13
syys
2020
0

”Vihervasemmisto”, ”punavihreä”, ”joukkue” – ja ”kummisedät”

Blogieni lukijat ovat usein kyselleet, mitä tarkoitan tietyillä niissä usein esiintyvillä sanoilla.

Nämä kysymykset ovat tärkeitä. Käsitteet muokkaavat ajattelutapaa. Niillä voidaan vaikuttaa. Tätä yritän minäkin osaltani tehdä.

Hyvä esimerkki sanojen voimasta on ollut sanan ”edistyksellisyys” käyttö. Vasemmisto sen aikanaan omi itselleen. 1970-luvulla me keskustalaiset ryhdyimme vastaiskuun muun muassa perustamalla ”Edistyksellisen tiedeliiton”.

Viime vuosina Perussuomalaiset ovat alkaneet omia isänmaallisuuteen liittyviä käsitteitä. Tämä on ollut helppoa muun muassa sen vuoksi, että puolueista suomalaisin, Suomen Keskusta, ei ole pitänyt esillä omia aatteellisia ja poliittisia juuriaan.

Tässä on vastaiskun paikka. Sanalla ”kansallismielisyys” on aika paha kielteinen leima. Sen sijaan voimme ja meidän tulee puhua isänmaallisuudesta – olemme patriootteja. Puolustamme Suomen itsenäisyyttä ja puolueettomuutta.

Tämän kirjoituksen otsikkoon olen koonnut muutamia usein käyttämiäni käsitteitä. Joukossa on yksi uusikin.

x  x  x

Sanalla ”vihervasemmisto” kuvaan yleensä nykyisen hallituksen kokoonpanoa ja poliittista linjaa. Se on mielestäni vahvasti perusteltu.

Vihreät eivät edusta nykyään sitä linjaa, joka oli vallalla, kun Vihreä liitto perustettiin. Se ei edistä luonnontaloudellisesti kestävää kehitystä, jonka ytimessä on uusiutuvien luonnonvarojen suojeleminen ja niiden kestävä käyttö.

Tilalle on tullut cityvihreys, joka on etääntynyt elävästä luonnosta. Vallalla näyttää olevan ajatus, ettei luontoa ole tarpeen ”pilata”, kun kaupasta saa ruokaa ja töpselistä sähköä. Vihreät ovat nykyään keskittämispolitiikan kovimpia kannattajia.

Monella Vihreiden poliitikolla on vahva vasemmistolainen tausta. Esimerkiksi Satu Hassi oli aikanaan kiivas ”taistolainen”, SKP:n vähemmistön kannattaja. Hänestä tuli käännynnäinen, joka muun muassa ajoi Suomen liittymistä Euroopan unioniin ja ajaa nyt Suomen liittymistä EU:n elpymisvälineeseen.

Vihreät ovat poliittisesti SDP:n vasemmalla puolella ja lähellä Vasemmistoliittoa.

Vasemmistoliitto puolestaan on kaukana siitä linjasta, joka puolueella oli, kun se SKDL:n perillisenä syntyi.

Mennyttä on kansan aineellisista elinehdoista huolehtiminen teollisuutta ja maataloutta kehittämällä. Tilalle on tullut Vihreiden kanssa kilpaileva cityvihreys.

Mennyttä on Paasikiven-Kekkosen linjan ulkopoliittisten perinteiden vaaliminen. Vain Markus Mustajärvi näyttää puolustavan Suomen puolueettomuutta.

Hallituksen vihervasemmistolaista luonnetta vahvistaa se, että tällä linjalla on vahvaa kannatusta myös SDP:ssa, eikä se ole harvinaista nyky-Keskustassakaan.

Olen kutsunut Antti Rinteen/Sanna Marinin hallitusta myös ”punavihreäksi”.

Keskustan piirissä hallitukseen osallistumista perusteltiin sillä, että oltiin palaamassa ”punamultaan”. Tämä ei ollut totta sen vuoksi, että Vasemmistoliitolla ja Vihreillä on siinä niin vahva asema. Siitä käyttämäni nimitys ”punavihreä”.

Nyt on sanottu, ettei hallitus ole punavihreä niin kauan, kun Keskusta on siinä mukana. Eikö Keskusta olekaan enää vihreä? Eikö Keskusta tuokaan hallitukseen omaa vihreyttään, mullan tuoksua ja luonnontaloudellista kestävyyttä?

x  x  x

Sosiaalisen median keskusteluissa minulta on usein kysytty, mikä on se ”joukkue”, josta olen kirjoittanut, ja keitä siihen kuuluu.

