Hullun vuoden ”musta joutsen” – Neuvostoliitto hajoaa

Yle esitti viime viikolla neliosaisen ohjelmasarjan ”Hullu vuosi 1991”. Se perustuu viime syksynä ilmestyneeseen Esko Ahon kirjaan ”1991 – Mustien joutsenten vuosi”.

Kertojana ja haastattelijana ohjelmissa on Esko Aho.

Ohjelmista ensimmäinen, Neuvostoliiton hajoamiseen liittyvä, oli ehtinyt tänä aamuna jo uusintaan.

Ohjelmat ovat katsottavissa Ylen Areenassa.

Nimellä ”mustat joutsenet” ohjelmassa tarkoitetaan ennalta arvaamattomia kielteisiä tapahtumia. Neuvostoliiton hajoamisen lisäksi ohjelmasarjassa käsitellään Suomen talouden romahtamista vuonna 1991.

Minuakin pyydettiin haastateltavaksi.

Kieltäydyin sillä perusteella, että ohjelmien kertojana ja haastattelijana oli henkilö, joka oli ollut keskeisessä asemassa vuoden 1991 kiistanalaisissa tapahtumissa. Tämä ei ollut niiden journalismin periaatteiden mukaista, joita dokumenttiohjelmissa tulisi noudattaa.

Kehotin käyttämään aineistona vuonna 1993 julkaisemiani kirjoja, joissa olin perusteellisesti myös vuoden 1991 tapahtumia käsitellyt.

x  x  x

Ensimmäisessä ohjelmassa todistetaan, että Neuvostoliiton hajoaminen tuli täysin yllättäen – että se oli siis ”musta joutsen”.

Tosiasiassa Neuvostoliiton hajoamista ounasteltiin ennakkoon ja sitä käsiteltiin julkisuudessa myös Suomessa.

Omalta osaltani ennustin muun muassa Liitto-lehdessä 3.3.1990 julkaistussa haastattelussa Neuvostoliiton hajoavan ja sen valtiollisen järjestelmän muuttuvan. Kerron tästä teoksessani ”On totuuden aika 2” (ss. 363-365).

Ennustin osapuilleen oikein koko itäisen Euroopan tulevan kehityksen.

Neuvostoliiton osalta pidin mahdollisena, että jotkut neuvostotasavallat – Baltian maat kärjessä – irrottautuvat. Totesin, että vaikka näin kävisikin, Venäjä säilyisi suurvaltana.

Pidin mahdollisena, että naapurimaamme valtiollinen järjestelmä muuttuu niin radikaalisti, että voidaan puhua porvarillisesta Venäjästä.

Tuohon aikaan pyrin perehtymään filosofian kautta niihin ajatuksiin, joihin tulevan ”porvarillisen” Venäjän elämä ja politiikka voisivat nojautua.

Johdatusta sain akateemikko Georg Henrik von Wrightin teoksesta ”Ajatus ja julistus”. Hän kehotti perehtymään Venäjän klassiseen kirjallisuuteen, ennen muuta Fjodor Dostojevskiin.

Toiminnan miehenä kävin ripeästi läpi Dostojevskin tärkeintä kirjallista tuotantoa.

Tästä minua aikanaan pilkattiin.

x  x  x

Valtaosa TV-ohjelmasta käytetään niiden Neuvostoliiton sisäisten tapahtumien käsittelemiseen, jotka johtivat neuvostovaltion hajoamiseen. Tämä osio on mielenkiintoinen ja ansiokas.

Sen sijaan hajoamiseen liittyneiden Suomen poliittisen elämän tapahtumien käsittely jää hyvin lyhyeksi ja pintapuoliseksi, ja siihen sisältyy suoranaisia virheitä.

Elokuun 19. päivänä 1991 käynnistyi Moskovassa vallankaappausyritys, joka johti Neuvostoliiton nopeaan hajoamiseen.

Suuren huomion Ylen ohjelmassa saavat elokuun 25. päivän tapahtumat, jolloin hallitus tasavallan presidentin johdolla päätti ilmoittaa, että olemme valmiit ryhtymään neuvotteluihin diplomaattisten suhteiden solmimiseksi Baltian maiden kanssa.

Ohjelman mukaan Baltian maiden tunnustamisessa oli kaksi linjaa: ripeä tunnustaminen ja varovainen odottaminen.

Ulkoministeri Paavo Väyrynen edusti ohjelman mukaan varovaista linjaa. Presidentti Koiviston kannan väitettiin olleen jotain näiden kahden välissä.

