Pormestariehdokkaaksi?

Pitkästä aikaa nimeni on noussut iltapäivälehtien otsikoihin ja sähköisen median kommentteihin.

Niitä lukiessani ja kuunnellessani olen yrittänyt muistaa Urho Kekkosen kommentin, että poliitikolle on tärkeintä, että hänestä puhutaan – on aivan sama, mitä puhutaan.

Olin yllättynyt, kun veteraanitoimittaja Unto Hämäläinen arveli Radio Suomen Aamun eilisessä haastattelussa, että olisin ehdolla Helsingin pormestarin vaalissa.

Hämäläistä haastateltiin Helsingin pormestarinvaalien asetelmista sen jälkeen, kun Jan Vapaavuori on ilmoittanut jättäytyvänsä sivuun ja kun Jussi Halla-aho on asettunut ehdolle.

Omasta aloitteestaan Hämäläinen ennusti haastattelun lopuksi, että minäkin olisin mukana.

Asiaa ajateltuani olen tullut siihen tulokseen, ettei Hämäläisen esittämä ajatus aivan hullu ole. Mahdollinen ehdokkuuteni oli esillä jo neljä vuotta sitten. Lisäksi olin mukana pormestarikeskusteluissa myös vuoden 2012 kuntavaalien yhteydessä.

x  x  x

Vuoden 2012 kuntavaalien edellä Keminmaan kunnanjohtajan virka oli haettavana. Päätin hakea sitä. Ajatukseni oli, että voisin eheyttää Keminmaan rikkonaista kunnalliselämää.

Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa olin ollut ehdokkaana Uudellamaalla ja jäänyt Keskustan romahdusmaisen tappion vuoksi valitsematta. Aikaa ja voimia olisi ollut kunnanjohtajan tehtävän hoitamista varten.

Vuoden 2012 alussa pidetyissä presidentinvaaleissa Keskusta palasi suurten puolueiden joukkoon. Puolueen menestystä kuntavaaleissa olin pohjustanut jo presidenttikampanjassa toteuttamallani mittavalla puhekierroksella lähes kaikissa Suomen kunnissa.

Presidentinvaalien jälkeen tuin puolueen kuntavaalikampanjaa järjestämällä puhetilaisuuden kaikissa niissä Manner-Suomen kunnissa, joissa en ollut ehtinyt ennen presidentinvaaleja käymään.

Kampanjoinnin yhteydessä ehdotin, että Keminmaalla siirryttäisiin pormestarijärjestelmään. Keskustan tukeva vaalivoitto olisi vakauttanut rikkonaista kunnalliselämää. Tämä hanke raukesi senkin vuoksi, että omatkaan eivät siihen innostuneet.

Kuntavaalien jälkeen suoritetussa kunnanjohtajan vaalissa asetin valintani ehdoksi yksimielisyyden. Kun siihen ei päästy, peruutin hakemukseni.

x  x  x

Vuoden 2017 kuntavaaleihin halusin osallistua Keskustan ehdokkaana.

Keskustan silloinen johto torjui ehdokkuuteni, vaikka olin Keskustan jäsen ja istuva valtuutettu. Tämä oli outoa. Keskustan listoilla on ollut runsaasti sekä sitoutumattomia ehdokkaita että muiden puolueiden jäseniä.

Kun Keskustan johto ei hyväksynyt minua puolueen ehdokkaaksi, päätin osallistua sitoutumattomana Helsingin kuntavaaleihin. Yhdessä samanmielisten kanssa muodostimme ”Terve Helsinki” -nimisen ryhmittymän, joka oli samalla ehdokaslistalla KD:n kanssa.

Pormestariehdokkaaksi en pyynnöistä huolimatta asettunut. Meidän ehdokkaamme oli Harri Lindell.

Tulin valituksi valtuustoon. Aluksi meillä oli yhteinen valtuustoryhmä KD:n kanssa, mutta myöhemmin muodostimme oman ”Terve Helsinki” -ryhmän.

Liityttyäni alkuvuodesta Keskustaan, en hakenut puolueen valtuustoryhmän jäsenyyttä. Halusin olla lojaali niille, jotka olivat tehneet työtä ”Terve Helsinki” -ryhmittymän puitteissa.

Useimmissa äänestyksissä olen kuitenkin ollut samalla kannalla Keskustan valtuustoryhmän kanssa. Terhi Peltokorpi ja Laura Kolbe edustavat puoluetta mallikkaasti.

x  x  x

Kokemukset viime kuntavaaleista osoittavat, että tulokseen vaikuttaa ratkaisevalla tavalla pormestariehdokkaiden henkilökohtainen kannatus. Tästä syystähän Jussi Halla-ahokin on päättänyt ehdokkaaksi ryhtyä.

Minulla on tästä ilmiöstä kokemusta ajalta jo kauan ennen pormestarijärjestelmään siirtymistä. Vuoden 1988 kuntavaaleissa sain puolueen kärkiehdokkaana noin 5000 ääntä, yhden kaikkien aikojen suurimmista äänimääristä, ja Keskustalle tuli neljä valtuustopaikkaa.

Uskon, että pormestariehdokkaana saattaisin vauhdittaa Keskustan kannatuksen 4-5 valtuustopaikkaan. Vuoden 2018 poikkeuksellisissa presidentinvaaleissa sain Helsingissä 12 614 ääntä. Yli kaksi kertaa enemmän kuin Keskustan ehdokas.

Olen jo ilmoittanut, että harkitsen ehdokkuutta Helsingin kuntavaaleissa. Pormestariehdokkuuttakin olen valmis harkitsemaan.

Helsinginkin vaalitulosta saattaa parantaa myös se, että tulen pian kaksikielisen piirin edustajana valituksi Keskustan puoluehallituksen jäseneksi. Muualla maassa tämän ratkaisun myönteinen vaikutus Keskustan toimintaan ja kannatukseen on vielä suurempi.

x  x  x

On käsittämätöntä, että jotkut puolueessa ovat ryhtyneet kampanjoimaan kaksikielisen piirin lakkauttamiseksi. Se perustettiin aikanaan sen vuoksi, että piireissä toiminnasta ei ollut kyetty huolehtimaan.

Piirin perustamista ajoi aikanaan voimakkaasti Jarmo Korhonen, joka oli Etelä-Pohjanmaan piirin toiminnanjohtajana nähnyt sen perustamisen välttämättömäksi. Esikuvana oli SDP, jolla oli ja on valtakunnallinen ruotsinkielinen piirijärjestö.

On järjetöntä pyrkiä lakkauttamaan kaksikielinen piiri. Sen toiminnassa on ollut ongelmia, mutta ne on korjattava.

Puoluehallituksen jäsenenä pyrin eheyttämään kaksikielistä piiriä ja tervehdyttämään suhdetta sen ja puoluetoimiston välillä.