Keskustan johto pelkää keskustelua

Keskustan puoluehallituksen eilinen kannanotto minun vaalikelpoisuudestani Sotkamon puoluekokouksessa perustuu heppoiseen maksettuun asiantuntijalausuntoon.

Minuun otti eilen yhteyttä oikeustieteen tohtori Kari Uoti, joka tarjoutui ilman palkkiota laatimaan siihen vastineen (Oikeudellisesta asiantuntijalausunnosta Suomen Keskusta rp_lle).

Vastineessaan Uoti toteaa, että lausunto ei ole analyysi lain sisällöstä, vaan selvitys tavasta päästä ennalta määrättyyn/tavoiteltuun lopputulemaan liittyen Keskustan tulevan kesän puheenjohtavaaliin. Tämän tyylisiä lausuntoja käytetään hänen mukaansa hyvin tavanomaisesti tuomioistuimissa pyrittäessä edistämään oman tavoitteen toteutumista.

X  X  X

Eilen julkisuuteen tuli toinenkin ”tilaustyö”, Suomenmaa-lehdessä julkaistu Hannes Mannisen minulle osoittama avoin kirje. (Avoin kirje Paavolle )Se on hyvin paljastava.

Hannes kuvaa kirjeessään meidän hyvää yhteistyötämme aina siihen saakka kun Suomi liittyi Euroopan unioniin. Hän arvosteli eduskunnassa käynnistämääni jarrutuskeskustelua. Se ei hänen mielestään sopinut ”valtiomiehelle”.

Itse pidän jarrutuskeskustelua ehkä tärkeimpänä valtiomiestekonani.

Suomi vietiin Euroopan unioniin sillä hyvin kyseenalaisella perustuslakivaliokunnnan enemmistön tekemällä tulkinnalla, jonka mukaan liittymissopimus voitiin käsitellä eduskunnassa kiireellisenä kahden kolmasosan enemmistöllä, kun ensin järjestettiin kansanäänestys, jossa kansan enemmistö sen hyväksyi. Valiokunnassa Keskustan, Vasemmistoliiton ja kristillisten edustajat ja yksi kokoomuslainenkin jäsen olivat perustuslain säätämisjärjestyksen kannalla. Jos näin olisi toimittu, Suomi ei todennäköisesti olisi liittynyt unioniin.

Kansanäänestyksen jälkeen Esko Ahon johtama hallitus yritti hyväksyttää sopimuksen kovalla kiireellä eduskunnassa ennen Ruotsin kansanäänestystä. Siellä kansan enemmistö vastusti oman maansa jäsenyyttä. Minun oli mahdotonta ajatella, että Suomi liittyisi unioniin, jos Ruotsi jää ulkopuolelle.

Meille oli tarjolla parempi vaihtoehto. Jos Ruotsi ja Suomikin olisivat jääneet Euroopan talousalueeseen, olisimme voineet ryhtyä rakentamaan sen puitteisiin Pohjolan yhteisöä. Olisimme säilyttäneet itsenäisyytemme. Meillä olisi ollut itsenäinen ulko-, turvallisuus- ja kauppapolitiikka, kansallinen maatalouspolitiikka ja oma aluepolitiikka, emmekä olisi joutuneet mukaan ylikansalliseen päätöksentekoon.

Jarrutuskeskustelulla saimme lykätyksi lopulliset äänestykset Ruotsin kansanäänestyksen yli. Siellä valitettavasti tilapäinen enemmistö hyväksyi oman maansa jäsenyyden.

Nyt EU on jatkuvassa kriisissä. Britannia on eroamassa unionista, ja se muutoinkin natisee liitoksissaan. Nyt kun ylikansallisen yhdentymisen aikakausi on päättymässä, monet Suomen jäsenyyttä kannattaneetkin ovat harmitelleet sitä, että maamme liittyi unioniin ja myöhemmin euroalueeseen.

Laajan euroalueen perustaminen ja Suomen jäsenyys siinä on osoittautunut pahaksi virheksi. Nyt euroaluetta ryhdytään Ranskan ja Saksan johdolla kehittämään yhteisvastuulliseksi unionin liittovaltioytimeksi.

Mannisen kirjoitus paljastaa sen tosiasian, että erimielisyys Eurooppa-politiikasta  on hiertänyt ja hiertää edelleen pahasti Keskustaa. Siitä ei ole kyetty käymään avointa keskustelua. Nytkään sitä ei haluta, vaikka unionin kehitys uhkaa Suomen itsenäisyyttä ja sotilaallista liittoutumattomuutta.

Viime vuosina puoluetta ovat alkaneet yhä enemmän jakaa myös erimielisyydet ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, maahanmuuttopolitiikasta ja aluepolitiikasta. Keskustan johdolla Suomea on ryhdytty viemään sotilaallisen liittoutumisen, avointen rajojen maahanmuuttopolitiikan ja keskittävän aluepolitiikan tielle.

Meitä perinteisen keskustapolitiikan kannattajia ei ole edes kuunneltu. Meitä on syrjitty ja meidät on työnnetty sivuun.

X  X X

Minun vaalikelpoisuuteni ratkaistaan vasta puoluekokouksessa. Puoluehallituksen eilinen kannanotto tähtääkin vain siihen, että puoluekokoukseen valmistauduttaessa voitaisiin välttää keskustelu Keskustan linjasta ja tulevaisuudesta. Järjestöväelle annettu ohje merkitsee sitä, että puheenjohtajaehdokkaiden panelikeskusteluja ei järjestetä.

Keskustelua voidaan vaikeuttaa, mutta sitä ei voida estää. On huolehdittava siitä, että Juha Sipilä tukijoineen joutuu ottamaan kantaa niihin samoihin kysymyksiin, joista äskeisissä presidentinvaaleissa keskusteltiin. Ne koskevat ennen muuta ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, Suomen jäsenyyttä ja politiikkaa euroalueessa, maahanmuuttopolitiikkaa ja aluepolitiikkaa.

Kevätkauden mittaan järjestettävissä puhetilaisuuksissani kerron oman näkemykseni Suomen, Euroopan ja ihmiskunnan tulevaisuudesta. Niiden yhteydessä olen valmis käymään luottamuksellisia keskusteluja Keskustan järjestöväen kanssa. Ensimmäiset tilaisuudet järjestän ensi lauantaina Posiolla, Sallassa, Savukoskella ja Pelkosenniemellä.

Hannes Mannisen avoimen kirjeen retoorinen loppu kertoo siitä, kuinka eri tavoin nykyinen poliittinen tilanne voidaan nähdä. Hannes kehottaa minua noudattamaan Väinö Leskisen muistelmien mottoa ”On aika sotia ja on aika sopia”.

Väinö Leskinen ei kirjoittanut muistelmia. Hannes tapailee Tuomas Keskisen kirjoittaman elämäkertateoksen nimeä ”Aika sotia – aika sopia: Väinö Leskinen 1917-1972”.

Väinö Leskinen johti yhdessä Väinö Tannerin sitä rintamaa, joka yritti syrjäyttää Urho Kekkosen ja suistaa Suomen Paasikiven linjalta.

Tuo Hanneksen kehotus olisi osoitettava niille, jotka ovat vieneet kovin ottein Keskustaa liberalismin, federalistisen Eurooppa-politiikan ja sotilaallisen liittoutumisen tielle.

Paluu alkiolaiseen aatteeseen ja kekkoslaiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan voisi eheyttää Keskustan.