”Tekeekö Keskusta poliittista itsemurhaa?”

Tämän kirjoituksen otsikko on peräisin blogista, jonka julkaisin 8.4.2021 – noin vuosi sitten.

Kirjoitin tuolloin:

”Kun tulin tämän vuoden alussa Keskustan puoluehallituksen jäseneksi, olen pyrkinyt vaikuttamaan sen kautta ja välttämään puolueen julkista arvostelemista. Nyt on pakko ottaa kantaa myös julkisuudessa.

Viime päiviin saakka olen ollut siinä käsityksessä, että pahasti jakautunutta Keskustaa yhdistää sentään samanlainen ulko- ja turvallisuuspoliittinen linja. Nyt tämä käsitys ollaan romuttamassa.

Käännekohta on 6.4.2021, jolloin Keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko piti Paasikivi-seurassa ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjapuheen.”

x x x

Annikka Saarikko käsitteli pitkässä puheessaan Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa lyhyesti ja hyvin oudolla tavalla:

”Niin. Turvallisuudesta puhuttaessa odotetaan tietenkin mielipidettä ja pitkää analyysiä Natosta. Tässä kohtaa totean sen vain tiiviisti.

Edustan täysin Suomen ja puolueeni Keskustan pitkää Nato-linjaa. Se on perusteltu ja tuen sitä täysin. Meidän on säilytettävä kansallinen liikkumatila. Tarkoitan tällä vahvaa itsenäistä puolustusta, hyviä suhteita naapureihin, tiivistä yhteistyötä Ruotsin kanssa sekä Nato-kumppanuutta, pitäen sisällään mahdollisuuden hakea jäsenyyttä. Tämän lisäksi aktiivinen osallistuminen EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittiseen yhteistyöhön on tärkeää.”

Kommentoin blogissani, että puheesta puuttui kokonaan geopolitiikan tosiasioihin perustuva Suomen turvallisuuspolitiikan perusratkaisu.

Suomi on sotilaallisesti liitoutumaton maa, joka pyrkii pysyttäytymään kaikkien sotien ja selkkausten ulkopuolella, eikä salli alueensa käyttämistä vihamielisiin tarkoituksiin muita maita vastaan.

Korostin, että tämän toistaminen ja alleviivaaminen on erityisen tärkeää nyt, kun vahvat voimat pyrkivät viemään maatamme kohti Nato-jäsenyyttä joko suoraan tai kehittämällä Euroopan unionia sotilasliitoksi ja sotilaalliseksi suurvallaksi.

x x x

Annika Saarikon Paasikivi-seurassa vuosi sitten pitämä linjapuhe osoittaa omalta osaltaan, että viime viikonlopun tapahtumat eivät olleet seurausta Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan. Jo pitkään puolueen nykyinen johto on pyrkinyt muuttamaan Keskustan ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjaa.

Kirjoitin tästä jo eilisessä blogissani. Kerroin siitä, kuinka vuonna 2014 järjestetyn Turun puoluekokouksen julkilausumasta pyrittiin jättämään pois kannanotto, jonka mukaan Suomen tulee olla sotilaallisesti liittoutumaton maa.

Vaikka puoluekokous päätti pitää kiinni puolueen perinteisestä linjasta, puheenjohtaja Juha Sipilä ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kimmo Tiilikainen virittelivät syksyn mittaan keskustelua siitä, että seuraavan hallituksen ohjelmassa tulisi avata ovia Nato-jäsenyyden suuntaan.

Seuraavana kesänä muodostetun hallituksen ohjelmassa perinteinen linja kuitenkin säilytettiin, samoin nykyisen.

Vuonna 2018 hyväksytyssä periaateohjelmassa Keskustan perinteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikan linja pidettiin voimassa.

x x x

Edellä selostetut vuoden 2014 tapahtumat ja Annika Saarikon viime vuonna pitämä linjapuhe liittyvät Keskustassa viime vuosikymmeninä käytyyn aatteelliseen ja poliittiseen valtataisteluun.

