Itsenäiseen ulkopolitiikkaan
Suomen Nato-jäsenyys varmistui, kun Turkin parlamentti sen omalta osaltaan hyväksyi.
Tähän päättyi prosessi, jolla Suomi luopui sotilaallisesta liittoutumattomuudestaan ja liittoutui.
Viime vuoden lopulla julkaisemastani kirjasta ”Sota vai rauha Suomelle?” on luettavissa, kuinka jäsenyyshanke viimeksi kuluneiden kahden vuoden aikana hoidettiin. Teos on nyt luettavissa ilmaiseksi kotisivuni kirja-arkistosta.
Nyt kun Suomen turvallisuuspoliittinen perusratkaisu muuttuu, on keskusteltava siitä, millaista ulkopolitiikkaa Suomi vastedes toteuttaa.
Tässä vaiheessa on syytä korostaa sitä lähtökohtaa, että Naton jäsenenäkin Suomella tulee olla itsenäinen ulkopolitiikan linja.
On syytä oppia niistä kokemuksista, joita olemme saaneet jäsenyydestämme Euroopan unionissa.
EU:lla ei ole yhtä ja ainoaa (single) ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Kullakin jäsenmaalla on oma kansallinen ulko- ja turvallisuuspolitiikkansa, jota yhteinen (common) politiikka täydentää.
Suomessa tätä ei ole aina ymmärretty, vaan on orjallisesti seurattu suurten jäsenmaiden linjaa.
Natolla ei ole edes yhteistä ulkopolitiikkaa, vaan jokaisella jäsenmaalla on omansa. Tämä on muistettava, kun alamme suunnitella ja toteuttaa politiikkaamme Nato-jäsenyyden oloissa.
Suomella tulee sekä EU:ssa että Natossa olla itsenäinen ulkopolitiikan linja.
On syytä korostaa, että Suomen ulkopolitiikan tulee perustua meidän kansallisiin etuihimme. Nykyisen hallituksen kaudella toteutettu ihmisoikeusperustainen politiikka on johtanut hakoteille. Kirjoitin tästä 21.2.2020 julkaisemassani blogissa ”Onko Suomen linja muuttunut?”
Palasin asiaan vuotta myöhemmin 22.1.2021 julkaisemassani blogissa ”Kansalliset edut ulko- ja turvallisuuspolitiikan ytimeksi”.
Ulkopoliittisen toiminnan lähtökohtiin on mahdollista perehtyä lukemalla väitöskirjani ”Suomen ulkopolitiikka – kansallinen doktriini ja tulevaisuuden ihmiskuntapolitiikka”. Turvallisuuspoliittinen perusratkaisumme muuttuu, mutta muutoin lähtökohdat ovat ennallaan. Väitöskirjanikin on luettavissa kotisivuni kirja-arkistosta.