Sana ”joukkue” tuli yleiseen kielenkäyttöön Juha Sipilän puheenjohtajuus- ja pääministerikaudella. Kun esimerkiksi Olli Rehnille valittiin seuraajaa elinkeinoministerin tehtävään, sanottiin, että johtajan pitää voida valita joukkueensa. Mauri Pekkarinen ei tähän alistunut. Hän hävisi tiukassa äänestyksessä johtajan ehdokkaalle Mika Lintilälle.

Alun perin tietysti ”joukkue” valitutti Rovaniemen puoluekokouksessa Juha Sipilän puolueen johtoon. Aluksi Sipilä toimi joukkueeseen nähden riippumattomasti, mutta alkoi vähitellen taipua sen vietäväksi. Tästä kerron teoksessani ”Eihän tässä näin pitänyt käydä”, joka on luettavissa kotisivuni kirja-arkistosta.

Joukkuetta koskeviin some-kysymyksiin vastasin 9.6. julkaisemassani blogissa ”Onko Keskustan tuhoutuminen Suomen etu?”:

”Voinpa toki kertoa, ketkä ovat olleet ”joukkueen” avainpelaajat. Nimet ovat tulleet jo aikaisemmin esille useissa julkaisemissani kirjoissa.

Joukkueen ydin on koostunut niistä nuorista, jotka ryhtyivät Olli Rehnin johdolla 1980-luvun lopulla työhön Keskustan muuttamiseksi liberaalipuolueeksi. Mukana oli muiden muassa Anu Vehviläinen.

Vahvoja joukkueen jäseniä ovat kaiken aikaa olleet Esko Aho ja Matti Vanhanen. Heidän puheenjohtajakausillaan Keskustassa käytiin tiukkaa suuntataistelua, mutta tilaa oli vielä myös meille perinteisen keskustapolitiikan, alkiolaisen ihmisyysaatteen, kannattajille.

Lahden puoluekokouksessa kesällä 2010 liberaalit valtasivat puolueen omaan määräysvaltaansa. Johtoon valittiin Mari Kiviniemi, Timo Laaninen ja Annika Saarikko. Jarmo Korhonen ja Antti Rantakangas saivat väistyä.

Juha Sipilän puheenjohtajakaudella ”joukkue” otti kaiken vallan itselleen. Meille muille ei tilaa ollut.

Juha Sipilän tärkeimmät neuvonantajat olivat Esko Aho, Olli Rehn, Matti Vanhanen, Antti Kaikkonen ja Kimmo Tiilikainen. Kun Sipilä väistyi puheenjohtajan paikalta, hän siirtyi neuvonantajien joukkoon ja säilytti keskeisen aseman joukkueessa.”

x  x  x

Eilinen Annika Saarikon TV-haastattelu antaa aiheen selventää kielenkäyttöä.

Kun toimittaja kysyi, tukiko Juha Sipilä hänen puheenjohtajuuttaan, Saarikko antoi lavean vastauksen.

Annika kertoi keskustelleensa kaikkien edeltäjiensä kanssa, paitsi minun, kun olin julkisuudessa ilmoittautunut toisen ehdokkaan kannattajaksi. Keskusteluja oli käyty Sipilän lisäksi myös Esko Ahon ja Matti Vanhasen kanssa. Kaikki olivat rohkaisseet häntä asettumaan ehdolle. Anneli Jäätteenmäkeä Saarikko ei maininnut.

Epäilemättä keskusteluja oli käyty myös Olli Rehnin kanssa.

”Joukkueen” toimintatavat huomioon ottaen Rehniä, Ahoa, Vanhasta ja Sipilää voidaan kutsua ”kummisediksi”.

Ainakin kolmen kummisedän toiminnan yhtenä vaikuttimena ovat olleet itse kunkin presidenttihaaveet.

Aho ja Vanhanen ovat yrittäneet.

Rehnilläkin on ollut omat haaveensa, mutta hän ei ole rohjennut vielä ehdokkaaksi pyrkiä. Vuoden 2018 osalta hän on julkisuudessa moittinut Matti Vanhasta, ettei neuvoteltu siitä, kuinka voidaan yhdessä estää Väyrynen.

Keskustalle ”joukkueen” toiminta on aiheuttanut vakavaa vahinkoa. Sen osoittavat vuosien 2011 ja 2019 eduskuntavaalien murskatappiot ja kannatuksen viimeaikainen painuminen 10 prosentin tuntumaan.