21
helmi
2022
14

Vallankaappaus ja tarina ”kassakaappisopimuksesta”

Vuoden 1987 eduskuntavaalien jälkeen Suomessa toteutettiin vallankaappaus.

Kalevi Sorsan johtamat sosialidemokraatit olivat sopineet hyvissä ajoin ennen vaaleja Harri Holkerin kanssa sinipunahallituksen muodostamisesta. Se toteutettiin, vaikka SDP koki vaaleissa murskatappion.

Hankkeen tukena oli Mauno Koivisto. Hallitusratkaisulla oli määrä myös varmistaa hänen jatkokautensa tasavallan presidenttinä.

Tämän hankkeen torjumiseksi Keskustan, Kokoomuksen ja RKP:n puheenjohtajat sopivat, että vaalien jälkeen pyritään muodostamaan keskustajohtoinen hallitus. Siihen pyrittäisiin saamaan mukaan myös SDP, mutta jos tämä ei olisi mahdollista syntyisi keskiryhmien ja Kokoomuksen enemmistöhallitus.

Jos parlamentarismin periaatteita olisi noudatettu ja jos Kokoomuksen tahtoa olisi kunnioitettu, tämä suunnitelma olisi toteutunut.

Laajoja valtaoikeuksiaan käyttäen Mauno Koivisto kuitenkin runnasi maahan sinipunahallituksen, jonka avulla SDP säilytti mahtiasemansa hallituspolitiikassa ja jolla hänen presidenttikautensa jatko turvattiin.

Sosialidemokraattien 1980-luvulla toteuttamaan stalinistiseen tapaan uhrista tehtiin syyllinen. Syy sinipunahallituksen syntymisestä sysättiin niille, jotka yrittivät sen torjua. Syntyi tarina ”kassakaappisopimuksesta”.

Mauno Koivisto on esittänyt julkisuudessa siitä ristiriitaisia väitteitä.

Yhtäältä Koivisto on sanonut, ettei hän ollut ennakkoon lainkaan tietoinen Keskustan, Kokoomuksen ja RKP:n puheenjohtajien suunnitelmasta, vaikka hän oli saanut siitä hyvissä ajoin ennen vaaleja tietää.

Toisaalta Koivisto on perustellut omaa toimintaansa sillä, että hän oli suuttunut ”kassakaappisopimuksesta”, vaikka hän omankin kertomansa mukaan sai tietää kirjallisen sopimuksen olemassaolosta vasta hallituksen muodostamisen jälkeen.

Nämä väitteet tulivat esille myös Mauno Koiviston 75-vuotispäivän johdosta tehdyssä TV-haastattelussa, jota tuoreeltaan kommentoin.

http://vanha.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_1998/27.marraskuu/PVAY4698.HTM

STT:n laatiman uutisjutun mukaan Holkeri oli väittänyt, ettei ”hänellä itselläkään ollut tietoa tällaisen sopimuspaperin olemassaolosta ennen kuin vuonna 1993, jolloin Väyrynen ja entinen kokoomuksen puheenjohtaja Ilkka Suominen siitä kertoivat”!

x x x

Hallituksen muodostamiseen liittyneen valtapelin pääkohde olivat Keskusta ja etenkin puolueen johto. Valtamedia suuntasi koko tulivoimansa meitä vastaan.

Myöhemmin saimme hyvityksen vuoden 1988 presidentinvaaleissa ja vuoden 1991 eduskuntavaaleissa.

Ikävin oli Ilkka Suomisen kohtalo. Siitä kerrottiin vuoden 2020 lopulla ilmestyneessä Riku Keski-Rauskan kirjoittamassa Ilkka Suomisen elämäkertateoksessa ”Sinä osaat, sinä pystyt”.

Elämäkertateos osoittaa Ilkka Suomisen olleen johdonmukainen vuoden 1987 eduskuntavaaleihin valmistauduttaessa ja niiden jälkeen käydyissä hallitusneuvotteluissa.

Sosialidemokraateilla oli 1980-luvulla ylivalta-asema Suomen politiikassa. Tasavallan presidentiksi vuoden 1982 vaaleissa valittu Mauno Koivisto oli puoluemies, ja hän käytti hanakasti laajoja valtaoikeuksiaan. SDP oli johtava hallituspuolue, ja se määräsi ay-liikkeen tuella talouspolitiikan linjan.

