Perimmäisten kysymysten äärelle

Korona-kriisin yhteydessä on korostettu, että toiminnan tulee perustua tieteelliseen tietoon.

Esillä ovat olleet erityisesti luonnontieteet ja ennen muuta virustutkimus, virologia. Niiden rinnalla on korostunut lääketieteellisen tiedon ja asiantuntemuksen merkitys viruksen sairastuttamien hoitamisessa.

Tämän tieteellisen keskustelun rinnalle ovat nousseet taloustieteen edustajien arviot viruksen ja sen taltuttamisen seurauksista talouteen ja työllisyyteen. He ovat yhdessä teknologiauskovaisten kanssa valaneet uskoa siihen, että Suomi voi melko pian palata lamaa edeltäneisiin oloihin ja jatkaa kehitystä sitä edeltäneeseen suuntaan.

Korona-kriisi on kuitenkin johtamassa syvälle käyviin muutoksiin maailmantaloudessa, kansainvälisessä yhteistyössä ja kaikissa yhteiskunnissa. Tässä tilanteessa on paneuduttava inhimillisen elämän ja yhteiskuntien perimmäisiin kysymyksiin.

Tarvitaan aatteellista keskustelua elämän ja politiikan arvoista ja tavoitteista. On kuultava filosofien viisautta, humanistien mielipiteitä ihmisyyden ydinkysymyksistä ja yhteiskuntatieteilijöiden näkemyksiä siitä, millainen on hyvä yhteiskunta.

x  x  x

Aatteellisen keskustelun virittelemiseksi olen lisännyt kotisivuni kirja-arkistoon pdf-tiedostona muutamia vuosia sitten julkaisemiani teoksia.

Kaikkiaan noin kolmenkymmenen julkaisemani teoksen joukossa on kolme aatteellisessa mielessä erityisen tärkeää: vuoden 1974 ”On muutoksen aika”, vuoden 1989 ”Yhteinen tehtävämme” ja tänä vuonna ilmestynyt ”Yhteinen vuosisatamme”.

Vuoden 1974 ”On muutoksen aika” on ollut vuonna 1994 ilmestyneenä uusintapainoksena jo aikaisemmin luettavissa kotisivultani. Teokseen sisältyy laaja esipuhe, joka kytkee sen ilmestymisajankohtaan, jolloin sosialismi oli romahtanut ja ihmiskunta etsi itselleen uutta suuntaa.

Kotisivultani on ollut sähköisenä luettavissa myös uusin kirjani ”Yhteinen vuosisatamme”. Se ilmestyi sattumalta hyvään aikaan. Teos käsittelee viimeksi kuluneina vuosikymmeninä käytyä aatteellista ja poliittista keskustelua.

Osasin ennustaa kirjassani sen, että euroalue ja maailmantalous ajautuvat ennen pitkää pahempaan kriisiin kuin vuonna 2008. Tämä perustui siihen, että edellisen kriisin jälkeen Suomi, euroalue ja maailmantalous ovat sairaalloisella tavalla velkaantuneet.

Sitä en voinut tietää, että kriisin laukaisisi viruksen synnyttämä pandemia. Tästä syystä en kyennyt ennakoimaan sitä, että joudumme kohtaamaan maailmankatsomustamme ravistelevia yhteiskunnallisia muutoksia.

Silti kirjani tarjoaa sekä perinteisiä että uusia aineksia siihen keskusteluun, jota juuri nyt tarvitaan. Uutta ovat mm. Marina Mazzucaton ja Yuval Noah Haririn näkemykset ihmiskunnan tulevaisuudesta. Nekin osoittavat, kuinka kestävällä pohjalla alkiolainen ihmisyysaate on.

x  x  x

Tärkein nyt arkistoon lataamistani kirjoista on vuonna 1989 ilmestynyt ”Yhteinen tehtävämme”. Se sisältää filosofiset, sosiologiset ja ekologiset perustelut sille politiikalle, jolla Keskusta oli edellisen kahden vuosikymmenen työn tuloksena noussut vuoden 1988 presidentinvaalien yhteydessä takaisin suurten puolueiden joukkoon.

