Kiireellinen Nato-äänestys: Vasemmistoliitto vastustaa, Keskusta pidättyy?

Julkaisin 24.4. kirjoituksen, jossa kysyin, tarvitaanko jälleen ”jarrutuskeskustelu”.

Muistutin lukijani mieleen vuoden 1994 tapahtumat. Silloin hallitus yritti saada kovalla kiireellä eduskunnassa hyväksytyksi Suomen liittymisen Euroopan unioniin nimenomaan ennen Ruotsin kansanäänestystä.

Jarrutuskeskustelulla torjuttiin se vaara, että Suomi olisi liittynyt Euroopan unioniin yksin, ilman Ruotsia, ja ajautunut EU:ssa neljänneksi Baltian maaksi.

Nyt ajetaan kovalla kiireellä hakemusta Suomen liittymiseksi sotilasliitto Natoon. Tämä on vaarallista peliä isänmaan kohtaloilla etenkin tilanteessa, jossa Ukrainassa on meneillään täysimittainen sota.

Kiireen vuoksi tarjolla olisi myös vaara, että Ruotsi jäisi ulkopuolelle, jolloin Suomesta uhkaisi tulla Naton puitteissa neljäs Baltian maa, ja meille yksinään tulisi päävastuu niiden puolustamisesta.

Eduskunnan ”jarrutuskeskustelua” esitin harkittavaksi tilanteessa, jossa Suomen Nato-jäsenyyttä pyrittäisiin ajamaan kiireesti ja silläkin riskillä, että Ruotsi olisi jäämässä Nato-jäsenyyden ulkopuolelle.

x x x

Uhkapelin keskellä hermostuneisuus näyttää valtaavan alaa.

Yksi osoitus tästä on eduskunnan puhemiehen ja eduskunnan ”koordinaatioryhmää” johtavan Matti Vanhasen edotus, että Ahvenanmaa pyytäisi suomalaisten sotilaiden sijoittamista demilitarisoidun maakunnan alueelle.

Tämän ehdotuksen Ahvenanmaan johto suoralta kädeltä ja suorasanaisesti torjui.

Vanhasen ehdotuksen taustalla on ilmeisesti se, että Suomen turvallisuuspolitiikan sisäpiirissä pelätään, että yksi Suomen Nato-jäsenyyden hakemiseen liittyvistä Venäjän sotilaallisista vastatoimista voisi kohdistua Ahvenanmaahan.

Tasavallan presidenttihän on puhunut mahdollisista Venäjän toteuttamista ”alueloukkauksista”. Ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja on taas puhunut Suomen alueiden ”haltuunotosta”.

On ymmärrettävää, että Ahvenanmaan asemalla spekuloidaan.

Suomen liittyessä Natoon strateginen tilanne muuttuisi muun muassa siinä suhteessa, että Venäjän yhteys Kaliningradiin tulisi entistä uhatummaksi.

Ahvenanmaan asema perustuu sopimukseen, jolla Suomi on sitoutunut olemaan antamatta sen aluetta muiden valtioiden aseellisten voimien käytettäväksi. Sopimuksen mukaan Venäjällä on oikeus valvoa sopimuksen noudattamista.

On joka tapauksessa syytä varautua niihin Suomen Nato-hakemuksen aikaansaamiin ”ronskinpuoleisiltakin näyttäviin” Venäjän vasta-askeliin, hybridihyökkäyksiin ja alueloukkauksiin, joista tasavallan presidentti Ylen Ykkösaamussa 26.3. puhui.

Mutta miksi tällaisia riskejä pitäisi ottaa tilanteessa, jossa Ukrainassa riehuu täysimittainen sota? Miksi pitäisi ottaa riski, että joutuisimme jopa sotilaalliseen selkkaukseen Venäjän kanssa?

Suomea ei uhkaa nyt mikään, tämän ovat myös tasavallan presidentti ja puolustusvoimien ylin johto todenneet.

Mahdollista Nato-jäsenyyttä pitäisi voida harkita rauhallisissa oloissa. Tällä turvattaisiin myös se, että päätyisimme samaan ratkaisuun yhdessä Ruotsin kanssa.

x x x

Kun olen seurannut Vasemmistoliiton piirissä käytävää Nato-keskustelua, mieleeni on tullut eduskunnan mahdollisen ”jarrutuskeskustelun” lisäksi myös toinen, järeämpi mahdollisuus.

Vasemmistoliitto aikoo ilmeisesti valtioneuvostossa vastustaa Nato-hakemuksen jättämistä, mutta ei tee tästä omalta puoleltaan hallituskysymystä.

Voisikohan Vasemmistoliitto kuitenkin tehdä hallituskysymyksen päätöksenteon aikataulusta?

Myös Keskustalla on ratkaiseva asema.

On muistettava, että Keskustan puoluevaltuusto ei päättänyt kannattaa Nato-jäsenyyden hakemista.

Puoluevaltuusto päätti ”antaa valtuutuksen puoluejohdolle ja Keskustan edustajille maan hallituksessa kaikkien Suomen turvallisuuden kannalta tarvittavien ratkaisujen tekemiseen, sisältäen Nato-jäsenyyden hakemisen”.

Puoluevaltuusto antoi valtuutuksen, mutta puoluejohto ja puolueen edustajat hallituksessa päättävät, kuinka sitä käytetään. Vastuu on valtuutetuilla.

Jos Vasemmistoliitto ilmoittaisi uhkaavansa tehdä Nato-hakemuksen aikataulusta hallituskysymyksen, Keskustan edustajat voisivat tukea tätä ilmoittamalla, että suoritettavassa äänestyksessä he pidättäytyisivät ottamasta kantaa.

Toisin sanoen: Keskustankaan edustajat eivät ottaisi kantaakseen vastuuta niistä seurauksista, joihin päätöksenteon kiirehtiminen saattaisi johtaa.

Nämä kannanotot johtaisivat luultavasti päätöksenteon lykkääntymiseen ja turvaisivat sen, että jäsenyyskysymystä harkittaisiin rauhallisesti ja turvattaisiin päätöksenteon samanaikaisuus Ruotsin kanssa.

x x x

Uusi Suomi on Puheenvuoron kommenteissa saanut moitteita siitä, että se on ryhtynyt ”Väyrysen äänitorveksi”. Ajatuksena kai on, että palstalla ei saisi julkaista minun kirjoituksiani.

Kieltämättä olen kirjoittanut usein senkin vuoksi, että muualla kirjoituksiani ei julkaista eikä uutisoida.

Vaikeuksia on ollut saada kirjoituksiani julkaistuiksi edes Keskustan äänenkannattajan Suomenmaan Mielipiteet-osiossa.

Uutisjuttuja kirjoituksistani ei ole lainkaan laadittu, joten ne eivät ole muutoinkaan uutiskynnystä ylittäneet.

Yhdessä aikaisemmista jutuistani kirjoitin informaatiosodan uhreista. Vallalla näyttää olevan myös sotasensuuri – tai ainakin siihen pyritään.