Äänikirjat kiinnostavat, uusi on ilmestynyt

Viime vuoden lopulla julkaisin äänikirjana neljä aikaisemmin kirjoittamaani teosta: Itsenäisen Suomen puolesta (1999), Huonomminkin olisi voinut käydä (2011), Suomen linja (2014) ja Yhteinen vuosisatamme (2020). Tähän mennessä ne ovat saaneet tuhatkunta kuuntelijaa.

Olen lukenut kirjat sanasta sanaan sellaisina kuin ne ovat aikanaan ilmestyneet. Edes virheitä en ole korjannut. Niitä olen havainnut lähinnä ensimmäisen teoksen sisältämistä tiedoista, jotka koskivat Pohjanrannan tilan historiaa. Myöhemmissä kirjoissani ne on korjattu.

Äänikirjojen kuuntelijoiden tulee osata sijoittaa kukin teos omaan aikaansa. Kun kirjoja on neljä peräkkäin, myöhemmistä teoksista voi saada tietoa siitä, kuinka olen osannut tulevaa ennakoida, ja kuinka olen omien tavoitteitteni toteuttamiseksi toiminut ja kuinka siinä onnistunut. Tässä suhteessa minulla ei ole mitään hävettävää.

Tänään 11. tammikuuta, isäni syntymäpäivänä, julkaisen äänikirjana teokseni Eemeli Väyrysen vuosisata. Kirjoitin sen hänen täyttäessään 100 vuotta vuonna 2010.

Tämä teos kertoo isäni henkilöhistoriasta, mutta se on samalla katsaus suomalaisen maa- ja puutarhatalouden ja laajemminkin maamme maaseudun kehitykseen viimeksi kuluneen vuosisadan aikana.

Puutarhatalouden kehittämisessä isä olin uranuurtaja. Hän teki useita keksintöjä, joilla saattoi kilpailla eteläisen Suomen tuottajien kanssa. Viimeksi isä kehitti perunanistutuskoneen, jolle hän sai 100 vuotta täytettyään patentin.

Sukujen historia molempien vanhempieni osalta on varsin tarkkaan selvitetty. Isäni tunnetut sukujuuret ulottuvat Etelä-Pohjanmaalle, mistä Erkki Väyrynen perimätiedon mukaan muutti joskus 1500-luvulla Kestilään.

Väyrysten tunnettuja sukuhaaroja on kolme, mutta alun perin ne ovat ilmeisesti yhtä juurta. Kuten Kajaanin kirkkoherrana toiminut Johannes Väyrynen aikanaan arveli, kaikki Väyryset ovat sukua keskenään. ”Nimi on niin ruma, ettei kukaan ole sitä itselleen vapaaehtoisesti ottanut”, hänen kerrotaan järkeilleen.

Kirjaa kirjoittaessani kävin isäni kanssa vaikeimmat keskusteluni hänen isänsä Juho Väyrysen poliittisesta toiminnasta.

”Jussiksi” kutsuttu isä oli vasemmistososialisti, joka erotettiin ns. kommunistilakien nojalla Simon kunnanvaltuustosta. Vakaumuksensa hän säilytti kuolemaansa saakka, mutta äänesti vuodesta 1970 lähtien pojanpoikaansa, joka pyrki Keskustapuolueen ehdokkaana eduskuntaan.

Isä häpesi ”Jussin” poliittista toimintaa. Minä olen hänen vakaumustaan ja toimintaansa aina arvostanut ja kunnioittanut.

Isäni ei osallistunut puoluepolitiikkaan, mutta maalaisliittolainen ja keskustalainen hän oli. Muutoin hän oli yhteiskunnallisesti aktiivinen muun muassa kotiseututyössä. Isä sai aikaan Peräpohjola-seuran perustamisen. Välillä se pääsi torkahtamaan, mutta nyt olemme herättäneet sen taas eloon.

Kirjani käsittelee myös omaa poliittista toimintaani, mutta vain siltä osin kuin se on liittynyt isään ja hänen kanssaan käymiimme keskusteluihin. Esimerkiksi maatalouspolitiikasta ja ilmasto- ja ympäristöpolitiikasta olimme samaa mieltä.

Kirjan ilmestymisen jälkeen isä eli vielä runsaan vuoden ajan elokuun lopulle 2012 saakka.

Tässä kirjoituksessa mainitut äänikirjat ovat kuunneltavissa kotisivuni kirja-arkiston kautta.

Tässä vielä suora linkki viimeiseen: Eemeli Väyrysen vuosisata