Päivi Räsänen ja minä
Huomasin uutisen, että Päivi Räsänen on lähettänyt minulle kirjeen, jossa hän pyytää anteeksi MTV:lle antamaansa lausuntoa, jonka mukaan olen yliarvostettu henkilö. En ole sitä vielä saanut.
Anteeksipyyntö on hyväksytty.
Minua jäi kuitenkin vaivaamaan se, että Päivi perusteli ja näköjään edelleen perustelee lausuntoaan minun toiminnallani viime vuosina. Tämä osoittaa kuinka heikosti hän on noiden vuosien tapahtumia seurannut.
Jos olisi seurannut, hänen olisi tullut ja tulisi omaatuntoaan seuraavana poliitikkona toimintaani erityisesti arvostaa.
x x x
Tein kaikkeni estääkseni sen romahduksen, jota kohti Keskusta alkoi vuoden 2015 eduskuntavaalien jälkeen ajautua.
Uhrauduin vakaumukseni puolesta.
Kun en kyennyt enää vaikuttamaan Keskustan politiikkaan puolueen kunniapuheenjohtajana ja puoluehallituksen jäsenenä, ryhdyin kokoamaan yhteen alkiolaisen ihmisyysaatteen kannattajia yli puoluerajojen ja sitoutumattomien suomalaisten keskuudessa.
Onnistuin tässä hyvin. Vuoden 2018 presidentinvaaleissa voitin kansalaisliikkeen ehdokkaana sekä Keskustan että SDP:n ehdokkaat.
Vaalien jälkeen ehdotin Keskustan johdolle voimien kokoamista, mutta tämä tarjous torjuttiin. Näin sinetöitiin Keskustan murskatappio vuoden 2019 eduskuntavaaleissa.
Sen jälkeenkään en ole saanut ääntäni kuuluville. Puolueen alamäki on jatkunut.
Kristillisdemokraatteihin ja Päivi Räsäseen henkilökohtaisesti olen aina suhtautunut myönteisesti.
Kun toimin Keskustan puheenjohtajana 1980-luvulla kutsuimme SKL:n mukaan keskiryhmien yhteistyöhön. Kerron tästä kirjassani ”On muutoksen aika 2” (ss. 254-291).
Kun Keskustan johto esti ehdokkuuteni puolueen listalla vuoden 2017 kuntavaaleissa, olin sitoutumattomana ehdokkaana KD:n listalla Helsingissä. Valtuustossa meillä oli hyvä yhteistyö.
x x x
Viime aikoina olen tuntenut suurta myötätuntoa Päivi Räsästä kohtaan sen suoranaisen ajojahdin johdosta, jonka kohteeksi hän on mielipiteittensä ja toimintansa vuoksi joutunut.
Etenkin valtakunnansyyttäjän toimintaa olen oudoksunut.
Sehän ei sinänsä ole ainutlaatuista, että korkea oikeusviranomainen ryhtyy Suomessa toimintaan, joka ei täytä puolueettomuuden ja tasapuolisuuden vaatimuksia ja johon vaikuttavat henkilökohtaiset mielipiteet.
Vuoden 1983 eduskuntavaalien edellä oikeuskansleri Kai Korte käynnisti poliittisen ajojahdin kansanedustajille maksettujen päivärahojen johdosta. Olin jahdin pääkohde, mutta tulin uudelleen valituksi. Äänimääräni nousi entisestään.
Sen sijaan mm. Lasse Lehtinen ja Johannes Virolainen menettivät eduskuntapaikkansa.
Minun maineeseeni tästä jupakasta jäi kuitenkin ikävä perusteeton tahra, joka nousee aika ajoin julkisuudessa esille. Tähän omituiseen tapaukseen voi perehtyä edellä mainitun teokseni sivuilta 42-70. Kirja on luettavissa kirja-arkistosta.