Meillä oli Ilkan kanssa yhteinen tavoite: talouspolitiikan suunnan muuttaminen. Tämä edellytti, että eduskunnan keskustaoikeistolainen enemmistö pääsee vaikuttamaan koko painollaan hallitus- ja eduskuntapolitiikkaan.

Ilkka oli tietoinen puolueen piirissä olleista pyrkimyksistä liittoutua SDP:n kanssa Keskustaa vastaan, mutta ei niihin taipunut.

Suominen taisteli loppuun yhteisen tavoitteemme puolesta, vaikka näki Holkerin vievän väkisin puoluetta sinipunahallitukseen. Tappiosta en ole koskaan Ilkkaa syyttänyt. Asemansa heikkouden vuoksi hän sen koki.

Tosin Ilkka on itsekin katunut sitä, ettei hyväksynyt ehdotustani sopimuksemme julkaisemista heti vaalien jälkeen. Sitä emme voi tietää, olisiko lopputulos ollut toinen, jos näin olisi tehty.

Uutta minulle elämäkertateoksessa on ennen muuta sen taistelun kovuus, jota Kokoomuksen sisällä 1980-luvulla käytiin. Harri Holkeri kohteli Ilkka Suomista kerta kaikkiaan ruokottomasti.

Holkeri varasti Suomisen puolueelleen hankkiman komean vaalivoiton ja häpäisi hänet. Ilkka ei päässyt kokemaan vaalituloksen ja hallitusneuvottelujen tuottamaa onnistumisen iloa. Hän joutui riviministeriksi hallitukseen, jonka poliittista linjaa hän ei pitänyt alkuunkaan oikeana.

Ilkasta tuli Holkerin ja Koiviston toteuttaman valtapelin ja kassakaappitarinan pääuhri.

Jälkikäteen Ilkka on leimattu muun muassa Esko Ahon ”Mustat joutsenet” -teoksen pohjalta tehdyssä TV-dokumentissa jopa päävastuulliseksi Suomen talouden tuhonneesta ”vahvan markan” politiikasta.

x x x

Vuoden 1987 hallitusratkaisun yhteydessä pelattiin jälleen Moskovan kortilla.

Tässä jatkettiin sitä toimintaa, josta edellisessä blogissani kerroin. Vuoden 1982 hallitusratkaisun osalta käytettävissä on kirjallinen todiste, Juho Ovaskan teoksessa ”Mauno Koiviston idänkortti” julkaistu muistio. Se todistaa, että jopa ministerivalinnoista keskusteltiin KGB:n edustajan kanssa.

Myös 1989 vuoden pelistä Moskovan kortilla on käytettävissä dokumentteja. Niitä esittelemme Dissidentin tulevissa jatkoissa.

Vuoden 1987 ratkaisun osalta arkistolöytöjä ei ole vielä tehty, mutta nekin tulevat aikanaan. Yksi käytettävissä oleva lähde on Ilkka Suominen itse, joka on kertonut kuulleensa KGB:n edustajalta Felix Karasevilta heti vaalien jälkeen, että Suomeen oli tulossa SDP:n ja Kokoomuksen yhteishallitus.

Aihetodisteita on runsaasti. Niistä kirjoitin Riku Keski-Rauskan teoksen ilmestymisen jälkeen kirjoittamassani blogissa. (Pelasivatko Mauno Koivisto ja Harri Holkeri Moskovan kortilla? 11.10.2020)

x x x

Vuoden 1987 hallitusratkaisua käsittelimme Susanna Junttilan kanssa viime lauantaina esitetyssä Dissidentin 11. jaksossa Vallankaappaus ja ”kassakaappisopimus”. Uusintana se esitetään torstaina 24.2. klo 15.30. Jakso on nyt katsottavissa myös Permannosta. Sieltä löytyvät ohjelmasarjan kaikki jaksot.

Dissidentin seuraavassa, ensi lauantaina nähtävässä, jaksossa käsittelemme vuoden 1988 presidentinvaaleja. Se on tavallaan jatkokertomus edelliseen. Jaksosta käy ilmi, kuinka Harri Holkeri maksoi pääministeriydestään Mauno Koivistolle. Siitä käy myös ilmi, että molemmat kokivat vaaleissa pahan pettymyksen.