Vuoden 1970 eduskuntavaaleissa koetun romahduksen jälkeen Keskusta kirkasti perinteistä aatteellista ja poliittista linjaansa. Tämän ansiosta puolue palasi 1980-luvun lopulla Suomen suurimmaksi puolueeksi.

Tuolloin mukaan tuli Olli Rehnin ja Anu Vehviläisen johtama nuorten uusi sukupolvi, joka kutsui itseään keskustaliberaaleiksi ja joka ryhtyi muuttamaan Keskustaa liberaalipuolueeksi.

Seuraavina vuosikymmeninä Keskustassa käytiin vilkasta keskustelua puolueen linjasta. Tilaa oli kaikille.

Vuonna 2010 järjestetyssä Lahden puoluekokouksessa liberaalit valtasivat kaikki puolueen johtopaikat. Puheenjohtajaksi valittiin Mari Kiviniemi ja puoluesihteeriksi Timo Laaninen. Varapuheenjohtajaksi nousi Annika Saarikko.

Puolueen nykyinen aatteellinen ja poliittinen linja ei nauti äänestäjien luottamusta.

Keskustan kannatus on romahtanut. Vuoden 2019 eduskuntavaalien tulos (13.8 %) oli puolueen historian heikoin, ja sen jälkeenkin kannatus on alentunut. Viimeinen mitattu kannatusluku on ollut 12.3 %.

Alusta pitäen liberaalit ovat pyrkineet muuttamaan myös Keskustan ulkopoliittista linjaa.

Olli Rehn on kannattanut julkisesti Suomen Nato-jäsenyyttä jo vuodesta 1994 alkaen. Tänä keväänä Nato-jäsenyyden kannattajiksi ilmoittautuivat ensimmäisten joukossa Anu Vehviläinen ja Mari Kiviniemi.

x x x

Viime viikonlopun aikana puolueen johto ajoi läpi seuraavanlaisen kannanoton:

”Keskusta tukee valtiojohdon toimintaa muuttuneessa turvallisuusympäristössä. Puoluevaltuusto antaa valtuutuksen puoluejohdolle ja Keskustan edustajille maan hallituksessa kaikkien Suomen turvallisuuden kannalta tarvittavien ratkaisujen tekemiseen, sisältäen Nato-jäsenyyden hakemisen.”

Omalta osaltani totesin, että puoluevaltuustolla ei ollut oikeutta tällaista valtuutusta antaa sen vuoksi, että päätösvalta puolueen kannan mahdollisesta muuttamisesta Suomen turvallisuuspoliittiseen perusratkaisuun kuuluu puoluekokoukselle.

Puolueen johto ilmeisesti kuitenkin katsoo, että se voisi tehdyn päätöksen nojalla yhtyä päätökseen Nato-jäsenyyden hakemisesta, jos tällainen ehdotus tulisi valtiollisessa päätöksenteossa esille ja jos tämä viisaaksi harkittaisiin.

Päätöksenteko olisi viisasta siirtää puoluekokouksen yli. Siihen mennessä sotatoimet ovat ilmeisesti päättyneet ja asiaa voidaan harkita rauhallisissa oloissa.

Jos muut haluaisivat kuitenkin jostakin syystä pitää kovaa kiirettä Nato-jäsenyyden hakemisessa, Keskustan edustajien ei olisi tarpeen päätöstä tukea. Ehtisimme kannattaa sitä myöhemmin puoluekokouksen päätöksellä, jos niin haluaisimme.

Jotkut kuvittelevat, että Keskustan tuki Suomen Nato-jäsenyydelle vahvistaisi puolueen kannatusta. Oma käsitykseni on, että se saattaisi olla poliittinen itsemurha – varsinkin sitä vaihetta ajatellen, jolloin hakemuksen jättämisen ja jäsenyyden kielteiset vaikutukset tulisivat esille.

Tärkeintä on kuitenkin kantaa vastuuta koko Suomesta. Hätiköity ja kansanvallan periaatteita rikkova jäsenyyspäätös synnyttäisi kansamme keskuuteen syvän ja pitkäaikaisen trauman.