Filosofian osalta nojaudun kirjassani ennen muuta Georg Henrik von Wrightin ja Reijo Wileniuksen ajatteluun ja tieteelliseen työhön.

He ovat edustaneet filosofian aristoteelista perinnettä ja kyseenalaistaneet galileolaiseen ajatteluun perustuvan näkemyksen, joka mukaan ihmisen ajattelu, meidän tietoisuutemme ja yhteiskunnan kehitys määräytyisivät luonnonlakien tapaan. He arvostelivat sekä sosialistisia että kapitalistisia järjestelmiä siitä, että ne perustuivat liian materialistiseen arvomaailmaan.

Teoksessaan ”Tiede ja ihmisjärki” von Wright kiteytti ihmiskunnan ongelman siihen, että ihminen ei aina tarvitse kaikkea mitä toivoo eikä toivo kaikkea mitä tarvitsee. Tekniset uutuudet saattavat luoda ja luovat tarpeita, joiden tyydyttäminen vahingoittaa ihmistä itseään ja luontoa.

Wilenius jaotteli ihmisten tarpeet henkisiin, yhteisöllisiin ja aineellisiin. Hän arvosteli sitä, että aineellisilla tarpeilla ja arvoilla on liian hallitseva asema elämässämme ja yhteiskuntien toiminnassa. Tämän vuoksi ihmiset ja luonto voivat pahoin.

Alkiolainen ihmisyysaate saa vahvaa tukea sekä von Wrightin että Wileniuksen ajattelusta. Niihin kannattaa perehtyä.

Alkiolaisuus perustuu ajatukseen ihmisestä tuntevana ja tahtovana yksilönä ja yhteiskunnan jäsenenä, jolla on sisäsyntyinen tarve kehittää itseään henkisen kasvun kautta.

Alkio arvosteli sekä porvareita että sosialisteja liiallisesta materialismista ja vaati, että ihmisyyden kehitystarve ja sen edellytykset tuli asettaa kaiken yhteiskunnallisen ja valtiollisen uudistustyön perustaksi.

x  x  x

Euroopan parlamentin jäsenenä julkaisin 1990-luvulla kaksi teosta, jotka olivat myös aatteellisesti hyvin mielenkiintoisia. Nekin ovat nyt luettavissa kirja-arkistosta.

Vuonna 1995 julkaisin suomeksi nimellä ”Ansa” James Goldsmithin teoksen ”The Trap”. Goldsmith arvosteli sitä, että ihmiskunta oli astunut kolmeen ansaan: ydinvoimaan, tehomaatalouteen ja maailmanlaajuiseen vapaakauppaan. Euroopan parlamentissa hän oli EU:n liittovaltiokehitystä vastustavan ”Kansakuntien Eurooppa” –ryhmän puheenjohtaja.

Vuonna 1997 julkaisin teoksen ”Paneurooppa ja uusidealismi – tutkielma Richard Coudenhove-Kalergin filosofisista ja yhteiskunnallisista ajatuksista”. Coudenhove-Kalergi oli filosofi, joka tuli tunnetuksi Paneurooppa-liikkeen perustajan. Liike pyrki kehittämään Eurooppaa itsenäisten kansankuntien liittona.

Nämä kaksi kirjaa edustavat samaa filosofista ja aatteellista perusnäkemystä kuin alkiolainen ihmisyysaate.

Jos Keskusta mielii nousta takaisin suurten joukkoon, puolueen on palattava filosofisten ja aatteellisten peruskysymysten äärelle. Yhteiskunnallinen tilanne on alkiolaiselle ihmisyysaatteelle nyt hyvin otollinen, jopa otollisempi kuin koskaan viimeksi kuluneina vuosikymmeninä.