Miten Suomessa voi vaikuttaa?

Eilen tuli kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun Vuokko joutui sairaalahoitoon. Hän oli kärsinyt kesän ja syksyn mittaan pahentuneista kivuista, joihin lääkärit eivät olleet löytäneet selitystä.

Lopulta Vuokon terveys romahti. Hän hakeutui terveyskeskukseen, mistä hänet ohjattiin Meilahden sairaalaan. Siellä pian todettiin, että Vuokko sairastaa myelooma-nimistä verisyöpää.

Aluksi tilanne tuntui toivottomalta, kun meille kerrottiin, että korkean iän vuoksi Vuokko ei pääsisi kantasoluhoitoihin. Myöhemmin kävi ilmi, että ikärajoja on tarkistettu ja hänellekin hoidot voitiin järjestää.

Helmikuussa omia kantasoluja kerättiin, ja huhtikuun lopulla ne palautettiin. Sairaus on ollut kaiken kaikkiaan rankka, mutta kantasolujen palautus oli sen pahin vaihe. Sitten alkoi työläs kuntoutuminen.

Viime viikolla saimme iloksemme kuulla, että hoidot ovat tehonneet. Luuydinnäytteessä ei ollut lainkaan syöpäsoluja. Kuntoutuminen jatkuu edelleen, mutta nyt meillä on näköpiirissä runsaasti hyviä yhteisiä elinvuosia.

Vuokon sairastumisella on ollut suotuisa vaikutus minun terveyteeni.

Omaishoitajana jouduin hoitamaan työni ohella kotiaskareita, toimittelemaan apteekki- ja kauppa-asioita ja kanniskelemaan rollaattoria. Kun ruoka maistui Vuokolle huonosti, minäkin tulin syöneeksi vähemmän. Painoni putosi ja kunto kohosi.

Kun tunsin kuitenkin kesän mittaan itseni väsyneeksi, käännyin lääkärin puoleen. Väsymyksen syynä oli ilmeisesti se, että painoni pudottua ja kuntoni kohennuttua verenpainelääkitykseni oli liian voimakas.  Kun sitä reilusti vähennettiin, vointini on taas hyvä.

x  x  x

Kesän ja syksyn mittaan olen pohtinut, kuinka voisin vaikuttaa Suomen, Euroopan ja koko ihmiskunnan tulevaisuuteen. Tämä on minulle hyvin tärkeä kysymys, kun olen määritellyt yhteiskunnallisen vaikuttamisen suorastaan elämäntehtäväkseni.

Toisaalta aikaa on, jos terveys säilyy hyvänä. Jos saisin elää yhtä vanhaksi kuin isäni, elinajastani olisi jäljellä vielä yli neljäsosa ja aikuisiän työvuosista peräti runsas kolmannes.

Pohdintaani toi uusia aineksia Seppo Kääriäisen teos ”Aidan toiselta puolelta”.

Sepolla oli puoluetoimiston työntekijänä ja puoluesihteerinä keskeinen rooli siinä työssä, jolla Keskusta nostettiin vuoden 1970 romahdusvaalien jälkeen 1980-luvun lopulla maan suurimmaksi puolueeksi.

Meillä kahdella on ollut samankaltainen aatteellinen ja poliittinen linja, mutta valtapolitiikan ratkaisut ovat ajaneet meitä erilleen.

Valtapolitiikka vaikuttaa myös siihen, kuinka Seppo käsittelee kirjassaan viime vuosikymmenten ja vuosien tapahtumia.

Minun toimintaani Seppo selostaa ja arvioi jokseenkin asiallisesti vuoden 2012 presidentinvaaleihin saakka. Hän tunnustaa silloisen ehdokkuuteni suuren merkityksen siihen, että Keskusta nousi vuoden 2011 romahduksen jälkeen takaisin suurten puolueiden joukkoon.

”Edesottamuksiani” vuoden 2012 jälkeen Seppo rankasti arvostelee.

Mitä tein sen jälkeen?

Ensin tein mittavan työn puolueen menestyksen turvaamiseksi saman vuoden kuntavaaleissa.

Rovaniemen puoluekokouksessa olin ehdolla puolueen puheenjohtajaksi. Voitin jäsenvaalin, mutta Juha Sipilä tuli – myös Sepon tuella – valituksi.

Vuonna 2014 olin ehdolla Euroopan parlamenttiin. Ehdokkuuteni turvasi sinne Keskustalle kolmannen paikan.

Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa ehdokkuuteni turvasi Keskustalle Lapista neljännen paikan.

Vuoden 2015 hallitusratkaisu oli paha pettymys meille kummallekin. Näimme, että hallituspohja ja ministerivalinnat suistaisivat Keskustan perinteisiltä aatteellisilta ja poliittisiltaan raiteiltaan.

