Millainen olisi alkiolainen liberaali?

Suomenmaan Mielipiteissä julkaistiin 24.5. kirjoitukseni ”Olemmeko liberaaleja vai alkiolaisia?”.

Nakkilalainen Vilho Hakala vastasi 27.5. kysymällä, ”Voisimmeko olla alkiolaisia liberaaleja?”. Hänen mielestään voisimme olla alkiolaisiin arvoihin pohjaavia uudistusmielisiä ihmisiä. ”Laitetaan edistyksen lippu liehumaan korkeammalla kuin koskaan”, kirjoitti Hakala.

Vastaukseni on, että alkiolaisina olemme ilman muuta uudistusmielisiä ja edistyksellisiä.

Taloudellisissa ja sosiaalisissa kysymyksissä Santeri Alkiokin oli hyvin edistyksellinen, suorastaan radikaali. Oli ajettava ”köyhän asiaa”. Moraalisissa kysymyksissä Alkio oli konservatiivi, hän nojautui perinteisiin arvoihin.

Ongelma Hakalan esittämässä määritelmässä on siinä, että liberalismin arvot poikkeavat ratkaisevalla tavalla alkiolaisista arvoista.

On mahdotonta olla alkiolaisiin arvoihin nojautuva liberaali.

x x x

Santeri Alkio arvosteli sekä oikeistoa että vasemmistoa, sekä porvareita että sosialisteja, liiallisesta materialismista. Hän asetti ihmisyyden ja sen kehitystarpeen yhteiskunnallisen ja valtiollisen uudistustyön perustaksi.

Nykykielellä voimme sanoa, että on nojauduttava henkisiin, hengellisiin ja yhteisöllisiin arvoihin.

Liberalismin arvoperusta on materialismissa. Sen arvot näyttäytyvät keskittymistä ja eriarvoisuutta edistävänä oikeistolaisena talouspolitiikkana ja kapitalismin, ylikansallisen yhdentymisen ja globalisaation kannattamisena.

Moraaliasioissa liberalismin arvot johtavat helposti kaiken sallivaan vapaamielisyyteen.

Alkiolaiset ja liberaalit voivat toimia samassa puolueessa, kun Keskustan ohjelmissa korostetaan maltillisuutta, kohtuullisuutta ja ratkaisukeskeisyyttä.

Keskustan määritteleminen äärilaitojen välissä olevana puolueena on ongelmallista, sillä omien arvojensa ja periaatteittensa toteuttajana Keskusta on ääripuolue.

Santeri Alkion päivistä lähtien Keskusta on toteuttanut radikaalia aluepolitiikkaa. Olemme hillinneet väestön liiallista keskittymistä kaupunkeihin puolustamalla maaseudun ja maakuntien elinvoimaa.

Olemme pyrkineet siihen, että yhteiskunnalliset päätökset tehtäisiin mahdollisimman lähellä ihmisiä. Olemme pyrkineet hajautukseen myös talouselämän rakenteessa suosimalla pien- ja perheyrityksiä ja osuustoimintaa.

Ympäristöpolitiikassa nojaudumme uusiutuviin luonnonvaroihin

x x x

Keskustalle on käynyt huonosti aina, kun olemme luopuneet alkiolaisista arvoista ja niihin nojautuvasta ihmisyysaatteesta.

Ensimmäinen tapaus sattui 1960-luvun lopulla, jolloin Keskusta lähti tukemaan sosialidemokraattista kasvu- ja rakennemuutospolitiikkaa. Tämä näkyi myös Tampereella vuonna 1968 hyväksytyssä periaateohjelmassa.

Vuoden 1970 vaaleissa Keskustan kannatus romahti ja vuoden 1972 hajotusvaaleissa alamäki jatkui.

Näissä oloissa päätin ravistella puoluetta asettumalla 25-vuotiaana ehdolle puolueen puheenjohtajaksi Jyväskylässä tasan 50 vuotta sitten pidetyssä puoluekokouksessa. Sain hyvän kannatuksen, mutta Johannes Virolainen valittiin jatkokaudelle.

Minut valittiin varapuheenjohtajaksi. Sain tehtäväkseni johtaa puolueen ohjelmatyötä.

Alkiolaiset arvot ja aate palautettiin Keskustan politiikan perustaksi, ja 1980-luvun lopulla Keskusta palasi Suomen suurimmaksi puolueeksi.

