Annika jatkoon hallituksessa, Paavo Keskustan johtoon?
Me Keskustan puoluekokousedustajat kokoonnumme ensi viikonloppuna Lappeenrantaan hieman hämmentyneissä tunnelmissa.
Viimeisetkin mielipidemittaukset osoittavat, että Keskustan kannatus on 12 prosentin tasolla, noin kaksi prosenttiyksikköä alempana kuin vuoden 2019 romahdusvaaleissa saatu 13,8 prosentin lukema.
Kolme vuotta sitten Keskusta sai 31 kansanedustajaa. Nykyiset kannatusluvut johtaisivat jopa noin 10 eduskuntapaikan menetykseen. Viime vaaleissa Vihreät sai 11,5 prosentin kannatuksella 20 kansanedustajaa.
Keskustan kannattajat ovat tyytymättömiä puolueen linjaan ja toimintaan nykyisessä hallituksessa. Puolue on pari kertaa uhannut lähteä hallituksesta, mutta tiukan paikan tullen yhteistyötä on päätetty jatkaa.
Kun vaalit ovat jo lähellä, hallituksen hajottaminen tuskin parantaisi Keskustan kannatusta. Tarjolla olisi riski, että kannatusluvut painuisivatkin alaspäin.
Näissä oloissa monet puoluekokousedustajat ajattelevat, että on viisasta turvata hallitusyhteistyön jatkuminen ja valita nykyinen puheenjohtaja jatkokaudelle. Hän on selviytynyt vaikeasta tehtävästään kunnialla.
Tarjolla on toinenkin ehdokas. Hän on pelastanut puolueen pahoista ahdingoista aikaisemminkin. Hänen johdollaan Keskusta voisi ehkä nousta jälleen suurten puolueiden joukkoon.
On kysyttävä, voisimmeko valita molemmat vaihtoehdot.
Tämä olisi mahdollista, jos puolueen ja hallituspolitiikan johtaminen eriytettäisiin toisistaan. Niin on aikaisemminkin tehty.
x x x
Minulla on omakohtaista kokemusta tehtävien jakamisesta.
Vuoden 1982 presidentinvaalien jälkeen Mauno Koivisto, SDP ja KGB yksissä tuumin estivät minua jatkamasta ulkoministerinä. Minulle tarjottiin kauppa- ja teollisuusministerin salkkua.
Päätin jättäytyä sivuun hallitustyöstä ja keskittyä puolueen johtamiseen. Tämä oli muutoin hyvä päätös, mutta se avasi tien poliittisen murhan yritykselle.
Kun jäin sivuun hallituksesta, minulle ryhdyttiin maksamaan kansanedustajan päivärahaa. Tästä nousi kohu, joka vahvisti minun omaa kannatustani, mutta Keskustan vaalimenestystä se vahingoitti.
Keskusta menestyi kuitenkin vuoden 1983 vaaleissa niin hyvin, että palasin niiden jälkeen hoitamaan ulkoministerin virkaa.
Sittemminkin hallitus- ja puoluetehtävien eriyttämistä on muutaman kerran yritetty.
Kun Anneli Jäätteenmäki vuoden 2003 vaalien jälkeen joutui eroamaan pääministerin paikalta, hän halusi jatkaa puolueen puheenjohtajana. Tämän pääministeriksi valittu Matti Vanhanen tukijoineen esti.
Kun Matti Vanhanen vuoden 2009 lopulla ilmoitti luopuvansa puheenjohtajan paikalta, hän kertoi haluavansa jatkaa kautensa loppuun pääministerinä. Tämä ei toteutunut.
Kun Mari Kiviniemi oli valittu vuoden 2010 Lahden puoluekokouksessa puheenjohtajaksi, hän otti hoitaakseen myös pääministerin tehtävän.
Vuoden 2011 vaalitappion jälkeen Mari halusi jatkaa puheenjohtajana, mutta Rovaniemellä valittiin uusi puheenjohtaja, Juha Sipilä.
Kun Juha Sipilä oli vuoden 2019 vaalitappion jälkeen vienyt Keskustan Antti Rinteen johtamaan hallitukseen, hän luopui puheenjohtajan tehtävästä.
Tilalle syksyn 2019 ylimääräisessä puoluekokouksessa valittiin Katri Kulmuni.
Kun Kulmuni oli keväällä 2020 eronnut valtiovarainministerin tehtävästä, hän ilmoitti haluavansa jatkaa puheenjohtajana.
Tätä ei Annika Saarikko kuitenkaan hyväksynyt, ja syksyn puoluekokouksessa hän tukijoineen syrjäytti Katrin puheenjohtajan paikalta.
Nyt Keskustan kannatus on jopa alhaisempi kuin kaksi vuotta sitten.
x x x
Lappeenrannassa meille saattaisi olla tarjolla mahdollisuus erottaa onnistuneella tavalla toisistaan puolueen ja hallituspolitiikan johtaminen.
Jos minut valitaan puheenjohtajaksi, en halua enkä suostu ministeriksi nykyiseen hallitukseen. Annika jatkaisi Keskustan hallituspolitiikan johdossa.
Vaaleissa Keskustan on kyettävä tarjoamaan äänestäjille realistinen näkymä paremmasta tulevaisuudesta.
Jos minut valitaan puheenjohtajaksi, paneudun puolueen johtamiseen ja lupaan nostaa Keskustan ensi kevään eduskuntavaaleissa Suomen suurimmaksi puolueeksi.
Epäileekö joku, että tämä ei toteutuisi?