Tämä ei ole totta. Koivisto edusti yksin hyvin varovaista linjaa, ja me muut olimme etenemisen kannalla.

Itse asiassa 25.8. pidetty kokous järjestettiin minun aloitteeni perusteella. Vielä edellisenä perjantaina 23.8. Suomen ulkopoliittinen johto oli yksimielisesti todennut, ettei tunnustamiseen voida ryhtyä.

Sunnuntaiaamuna 25.8. tulin sille tulokseen, että tunnustamisen suuntaan oli edettävä. Laadin kannanottoluonnoksen ja pyysin sille presidentti Mauno Koiviston hyväksymistä.

Koivisto kuitenkin halusi, että asia käsitellään hänen johdollaan järjestettävässä hallituksen ulkoasiainvaliokunnan kokouksessa. Siinä tehty päätös oli sanamuodoltaan hyvin lähellä aamulla hänelle esittämääni.

x  x  x

Neuvottelut YYA-sopimuksen korvaamiseksi käsitellään ohjelmassa hyvin lyhyesti.

Sopimusjärjestelyistä keskusteltiin ensimmäisen kerran Moskovassa 9.9., jolloin tapasin siellä ulkoministeri Boris Pankinin. Seuraavassa tapaamisessamme New Yorkissa 22. syyskuuta saatoimme sopia, että käynnistämme neuvottelut uudesta YYA-sopimuksen korvaavasta naapuruussopimuksesta.

Neuvotteluja mutkisti se, että Neuvostoliitto oli hajoamassa. Tästä syystä käynnistimme samanaikaiset sopimusneuvottelut myös Venäjän kanssa.

Suomen ja Neuvostoliiton välinen naapuruussopimus oli määrä allekirjoittaa Moskovassa 18.12. Kun Neuvostoliiton hajoaminen eteni nopeasti, matkani Moskovaan peruuntui.

Naapuruussopimuksen allekirjoittivat pääministeri Esko Aho ja Venäjän varapääministeri Gennadi Burbulis 20.1.1992. Samassa tilaisuudessa allekirjoitettiin myös kauppasopimus ja kansainvälisestikin uraauurtava sopimus lähialueyhteistyöstä.

Viime hetkellä syntyi ongelmia sen vuoksi, että presidentti Boris Jeltsin halusi lykätä allekirjoittamisen oman Suomen-vierailunsa yhteyteen. Jouduin käymään tästä kaksi puhelinkeskustelua ulkoministeri Andrei Kozyrevin kanssa.

Jeltsin itsekin keskusteli puhelimitse Koiviston kanssa ehdotuksestaan. Jaakko Kalelan tästä keskustelusta antama värikäs kuvaus on sijoitettu ohjelmassa väärään kohtaan, joten asiaa tuntemattomalle katsojalle sen merkitys jää hämäräksi.

Omalta osaltani kerron näistä ja muista vuoden 1991 tapahtumista vuonna 1993 ilmestyneessä kirjassani ”On muutoksen aika 2” (ss. 109-119).

x  x  x

Ohjelmasarjan kolmas osa paneutuu Suomen talouden romahtamiseen vuonna 1991. Toisin kuin siinä väitetään, tämäkään ei ollut ennalta arvaamaton tapahtuma, ”musta joutsen”.

Tästä kirjoitin jo viime syksynä julkaisemassani blogissa ”Suomen ja Ruotsin mustat joutsenet”. Kirjoituksen pontimena oli Esko Ahon tuolloin ilmestynyt kirja ”1991 – Mustien joutsenten vuosi” ja televisiossa esitetty Ruotsin entisen pääministerin Ingvar Carlssonin haastattelu.

Talouden romahtamista koskeneeseen TV-ohjelmaan palaan erikseen.

Totean kuitenkin jo tässä, että Aho ei ohjelmassa vastaa blogissa esittämääni kritiikkiin. Hän ei kerro, miksi hän ja Iiro Viinanen jatkoivat tuhoisaa ”vahvan markan” politiikkaa vuoden 1992 lopulle saakka.

Tämä syvensi lamaa ja pahensi sen seurauksia. Markan yliarvostus olisi tietysti tullut hallitulla tavalla purkaa heti hallitusvaihdoksen jälkeen.

Tässä kirjoituksessa mainitut teokset ”On totuuden aika 2” ja ”On muutoksen aika 2” ovat luettavissa kotisivuni kirja-arkistosta. Viimeksi mainittu teos on luettavissa myös ruotsiksi nimellä ”Igenom brytningstid”.