Sähkövero on alueellisesti porrastettava

Viime perjantaina Marja Sannikan ohjelmassa käsiteltiin sähkönsiirtomaksujen korkeutta ja niissä olevia suuria eroja. Kovin pitkälle ei tässäkään ohjelmassa hyvästä yrityksestä huolimatta päästy.

Yksi teemoista oli sähkönsiirtoverkkojen siirtyminen ulkomaiseen omistukseen. Oli ilmeinen virhe, että Jyrki Kataisen hallitus hyväksyi Fortumin kaupat, joilla sen siirtoverkot siirtyivät ulkomaisen yrityksen, Carunan, omistukseen. Tätä näyttää silloin omistajaohjauksesta vastannut Pekka Haavistokin katuvan.

Vastaisen varalle olisi hyvä säätää laki, jolla estettäisiin niin sanottujen luonnollisten monopolien siirtyminen ulkomaiseen määräysvaltaan. Tämä koskisi sähköverkkojen lisäksi ainakin tietoliikenne-, vesi- ja lämpöverkkoja. Ulkomaille jo siirtynyt määräysvalta pitäisi pyrkiä palauttamaan kotimaahan.

Kokonaan vastausta vaille jäi se, että siirtomaksuissa on valtavan suuria eroja jopa naapurikiinteistöjen välillä, jotka kuuluvat eri yritysten jakeluverkkoon. Tältä osin sähkönsiirtojärjestelmässä on paha epäkohta, joka on pyrittävä korjaamaan.

Olin pettynyt siihen, että Sannikan ohjelmassa sivuutettiin kokonaan ne siirtomaksuissa olevat erot, jotka johtuvat suurista alueellista eroavuuksista yritysten siirtokustannuksissa.

On itsestään selvää, että siirtokustannukset ovat korkeimmat harvaanasutuilla alueilla. Niitä rasittavat suurimmat kustannukset kaapeloinnista ja muista investoinneista, joilla toimitusvarmuutta pyritään lisäämään. Myrskytuhotkin aiheuttavat näille yrityksille suurimmat menot.

Pohjois- ja Itä-Suomen maakuntaliitot esittivät viime kevään hallitusneuvotteluihin, että sähkövero olisi alueellisesti porrastettava, kuten Ruotsissa on jo tehty. Jostakin syystä tätä ei kuitenkaan ohjelmaan sisällytetty.

Sähköveron alueellinen porrastus olisi viipymättä toteutettava. Hallitusohjelma ei siihen velvoita, mutta ei sitä estäkään.