja tietoyhteiskunnasta vastanneen Erkki Liikasen kabinettipäällikkönä ja sittemmin hänen tilallaan komission jäsenenä. Myöhemmin hän toimi sekä laajentumisesta vastaavana että talouskomissaarina.

Tämän jälkeen Olli on toiminut Euroopan parlamentin jäsenenä, elinkeinoministerinä, Suomen Pankin johtokunnan jäsenenä ja lopulta pääjohtajana.

Kaikissa näissä tehtävissä hän on toiminut Euroopan unionin ja euroalueen syventämiseksi ylikansallisen liittovaltion ja velkaunionin suuntaan.

Oma linjani on ollut kovin toisenlainen.

Olen viritellyt keskustelua siitä, että tilaisuuden tullen voisimme erota euroalueesta.

Vuonna 2015 tein jopa kansanlaisaloitteen kansanäänestyksen järjestämiseksi Suomen jäsenyydestä euroalueessa.

Aloite sai tarvittavan kannatuksen. Hallituksen painostuksesta perustuslakivaliokunta valiokuntasääntöjen vastaisesti vuoden 2016 lopulla hautasi aloitteen, eikä tehnyt siitä mietintöä täysistunnon äänestettäväksi. Kansalaisaloitteesta ja sen kohtalosta olen kertonut kirjoissani ”Kukahan nämäkin sotkut selvittää?” (ss. 129-163) ja ”Terve Suomi” (ss.15-33).

Oli onneton ratkaisu, että Suomi vietiin perustuslakia rikkoen ilman kansanäänestystä ainoana Pohjoismaana euroon.

Jos mahdollisuus siihen avautuu, euroalueesta olisi irrottauduttava ja palattava itsenäiseen raha- ja valuuttakurssipolitiikkaan.

Ja Euroopan unionissa tulisi jäsenmaiden itsenäisyyttä vahvistaa palauttamalla niille päätösvaltaa erityisesti talous-, alue-, maatalous- ja ympäristöpolitiikassa.

Edessä ovat mielenkiintoiset vaalikeskustelut.

Loppujen lopuksi on kysymys perustavanlaatuisista arvovalinnoista.

Yhdellä puolella ovat ylikansallista Euroopan unionia rakentavat federalistit, jotka ovat yleensä myös rajattoman globalisaation kannattajia.

Toisella puolella ovat Suomen itsenäisyyden puolustajat, jotka rakentavat itsenäisten kansakuntien Eurooppaa ja toteuttavat kestävää ihmiskuntapolitiikkaa.

x x x

Kirjoituksessa mainitut teokset ovat luettavissa kotisivuni kirja-arkistosta. ”Itsenäisen Suomen puolesta” on myös kuunneltavissa äänikirjana.

Presidenttiehdokkuuttani voivat halukkaat tukea täyttämällä ja keräämällä kannattajakortteja. Ohjeet löytyvät kotisivultani.