Samaan aikaan Keskustan toimintaan tuli Olli Rehnin ja Anu Vehviläisen johdolla uusi nuorten sukupolvi, joka kutsui itseään keskustaliberaaleiksi ja joka otti tavoitteekseen Keskustan muuttamisen liberaalipuolueeksi.

Siitä lähtien Keskustassa käytiin valtakilpailua alkiolaisten ja liberaalien välillä. Tilaa oli molemmille.

Vuoden 2010 Lahden puoluekokouksessa liberaalit saivat yliotteen, ja puolue ryhtyi toteuttamaan heidän aatemaailmaansa.

x x x

Vuoden 2011 eduskuntavaaleihin valmistauduttaessa aluepolitiikka haudattiin, kun jotkut helsinkiläiset ehdokkaat eivät sitä hyväksyneet. Vaalitaistelua hallitsivat EU:n tukipaketit. Esillä oli myös arvoliberalismi. Tappion sinetöi ”paska-asetus”.

Vuonna 2018 hyväksytty periaateohjelma vertautuu vuoden 1968 ohjelmaan. Huonosti käy, kun arvoperusta on väärä tai jos se puuttuu kokonaan.

Vuoden 2019 vaaleissa koettu vielä pahempi tappio oli seurausta harjoitetusta hallituspolitiikasta. Aluepolitiikassa myötäiltiin keskittävää metropolipolitiikkaa. Talouspolitiikka oli oikeistolaista. ”Köyhän asia” unohdettiin, ja ensimmäisen kerran sosiaalista perusturvaa leikattiin. Ilmasto- ja ympäristöpolitiikassa ryhdyttiin Keskustan johdolla toteuttamaan punavihreää linjaa, joka jatkuu edelleen. Tämän tappion sinetöi taksiuudistus.

Tällä vaalikaudella aluepolitiikasta ei ole sopinut edes puhua. On kehitetty ajatus ”monipaikkaisuudesta”. Kunta- ja aluevaaleissa menestyttiin siedettävästi, kun aluepolitiikka oli niiden luonteen vuoksi esillä.

Tällä vaalikaudella Keskusta on myötäillyt hallituksen punavihreää enemmistöä ja on samaistunut siihen. Pahinta on ollut ilmasto- ja ympäristöpolitiikka. Keskusta oli valmis ajamaan alas turpeen käytön. Kaiken huippu oli, että puoluehallitus lähes yksimielisesti torjui kentältä tulleen aloitteen, että turve tulisi määritellä uusiutuvaksi energianlähteeksi.

Hallituspolitiikasta viime vuosina saadut kokemukset ovat murheellinen osoitus siitä, mihin liberalismin arvomaailmaan nojautuva politiikka johtaa. Keskusta on myötäillyt hallituskumppaneiden politiikkaa ja samaistunut niihin – ensin oikeistoon ja sitten punavihreisiin puolueisiin.

x x x

Lappeenrannan puoluekokouksen lähestyessä päätin tehdä vakavan yrityksen Keskustan palauttamiseksi puolueen alkiolaisille juurille.

Kaksikielisen piirin syyskokouksessa päätimme tehdä aloitteen Keskustan periaateohjelman uudistamiseksi. Tänä keväänä aloite jätettiin. Kerroin tästä 24.5. julkaistussa kirjoituksessani.

Lappeenrannassa olen mukana aloitevaliokunnassa. Siellä pyrin saamaan tukea piirimme aloitteelle ja myös Keskustanuorten saman suuntaiselle aloitteelle.

Päätin myös asettua ehdolle puheenjohtajan vaaliin. Ajattelin, että tällä tavoin saisin aikaan keskustelua puolueen aatteesta ja linjasta.

Valitettavasti tällä kertaa ei ole järjestetty puheenjohtajaehdokkaiden esittelykiertuetta. Jäsenäänestystäkään ei järjestetty.

Toivon, että keskustelua saadaan aikaan edes Lappeenrannassa.

Tilanne on nyt hätkähdyttävän samankaltainen kuin 50 vuotta sitten.

1970-luvun alussa oli irrottauduttava materialistisiin arvoihin nojautuneesta sosialidemokraattisesta kasvu- ja rakennemuutospolitiikasta.

Nyt olisi irrottauduttava siitä liberalismin arvoihin perustuvasta politiikasta, jonka vuoksi Keskusta on menettänyt luottamustaan kansan keskuudessa.

Lisätietoa tässä kirjoituksessa esittämästäni löytyy mm. teoksistani ”On muutoksen aika 1” ja ”Yhteinen vuosisatamme”. Ne ovat luettavissa kotisivuni kirja-arkistosta.