Ilkka Suominen oli kansanvallan sankari
Eilen saimme vastaanottaa suru-uutisen Ilkka Suomisen siirtymisestä ajasta iäisyyteen.
Lehtien otsikot muistuttavat mieliin Ilkan uran tärkeimpiä käänteitä. Esillä on jälleen tarina ”kassakaappisopimuksesta”. Se esitetään kielteisessä valossa ja Ilkka yhtenä näytelmän pääkonnana.
Tosiasiassa hän oli kansanvallan sankari.
Vuoden 1987 eduskuntavaalien jälkeen Suomessa toteutettiin vallankaappaus.
Kalevi Sorsan johtamat sosialidemokraatit olivat sopineet hyvissä ajoin ennen vaaleja Harri Holkerin kanssa sinipunahallituksen muodostamisesta. Se toteutettiin, vaikka SDP koki vaaleissa murskatappion.
Tämän hankkeen torjumiseksi Keskustan, Kokoomuksen ja RKP:n puheenjohtajat sopivat, että vaalien jälkeen pyritään muodostamaan keskustajohtoinen hallitus. Siihen pyrittäisiin saamaan mukaan myös SDP, mutta jos tämä ei olisi mahdollista syntyisi keskiryhmien ja Kokoomuksen enemmistöhallitus.
Laajoja valtaoikeuksiaan käyttäen Mauno Koivisto runnasi maahan sinipunahallituksen, jonka avulla SDP säilytti mahtiasemansa hallituspolitiikassa ja jolla hänen presidenttikautensa jatko turvattiin.
Sosialidemokraattien 1980-luvulla toteuttamaan stalinistiseen tapaan uhrista tehtiin syyllinen. Syy sinipunahallituksen syntymisestä sysättiin niille, jotka yrittivät sen torjua. Syntyi tarina ”kassakaappisopimuksesta”.
x x x
Hallituksen muodostamiseen liittyneen valtapelin pääkohde olivat Keskusta ja puolueen johto. Valtamedia suuntasi koko tulivoimansa meitä vastaan.
Myöhemmin saimme hyvityksen vuoden 1988 presidentinvaaleissa ja vuoden 1991 eduskuntavaaleissa.
Ikävin oli Ilkka Suomisen kohtalo. Siitä kerrottiin vuoden 2020 lopulla ilmestyneessä Riku Keski-Rauskan kirjoittamassa Ilkka Suomisen elämäkertateoksessa ”Sinä osaat, sinä pystyt”.
Elämäkertateos osoittaa Ilkka Suomisen olleen johdonmukainen vuoden 1987 eduskuntavaaleihin valmistauduttaessa ja niiden jälkeen käydyissä hallitusneuvotteluissa.
Sosialidemokraateilla oli 1980-luvulla ylivalta-asema Suomen politiikassa. Tasavallan presidentiksi vuoden 1982 vaaleissa valittu Mauno Koivisto oli puoluemies, ja hän käytti hanakasti laajoja valtaoikeuksiaan. SDP oli johtava hallituspuolue, ja se määräsi ay-liikkeen tuella talouspolitiikan linjan.
Meillä oli Ilkan kanssa yhteinen tavoite: talouspolitiikan suunnan muuttaminen. Tämä edellytti, että eduskunnan keskustaoikeistolainen enemmistö pääsee vaikuttamaan koko painollaan hallitus- ja eduskuntapolitiikkaan.
Ilkka oli tietoinen puolueen piirissä olleista pyrkimyksistä liittoutua SDP:n kanssa Keskustaa vastaan, mutta ei niihin taipunut.
Suominen taisteli loppuun yhteisen tavoitteemme puolesta, vaikka näki Holkerin vievän väkisin puolueen sinipunahallitukseen.
Tappiosta en ole koskaan Ilkkaa syyttänyt. Asemansa heikkouden vuoksi hän sen koki.
Tosin Ilkka on itsekin katunut sitä, ettei hyväksynyt ehdotustani sopimuksemme julkaisemisesta heti vaalien jälkeen. Sitä emme voi tietää, olisiko lopputulos ollut toinen, jos näin olisi tehty.
Uutta minulle elämäkertateoksessa oli ennen muuta sen taistelun kovuus, jota Kokoomuksen sisällä 1980-luvulla käytiin. Harri Holkeri kohteli Ilkka Suomista kerta kaikkiaan ruokottomasti.
Harri Holkeri varasti Ilkka Suomisen puolueelleen hankkiman komean vaalivoiton ja häpäisi hänet.
Ilkka ei päässyt kokemaan vaalituloksen ja hallitusneuvottelujen tuottamaa onnistumisen iloa. Hän joutui riviministeriksi hallitukseen, jonka poliittista linjaa hän ei pitänyt oikeana.
x x x
Olisi kohtuullista, että Ilkka Suominen saisi edes jälkikäteen oikeutta toiminnalleen vuoden 1987 hallitusratkaisun yhteydessä. Hänet olisi siirrettävä konnan roolista sankarin osaan.
Holkerin hallituksen muodostamisen jälkeen jouduin oppositiojohtajana kovin sanoin arvostelemaan etenkin sen harjoittamaa ”vahvan markan” politiikkaa.
Yhteistyöhön Ilkan kanssa pääsimme taas Euroopan parlamentin jäseninä vuosina 1999-2004.
Vaikka kova valtapeli erotti meitä toisistamme, suhteemme säilyivät hyvinä, joskin hieman etäisinä.
Ilkka Suominen oli hyvä ihminen ja kelpo kansalainen, isänmaan parhaimmistoa.