Seppo yritti vaikuttaa eduskuntaryhmän kautta. Sen valinnoissa häntä syrjittiin. Sepon keskusteluyhteys Sipilään katkesi lähes kokonaan, kuten hän kirjassaan kertoo.

Julkisuudessa Seppo oli puoluetta kohtaan lojaali, mutta syvä tyytymättömyys sen politiikkaan tuli lähipiirissä vahvasti kuulluksi.

Omalta osaltani yritin vaikuttaa puoluehallituksen ja sen työvaliokunnan kautta, joiden jäsen europarlamenttivaltuuskunnan edustajana olin. Minua ei kuunneltu. Tärkeimmistä asioista ei edes keskusteltu.

Lisäksi pidin yhteyttä pääministeri/puheenjohtajaan. Tämä yhteys katkesi marraskuussa 2015.

Kaikesta tästä ja tämän jälkeen tapahtuneesta olen kertonut kolmessa teoksessani (”Eihän tässä näin pitänyt käydä”, ”Kukahan nämäkin sotkut selvittää?” ja” Terve Suomi”), jotka ovat ilmaiseksi luettavissa kotisivuni sähkökirja-arkistosta.

Teos ”Terve Suomi” sisältää olennaista tietoa kevätkauden 2018 tapahtumista. Silloin polkumme Sepon kanssa jälleen kohtasivat.

Helmikuun 22. päivänä 2018 tapasin Mauri Pekkarisen aloitteesta hänet, Seppo Kääriäisen ja Timo Kallin. He olivat liikkeellä selvittääkseen, löytyisikö minulle sellainen vaikutusvaltainen asema, että voisin palata mukaan Keskustan toimintaan. Sipilä oli tietoinen tapaamisesta. (s.164)

Seppo oli synkällä mielellä ja sanoi painokkaasti, että silloisella aluepolitiikalla Keskusta ei voinut mennä vaaleihin. Puolue meni, mutta Seppo ei.

Ilmoitin lopuksi olevani valmis ilman ennakkoehtoja tapaamaan Juha Sipilän. Jälkikäteen Mauri ilmoitti, että Juha ottaa minuun yhteyttä.

Maaliskuun lopulla tapasin Eero Lankian aloitteesta hänet ja Juhani Perttusen. Asia ja lopputulema olivat samat kuin Pekkarisen järjestämässä tapaamisessa. (s.168)

Jälleen luvattiin, että Sipilä ottaa yhteyttä. Ei ottanut.

Kun Juha Sipilä ei ottanut yhteyttä, tein aloitteen tapaamisen järjestämiseksi. Se toteutui 19.4.2018 Kesärannassa. Tarjouduin palaamaan Keskustan toimintaan, jos vaikutusmahdollisuuteni puolueen politiikkaan voitaisiin turvata. (ss. 174-192)

Sipilä ja hänen ”joukkueensa” torjuivat ehdotukseni. Juhan kertoman mukaan puolueen johdossa vain Katri Kulmuni oli sitä tukenut.

Tällä ratkaisulla sinetöitiin Keskustan murskatappio kevään 2019 eduskuntavaaleissa. Olin saanut tammikuun presidentinvaaleissa yli 6 prosentin kannatuksen.  Jos voimat olisi saatu tuolloin kootuiksi, Keskusta olisi voinut säilyttää asemansa Suomen suurimpana puolueena.

x  x  x

Viime eduskuntavaalikauden mittaan kävi ilmi, että puoluepolitiikan ja parlamentaarisen järjestelmän kautta minulla ei ollut ainakaan silloin mahdollisuuksia vaikuttaa Suomen, Euroopan ja ihmiskunnan tulevaisuuteen.

Kesän ja syksyn mittaan olen pohtinut, mitkä olisivat tulevaisuuden vaihtoehdot.

Viime kuukausina minua on kehotettu palaamaan mukaan Keskustan toimintaan. Tätä ovat suositelleet myös monet Tähtiliikkeen aktiivit.

Ainakaan toistaiseksi en aio sitä tehdä.

En usko, että Keskustassa edelleenkään olisi vaikuttamisen mahdollisuuksia meille, jotka emme hyväksyneet viime vaalikauden politiikkaa.

Toisaalta en usko siihen, että Keskusta voisi nykymenolla nousta takaisin suurten puolueiden joukkoon. Uuden puoluejohdon kannanotoissa ja toiminnassa on monia myönteisiä piirteitä, mutta tiliä menneeseen ei ole tehty. Tehdyt virheet on tunnustettava, että ne voitaisiin korjata.

Aion pysyttäytyä parin vuoden ajan puoluepolitiikan ulkopuolella. Tämän jälkeen arvioin tilannetta uudelleen.

Toimin kyllä mielelläni Keskustan puoluejohdon ja järjestöväen konsulttina, jos arvioitani ja mielipiteitäni halutaan kuulla.