Nordexitillä Pohjolan yhteisöön
Britannia EU-ero, Brexit näyttää olevan vääjäämättä toteutumassa. Tämä on onneton seuraus siitä, että muut jäsenmaat eivät olleet ennen kansanäänestystä valmiit toteuttamaan Britannian ehdottamia järkeviä uudistuksia.
Pääministeri David Cameron esitti koko unionin uudistamista siten, että päätösvaltaa palautetaan jäsenmaille ja estetään sitä puuttumasta liiaksi jäsenmaiden asioihin. Kansanäänestyksessä ratkaiseva merkitys oli sillä, että muut jäsenmaat olivat haluttomia hyväksymään puuttumista työvoiman vapaaseen liikkuvuuteen.
Cameronin ehdotukset eivät olleet kohtuuttomia. Samaa toivotaan yleisesti myös muissa jäsenmaissa. Viime vuosina suhtautuminen ylikansalliseen yhdentymiseen on muuttunut yhä kielteisemmäksi, kuten tulokset lukuisissa kansanäänestyksissä ja vaaleissa ovat osoittaneet.
Brexit saattaisi ehkä edelleen jäädä toteutumatta, jos unionia ryhdyttäisiin uudistamaan jäsenmaiden kansalaisten tahtomalla tavalla. Tähän ylikansallista yhdentymistä ajavilla federalisteilla ei kuitenkaan näytä olevan mitään valmiutta.
On siis ryhdyttävä valmistautumaan Brexitin jälkeiseen Eurooppaan.
Britannian EU-ero avaa uuden mahdollisuuden Pohjolan yhteisön luomiselle. Se oli todellinen vaihtoehto 24 vuotta sitten, kun Ruotsi ja Suomi olivat liittymässä EU:n jäseniksi.
Jos Suomi ei olisi liittynyt unioniin, ei siihen olisi liittynyt Ruotsikaan. Tällöin Euroopan talousalueesta (ETA) olisi tullut vahva vaihtoehto. Sen puitteisiin olisi voinut kehittyä kaksi pilaria, Euroopan unioni ja Pohjolan yhteisö.
Kirjoitin syyskuussa 1994 Nordisk Kontakt -lehteen artikkelin nimellä ”Euroopan unioniin vain Pohjolan yhteisöön?”. ( https://www.paavovayrynen.fi/2018/03/23/euroopan-unioniin-vai-pohjolan-yhteisoon-artikkeli-nordisk-kontakt-lehdessa-6-9-1994/ ) Se on edelleen ajankohtainen, vaikka olosuhteet ovat jossakin määrin muuttuneet.
Jäsenyys Euroopan unionissa on ollut pettymys siihen liittyneiden Pohjoismaiden kansalaisille.
Tanskassa ja Ruotsissa ylikansalliseen yhdentymiseen suhtaudutaan hyvin kielteisesti. Molemmat maat muun muassa jäivät kansanäänestyksen perusteella euroalueen ulkopuolelle. Islanti haki EU-jäsenyyttä, mutta perääntyi. Norjassa sitä ei edes harkita.
Suomessa kansalaisten asenteet ovat samankaltaiset kuin muissa Pohjoismaissa, mutta vapaata keskustelua jäsenyydestä Euroopan unionissa ja euroalueessa ei ole saatu aikaan. Tästä ovat pitäneet huolen maamme poliittinen ja taloudellinen valtaeliitti. Tukea se saa valtamedialta, joka aikoinaan osallistui estoitta propagandaan Suomen liittymiseksi Euroopan unioniin ja euroalueeseen.
Jos Britannia saa EU-eron yhteydessä kohtuulliset ehdot, Pohjolassa saattaa herätä henkiin vanha ajatus Pohjolan yhteisöstä. Sille on olemassa valmiit institutionaaliset puitteet.
Ruotsille ja Suomelle EU-ero, Nordexit, merkitsisi paluuta osaksi Euroopan talousaluetta ja Tanskalle liittymistä siihen. Islanti ja Norja ovat jo sen jäseniä. Suomi pääsisi samalla irrottautumaan euroalueesta.
Pohjolan yhteisö voitaisiin rakentaa olemassa olevien pohjoismaisten instituutioiden, Pohjoismaiden neuvoston ja Pohjoismaisen ministerineuvoston, varaan niitä edelleen kehittäen.
Artikkelini Nordisk Kontakt -lehdessä tarjoaa pohjaa keskustelulle Pohjolan yhteisöstä. Omalta osaltani otan siihen kernaasti osaa.
