2
tammi
2018
17

Huhtasaaren esitys jäi puolitiehen

Laura Huhtasaaren esitys 1990-pankkikriisin tapahtumien selvittämisestä jää monin tavoin puolitiehen.

Kannatan vahvasti pankkikriisin vuoksi ylivelkaantuneiden pelastamista ikuisesta velkavankeudesta. Saman tulee kuitenkin koskea myös muita sellaisia ylivelkaantuneita, jotka ovat velkansa jo moninkertaisesti korkoina ja muina kuluina maksaneet. Tähän ei tarvita edes totuuskomissiota, vaan lakiehdotus näiden vanhojen velkojen saneeraamisesta.

Laura Huhtasaaren ehdotus jää puolitiehen myös siinä mielessä, että hän ei vaadi pankkikriisiin johtaneen laman syiden selvittämistä. Hän ei esitä myöskään selvitettäviksi syitä vuoden 2008 jälkeen kokemaamme lamaan, joka on synnyttänyt uusia velkaongelmia.

Huhtasaaren ehdottaman totuuskomission työ kohdistuisi lähinnä presidentti Mauno Koiviston koolle kutsumaan ”konklaaviin”, jolla hänen on väitetty puuttuneen oikeuslaitoksen ratkaisuihin pankkien eduksi. Koivisto on kuitenkin yhdessä pääministeri Harri Holkerin johtaman hallituksen kanssa päävastuussa itse pankkikriisistä ja koko 1990-luvun lamasta sen vuoksi, että he yrittivät ajaa Suomea ”vahvan markan” politiikalla eurokuntoon.

1990-luvun alun kokemusten perusteella Suomen ei olisi missään tapauksessa pitänyt mennä euroalueeseen. Saman vuosikymmenen lopulla Paavo Lipponen ja Sauli Niinistö kuitenkin meidät euroon veivät.

Lipposen ja Niinistön mieskohtaista vastuuta korostaa se, että päätös tehtiin perustuslain vastaisesti.

Niinistön johtama eduskunnan perustuslakivaliokunta totesi vuonna 1994 antamassaan mietinnössä, että ”EU-liittymissopimus ei voi vielä merkitä sitoutumista Talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen”. Kansanäänestyksessä ja eduskuntakäsittelyssä siis nimenomaisesti EI päätetty euroon siirtymisestä. Niinistö ja Lipponen totesivat kuitenkin kolme vuotta myöhemmin, että päätös oli liittymissopimuksen hyväksymisen yhteydessä jo tehty, joten euroon voitiin siirtyä vain tiedonantomenettelyä käyttäen.

Ville Itälän johtama perustuslakivaliokunnan enemmistö antoi tälle ratkaisulle poliittisen siunauksen. Vähemmistö vaati kansanäänestystä ja lakiehdotusta, joka olisi käsitelty määräenemmistöllä. Jos sen tahto olisi toteutunut, Suomi olisi jäänyt muiden Pohjoismaiden tapaan euroalueen ulkopuolelle.

Sauli Niinistö käsitteli uudenvuodenpuheessaan Suomen talouden ”hukattua vuosikymmentä”, kun kansantaloutemme ei ole vieläkään tavoittanut vuoden 2008 tasoa. Hän varoitteli lamaan liittyneestä rajusta velkaantumisesta.

Niinistö ei maininnut, että laman ja velkaantumiskierteen pääasiallinen syy on hänen läpiajamansa Suomen jäsenyys euroalueessa. Ruotsin talous on kasvanut samaan aikaan noin neljänneksellä.

Muutama vuosi sitten Niinistö sanoi, ettei olisi silloisilla tiedoilla kannattanut Suomen jäsenyyttä euroalueessa. Aktiivista katumista  Niinistö ei ole kuitenkaan osoittanut eikä kertonut, kuinka syntynyt vahinko korjattaisiin.

Suomen jäsenyys euroalueessa on keskeinen teema tulevissa vaalikeskusteluissa. Se varjostaa Suomen talouden tulevaisuutta ja uhkaa viedä meiltä lopunkin itsenäisyyden, kun euroalueesta pyritään luomaan EU:n liittovaltioydintä.