7
loka
2018
8

Viisaalle kylliksi?

Juha Sipilän muodostettua hallituksensa kesällä 2015 kirjoitin, että hänellä oli vääränlainen joukkue ja huonot neuvonantajat. Tätä arviota minun ei ole ollut tarpeen katua eikä muuttaa.

”Joukkueella” tarkoitin sekä hallituspohjaa että Keskustan ministeriryhmän kokoonpanoa.

Vaikka Keskustan puoluehallituksen ja eduskuntaryhmän enemmistö kannatti yhteistyötä ensi sijassa sosialidemokraattien kanssa, Sipilä veti hallitukseen Kokoomuksen. Keskustan ministeriryhmään tuli vain Kokoomusta lähellä olevia liberaaleja. Neuvonantajien suhteen olen lehtitietojen varassa.

Hallituksen politiikka on ollut oikeistoliberaalia, kaukana Keskustan perinteisistä arvoista ja tavoitteista.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on lähdetty etenemään sotilaallisen liittoutumisen tielle. Eurooppa-politiikassa on noudatettu federalistista linjaa muun muassa tukemalla liberaalia maahanmuuttopolitiikkaa, puolustusyhteistyön syventämistä ja euroalueen kehittämistä yhteisvastuun ja liittovaltion suuntaan. Aluekehityksessä on tuettu keskittävää metropolipolitiikkaa. Julkisten palvelujen ja sosiaaliturvan leikkaukset ovat lisänneet köyhyyttä ja kasvattaneet toimeentuloeroja.

Kahdessa ajankohtaisessa kysymyksessä, sote-uudistuksessa ja työelämän kehittämisessä, hallitus on ajautunut suoranaiseen umpikujaan.

Edellisellä vaalikaudella Juha Sipilä rikkoi rajoja tarjoamalla oppositiopuolueen puheenjohtajana hallitukselle apua ja yhteistyötä. Miksi hän ei nyt tarjoa oppositiolle yhteistyötä, jolla voisi ratkaista nykyisen hallituksen pahimmat ongelmat?

Sote-uudistukselle voitaisiin saada jo nykyisessä eduskunnassa kestävä sisältö, jota voitaisiin vaalien jälkeen yhdessä panna täytäntöön. Kompromissia voitaisiin rakentaa korjaamalla uudistuksen pahimmat valuviat.

Kunnille tulisi antaa oikeus tuottaa sosiaali- ja terveyspalveluja maakunnille, joille niiden järjestämisvastuu on siirtymässä.

Maakuntauudistus voitaisiin toteuttaa meneillään olevan valmistelun mukaisena, mutta maakuntien hallinto tulisi järjestää aluekuntamallin pohjalle, jolloin niille tulisi välittömästi myös verotusoikeus. Maakuntien itsehallinto pitää kustannukset kurissa paremmin ja järkevämmin kuin Helsingistä tuleva etäohjaus.

Hallitus pyrkii lisäämään pienyritysten työllistämismahdollisuuksia helpottamalla työntekijöiden irtisanomista. Tässä asiassa hallitus on ajautunut vastakkain sekä poliittisen opposition että ammattiyhdistysliikkeen kanssa.

Toteutuessaan hallituksen ajama uudistus saattaisi jopa vaikeuttaa pienyritysten asemaa sen vuoksi, että oikeusjuttuja saattaisi syntyä tähänastista enemmän.

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne on ehdottanut, että pienyrittäjien asemaa parannettaisiin tarjoamalla heille irtisanomistilanteisiin valtion rahoittamaa oikeusapua. Tähän ajatukseen hallituksen kannattaisi tarttua.

Oikeusapu voitaisiin ehkä kanavoida yrittäjäjärjestöjen kautta. Sitäkin kannattaisi pohtia, voitaisiinko näiden kiistojen selvittämiseen löytää oikeudenkäyntiä nopeampi ja kevyempi menettely.

Koeaikoja kannattaisi lisäksi pidentää.

Hallitukselta tarvittaisiin nyt viisautta ja viileää harkintaa sen sijaan, että syntyneitä umpikujia jääräpäisesti pahennetaan.