Routasydän – elokuva EU-sisällissodasta

Tänä keväänä tutustuin vuonna 1993 valmistuneeseen mielenkiintoiseen elokuvaan, jota en aikaisemmin ollut huomannut.

Vuonna 1993 neuvoteltiin Suomen jäsenyydestä Euroopan unionissa. Olin ulkoministerinä mukana neuvotteluissa.

Toukokuussa erosin Esko Ahon johtamasta hallituksesta. Olin tyytymätön hallituksen talouspolitiikkaan. Toisaalta suhtauduin epäillen Suomen jäsenyyteen Euroopan unionissa, jota hallitus kritiikittömästi ajoi.

Eroni valtioneuvoston jäsenyydestä liittyi siihen, että valmistauduin vuoden 1994 presidentinvaaleihin. Vaalikampanjan yhteydessä en voinut ottaa kantaa EU-jäsenyyteen sen vuoksi, että neuvottelut olivat vielä kesken.

Kun neuvottelut oli saatettu päätökseen, päädyin vastustamaan jäsenyyssopimuksen hyväksymistä. Neuvottelutulos oli etenkin maatalouden osalta hyvin huono. Toisaalta näytti olevan mahdollista, että Suomen jättäytyessä EU:n ulkopuolelle myös Ruotsi päätyisi samaan ratkaisuun.

Molemmat maat olivat tulleet vuoden 1994 alussa osaksi Euroopan talousaluetta (ETA) ja päässeet sen kautta osaksi EU:n sisämarkkinoita. Unionin ulkopuolella olisimme säilyttäneet itsenäisyytemme sekä ulko-, turvallisuus- ja kauppapolitiikassa että alue-, maatalous- ja ympäristöpolitiikassa.

ETA:n puitteissa olisimme voineet tiivistää pohjoismaista yhteistyötä ja muodostaa Pohjolan yhteisön.

x  x  x

Keväällä löytämäni elokuva liittyi EU-jäsenyydestä vuonna 1993 käytyyn poliittiseen taisteluun.

Ylen Areenassa tämä ”Routasydän” -niminen elokuva esitellään näin:

”Tuomas Sallisen vuonna 1993 ohjaamassa tulevaisuuskuvitelmassa Suomi on muuttunut Euroopan syrjäseuduksi, jossa sissi- ja rosvojoukot taistelevat alueellisesta itsenäisyydestä.

Tuomas Sallisen käsikirjoittama ja ohjaama Routasydän on action-kuvitelma lähitulevaisuudesta tai vaihtoehtoisesta nykyisyydestä. Se alkaa tilanteesta, jossa Suomi on liittynyt Euroopan Yhteisöön. Itärajan yli vuotanut pakolaistulva ja talouden romahdus ovat ajaneet maan kaaokseen. Väestöä on pakkosiirretty autioituviin lääneihin, ja maaseutua terrorisoi itsenäisestä valtiosta haaveileva sissijoukko.”

Jos olisin tämän elokuvan vuonna 1993 huomannut, olisin varmasti sen katsonut. Kun Vuokon kanssa sen nyt näin, jouduin huomaamaan, että kytkös Suomen EU-jäsenyyteen on etäinen. Kysymyksessä on todellakin ”science fiction- ja toimintaelokuva”, kuten sitä Wikipediassa luonnehditaan. Hyvä sellainen, mielestäni.

Areenassa kerrotaan ohjaajasta:

”Säveltäjä Aulis Sallisen poika Tuomas valmistui sellistiksi Sibelius-Akatemiasta, ja toimi ammattimuusikkona Helsingin ja Kuopion kaupunginorkestereissa ennen siirtymistään elokuva-alalle. Routasydäntä edelsi kaksi 45-minuuttista onnistunutta lyhytelokuvaa, huumenuoresta kertova Yön lapsi (1991) ja tieteistarina Kuvia kuolemasta (1992). Routasydämen jälkeen Sallinen on tehnyt monipuolisesti dokumentteja, muun muassa klassisesta musiikista, sekä TV2:lle pitkän tv-elokuvan Outo tehtävä (1997). Hän on työskennellyt myös ranskalaisen televisiokanava Arten tuotannoissa.

Tuomas Sallisen oli alun perin tarkoitus säveltää elokuvan musiikki itse kamariorkesterille, mutta hän päätyi budjettisyistä käyttämään levytyksiä Robert Schumannin sinfonioista. Muusikkotausta kuuluu kuitenkin rumpuefekteissä: lyömäsoittimia paukuttavan Capacala-orkesterin muodostavat Markojuhani Rautavaara ja Jussi Sallinen.”

x  x  x

Kuinka tulin nyt ”törmänneeksi” Tuomas Sallisen elokuvaan? Sen vuoksi, että olin saanut taivutelluksi Klaus Sallisen Helsingin seudulle perustetun Keskustan kaksikielisen osaston puheen johtajaksi ja kaksikielisen piirin piirihallituksen jäseneksi.

Kävi ilmi, että hän on säveltäjä Aulis Sallisen pojanpoika ja elokuvaohjaaja Tuomas Sallisen poika.

Klaus on ollut mukana keskustanuorten kaksikielisessä toiminnassa vuodesta 2012 lähtien. Hän on aidosti kaksikielinen. Äidin puolelta sukujuuret ovat Mustasaaressa.

Klaus opiskelee teologiaa Helsingin yliopistossa ja hankkii elantonsa tekemällä ravintolatyötä.

Klaus Sallinen on ehdokkaana Helsingin kuntavaaleissa. Keskustan ehdokkaiden joukossa hänellä on ainutlaatuinen tausta. Klaus on 6. polven helsinkiläinen.

Klaus osallistui huhtikuussa ”Terve Helsinki” -valtuustoryhmän avoimeen Facebook – kokoukseen. Siitä tehdyn tallenteen voi nähdä Facebook-sivultani.

Klaus Sallinen edustaa sitä poliittista peruslinjaa, jota ”Terve Helsinki” ryhmittymä on toteuttanut. Mielihyvin kannatan hänen valintaansa kaupunginvaltuustoon. Hänen linjallaan Keskusta voisi palata merkittävien kuntapuolueiden joukkoon myös Helsingissä.

Kannatan julkisesti myös muita Kaksikielisen piirin johdossa toimivia nuoria ehdokkaita.

Turussa heitä on mukana kaksi. Michelle Cederkvist on Taisto Tähkämaan lapsenlapsi. Simon Jyrkäs on syntynyt ja kasvanut Ruotsissa. Hänen sukujuurensa ovat Peräpohjolassa, Kuivaniemellä.

Oulussa ehdokkaamme on Miika Jauhiainen, joka toimii myös piirimme v.t. toiminnanjohtajana.