Luottamus Keskustaan on palautettava

Viime viikon lopulla lähetin Keskustan puheenjohtajalle Annika Saarikolle ja puoluesihteerille Riikka Pirkkalaiselle viestin, jossa tiedustelin, millaista keskustelukierrosta on suunniteltu niiden kesken, jotka ovat ilmoittautuneet ehdolle kesäkuussa pidettävän Lappeenrannan puoluekokouksen henkilövalintoihin.

Eilen sain vastauksen: ”Puolueella ei ole tarkoitus järjestää kierrosta. Puoluejohtoon pyrkivät voivat kiertää piirien järjestämiä tilaisuuksia.”

Olin yllättynyt. Viime vuosikymmeninä tällainen kiertue on aina järjestetty. Erityisesti juuri nyt tarvitaan keskustelua Keskustan poliittisesta linjasta.

Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa Keskusta koki tähänastisen historiansa pahimman vaalitappion. Kannatus putosi 13,8 prosenttiin. Saimme vain 31 kansanedustajaa.

Vaalien jälkeen Keskustan kannatus on laskenut 11-12 prosentin tasolle.

Vuoden 2019 vaalitappion jälkeen puolueen puheenjohtajaa on kahdesti vaihdettu. Tästä ei ole ollut apua.

Viimeisin mielipidemittaus antoi Keskustalle 12,4 prosentin kannatuksen, täsmälleen saman kuin kaksi vuotta sitten.

Nykymenolla Keskustaa uhkaa vielä paljon pahempi tappio kuin viime vaaleissa. Kansanedustajia saisimme vain runsaat 20.

Syynä Keskustan kannatuksen romahdukseen on ollut se, että puolueen toteuttama poliittinen linja ei ole nauttinut riittävää äänestäjien luottamusta.

Siksi puoluekokouksen yhteydessä on käytävä vahva aatteellinen ja linjakeskustelu.

x x x

Ilmoittauduin ehdolle puheenjohtajan vaaliin 7.4. julkaisemallani blogilla.

Muistutin mieleen tasan 50 vuotta sitten Jyväskylässä pidetyn puoluekokouksen, jolloin olin ensimmäistä kertaa ehdolla puolueen puheenjohtajan vaalissa. Tulin valituksi varapuheenjohtajan tehtävään.

Olin silloin 25-vuotias, ja monet pitivät minua liian nuorena. Arvelin blogissani, että nyt varmaankin monet ovat sitä mieltä, että olen liian vanha.

Kirjoitin: ”Tähän on sanottava, että me ihmiset olemme erilaisia. Monet ovat toimineet puolueiden johtotehtävissä minun iässäni ja jopa vanhempana.”

Esitin keskeiseksi tavoitteekseni sen, että Keskusta huolehtii Suomen itsenäisyydestä ja maamme asemasta sotilaallisesti liitoutumattomana, puolueettomana maana.

Kirjoitukseni julkaisemisen jälkeen pidettiin Keskustan puoluevaltuuston kokous, jossa päätettiin:

”Keskusta tukee valtiojohdon toimintaa muuttuneessa turvallisuusympäristössä. Puoluevaltuusto antaa valtuutuksen puoluejohdolle ja Keskustan edustajille maan hallituksessa kaikkien Suomen turvallisuuden kannalta tarvittavien ratkaisujen tekemiseen, sisältäen Nato-jäsenyyden hakemisen.”

Omalta osaltani totesin, että puoluevaltuustolla ei ollut oikeutta tällaista valtuutusta antaa sen vuoksi, että päätösvalta puolueen kannan mahdollisesta muuttamisesta Suomen turvallisuuspoliittiseen perusratkaisuun kuuluu puoluekokoukselle.

En kuitenkaan usko, että ulko- ja turvallisuuspolitiikasta tulisi keskeinen kysymys puoluekokouksessa.

Jos nykyiset suunnitelmat toteutuvat, päätös Nato-jäsenyyden hakemisesta tehdään jo ennen puoluekokousta.

Jos taas päätös on lykkääntynyt yli puoluekokouksen, se varmaankin siunaa puoluevaltuuston päätöksen. Nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä siitä olisi turha edes äänestää.

Toivottavasti ulko- ja turvallisuuspolitiikasta kuitenkin keskustellaan.

x x x

Lappeenrannan puoluekokouksessa meidän tulee keskittyä siihen, että saisimme palautetuksi äänestäjien luottamuksen Keskustan sisäpolitiikan linjaan.

Keskeinen huomio on kiinnitettävä talouspolitiikkaan. Valtiontaloutemme on pahasti velkaantunut, ja velkakierre uhkaa jatkua. Kansainväliset mullistukset uhkaavat meidänkin talouttamme ja hyvinvointiamme.

Perusteellista keskustelua tarvitaan erityisesti sekä maatalous- ja aluepolitiikasta että ilmasto- ja ympäristöpolitiikasta. Tässä yhteydessä on otettava kantaa myös Eurooppa-politiikkaan, jolla on ollut ja on vahva vaikutus taloutemme ja koko yhteiskuntamme kehitykseen.

Meidän on paneuduttava myös sosiaali- ja sivistyspolitiikkaan.

Aatteellisena perustanamme tulee olla alkiolainen ihmisyysaate, nojautuminen henkisiin, hengellisiin ja yhteisöllisiin arvoihin.

Toivon, että puolueen johto pyörtää päätöksensä ja että yhteisiä keskustelutilaisuuksia järjestetään. Tästäkin asiasta voidaan keskustella puoluehallituksen kokouksessa ensi torstaina.

Parasta olisi, että puoluehallitus päättäisi järjestää puheenjohtajan vaalista puolueen sääntöjen 30 § mukaisen neuvoa-antava jäsenäänestyksen.

Vuoden 2012 Rovaniemen puoluekokouksen edellä jäsenäänestys järjestettiin. Voitin sen, mutta puheenjohtajaksi puoluekokous valitsi Juha Sipilän.

Ehkä Lappeenrannassa halutaan turvautua kokemuksen voimaan.

Sitä saattaisivat äänestäjätkin erityisesti näinä epävarmuuden aikoina arvostaa.