Pitääkö EU:sta päästökaupan vuoksi erota?

Tänään Polaris-TV on julkaissut toisen niistä MTK:n puheenjohtajan Juha Marttilan haastatteluista, jotka teimme Pohjanrannassa kolmisen viikkoa sitten.

Haastattelun varsinaisena aiheena oli metsätalous, josta olimme Marttilan kanssa täysin samaa mieltä.

Keskustelumme lopussa siirryimme kuumaan aiheeseen, turpeen energiakäyttöön.

Olimme tietysti täysin samaa mieltä siitä, että meneillään oleva romahdusmainen polttoturpeen käytön väheneminen on pysäytettävä. Meillä oli kuitenkin erilainen näkemys siitä, kuinka kunnianhimoisia asetettavien tavoitteiden tulisi olla.

Omalta osaltani kannatin turpeen käytön lisäämistä. Pidin välttämättömänä ja myös mahdollisena jopa sitä, että turpeen polttaminen poistettaisiin EU:n päästökaupan piiristä. Uusiutuvana polttoaineena sitä tulisi kohdella samalla tavalla kuin puun energiakäyttöä.

Juha Marttila ei uskonut, että tämä olisi mahdollista. Hän tokaisi: ”Suomi ei pääse päästökaupasta eroon muutoin kuin eroamalla EU:sta.”

Vastasin, että tämä virhe voidaan ehkä korjata nyt, kun eletään koronan jälkeistä aikaa ja kun joudutaan toden teolla siirtymään luonnontaloudellisesti kestävään kehitykseen.

Myönsin kyllä, että tämä on rohkea tavoite ja hyvin vaikea toteuttaa. EU:sta eroamista en tämän vuoksi kannattanut.

x  x  x

Juha Marttilan kanssa käyty keskustelu ei minua yllättänyt sen vuoksi, että olin tietoinen MTK:n aikaisemmista kannanotoista turpeen energiakäyttöön.

Vuoden 2019 eduskuntavaalien edellä MTK julkaisi omia vaalitavoitteitaan. Niihin sisältyi turpeen energiakäytön vähentäminen. Kun MTK ja Maaseudun Tulevaisuus järjestivät Vanhalla Ylioppiastalolla vaalipaneelin, olin ainoa osanottaja, joka vastusti turpeen käytön alasajoa.

En tiedä, kuinka MTK:n vaalitavoitteet oli valmisteltu. Perustuiko kannanotto polttoturpeen käytön vähentämiseen kenties siihen, että järjestö haki muiden tavoitteittensa edistämiseksi kompromissia niiden suuntaan, jotka sitä ajoivat?

Tätä taustaa vasten on ymmärrettävää, että hallitusohjelmaan kirjattiin tavoite turpeen energiakäytön vähentämiseksi.

Omalta osaltani olen jo pitkään ajanut radikaalimpaa linjaa. Viime keväänä kirjoitin blogikirjoituksia, joissa ehdotin mm. kivihiilen korvaamista turvepelleteillä (Korvataan kivihiili turpeella 14.2.2020). Olen kirjoittanut myös turpeen laajamittaisesta käyttämisestä liikennepolttoaineiden raaka-aineena (Tehdään bensaa ja dieseliä turpeesta, Timo Harakka 18.10.2020).

Saamieni tietojen mukaan päästökauppatulot tulivat aikanaan kokonaan jäsenmaiden kassaan, mutta myöhemmin osa niistä on tilitetty EU:lle. Kysymyksessä on siis vero, jota me suomalaiset maksamme EU:lle siitä, että käytämme omia uusiutuvia luonnonvarojamme.

Ainakin Suomen valtion kassaan tuleva raha pitäisi palauttaa energiaturpeen käytön tukemiseen.

Haastattelussa Juha Marttila puuskahti, ettei hän olisi ikinä kuunaan uskonut, että ollaan tultu tilanteeseen, jossa me joutuisimme ehkä tuomaan kasvu- ja kuiviketurvetta Venäjältä!

x  x  x

Haastattelumme lähti liikkeelle metsätaloudesta ja asiasta, joka on elintärkeä Juhan ja minun yhteiselle kotiseudulle: Kemiin on ryhdytty rakentamaan Metsä Groupin valtavaa biotuotetehdasta. Tällä investoinnilla on suuri myönteinen vaikutus koko Pohjois-Suomeen ja valtakunnallisestikin.

Juha Marttila toi esiin biotuotetehtaan ja yleensäkin metsäteollisuuden valtavan merkityksen Suomen kansantaloudelle. Se tuo parikymmentä prosenttia maamme vientituloista ja se perustuu lähes kokonaan kotimaisiin tuotantopanoksiin.

Omalta osaltani muistutin siitä, että Kemin-Tornion talousalue tuo erään laskelman mukaan 9 prosenttia maamme nettovientituloista. Tähän vaikuttaa kahden suuren metsäteollisuusyrityksen lisäksi Tornion terästehdas, jonka senkin tuotantopanokset ovat valtaosaltaan kotimaisia.

Juha Marttila vakuutti, että puuta riittää ja luonnon monimuotoisuudestakin kyetään huolehtimaan. Nykyaikainen metsänhoito ja metsien käyttö on aivan muuta kuin 1970-luvulla.

Haastattelussa tuli puheeksi myös 1980-luvun puolivälissä Pohjois-Suomen metsäteollisuuden tulevaisuudesta käyty taistelu. Sillä on suora vaikutus Kemissä nyt toteutuvaan investointiin.

Yksityinen metsäteollisuus kehitti silloin ”Pohjolan Paperi” -nimellä tunnetun hankkeen. Sen puitteissa Veitsiluoto Oy:n puoliksi omistama Oulu Oy olisi siirretty kokonaan Kajaani Oy:n omistukseen. Veitsiluoto olisi voinut käyttää kauppahinnan Kemin ja Kemijärven tehtaiden kehittämiseen. Pohjois-Suomessa olisi ollut kaksi vahvaa metsäteollisuusyritystä.

Minun ulkomaanmatkani aikana SDP kaatoi tämän hankkeen ja järjesti päinvastoin Oulu Oy:n fuusioitumisen Veitsiluotoon. Jatkosuunnitelmana oli myös Kemi Oy:n liittäminen siihen.

Kotiin palattuani en voinut enää estää Veitsiluodon kaappausta, mutta Kemi Oy:n saimme pelastetuksi Metsäliiton käsiin. Tälle pohjalle Metsä Groupin jätti-investointi rakentuu.

Kaappaus velkaannutti pahasti Veitsiluodon, mikä johti myöhemmin fuusioitumiseen Enso-Gutzeitiin ja lopuksi osaksi Stora-Ensoa. Siltä suunnalta ei hyviä uutisia ole kuultu.

x  x  x

Kirjoituksessa mainittu haastattelu ”Metsätalous on Suomen kansantalouden perusta” on katsottavissa Polaris-TV:n kanavalla. Sieltä löytyy myös edellinen Marttilan haastattelu ”Maatalous EU:n puristuksissa”.

”Pohjolan paperi” -hankkeesta kerron teoksessani ”On totuuden aika 2” (ss. 139-145), joka on luettavissa kotisivuni kirja-arkistosta.