7
loka
2017
17

Vapaavuori johtaa Helsinkiä ja koko Suomea harhaan

Kuluneella viikolla Helsingin tuore pormestari Jan Vapaavuori sai kahdenkymmenen muun kaupungin edustajat kanssaan kokoukseen, jossa vaadittiin muutosta vireillä olevaan maakuntahallintoon.

Kokoontumisella oli kuitenkin laajemmat poliittiset tavoitteet. Vapaavuoren ilmeisenä pyrkimyksenä on kaataa koko maakuntauudistus. Lisäksi hänen tavoitteenaan on tuen saaminen Helsingin seudun kasvua vauhdittavalle metropolipolitiikalle.

Nyt alkuvaiheessa kysymys oli siitä, että suurimmat kaupungit saisivat oikeuden huolehtia elinkeinopolitiikasta. Monilta on jäänyt huomaamatta, että pääkaupunkiseudulla tämä tavoite on jo toteutumassa. Vapaavuori ryhtyi siis näyttävästi johtamaan liikettä, jolla sama oikeus annettaisiin myös muille suurimmille kaupungeille.

Jatkoa epäilemättä seuraa. Vapaavuori pyrkii saamaan muut suurimmat kaupungit tukemaan  entistä voimakkaammin Helsingin johtamaa metropolipolitiikkaa. Joskus asialla ovat vain pääkaupunkiseudun tai etelän kasvukolmion kaupungit, toisinaan kuutoset. Nyt metropolipolitiikan tukijoiksi pyritään saamaan muutkin suuret maakuntakeskukset.

Maakuntakeskuksissa pitäisi tarkkaan harkita, kannattaako Vapaavuoren pyrkimyksiä ryhtyä tukemaan.

Asetettujen kasvutavoitteiden mukaan pääkaupunkiseudulle muuttaa muualta maasta parin seuraavan vuosikymmenen aikana runsaat puoli miljoonaa suomalaista ja muutamat sadat tuhannet lisäksi Tampereelle ja Turkuun. Muut kunnat ja kaupungit menettäisivät saman verran väestöään ja elinvoimaansa.

Menettäjien joukossa olisivat myös useimmat niistä kaupungeista, joiden edustajat osallistuivat Vapaavuoren kapinakokoukseen. Ne kärsisivät ympärillään olevan maakunnan näivettymisestä.

Jan Vapaavuori käytti näyttävää kokousta hyväkseen julistaakseen omaa harhaoppiaan globaalista kehityksestä.

Tosiasiassa tulevaisuudessa kansainvälistä kilpailua ei käydä kaupunkiseutujen välillä, vaan siinä ovat korostetusti mukana kokonaiset kansantaloudet ja yhteiskunnat. Tämä on nyt huomattu useissa johtavissa teollisuusmaissa, etenkin Yhdysvalloissa.

Globalisaatio on siirtänyt valtaosan maailman teollisuustuotannosta ja suuren osan myös palvelutöistä Kiinaan ja muihin halvan työvoiman maihin. Vanhoissa teollisuusmaissa tämä on johtanut suurtyöttömyyteen.

Globalisaatio on synnyttänyt valtavia tuloeroja. Johtavassa asemassa olevilla ja huippuasiantuntijoilla on omat kansainväliset työmarkkinansa, joilla palkat ja muut etuudet ovat nousseet kohtuuttomalle tasolle. Samaan aikaan teollisuus- ja toimistotyötä tekevät joutuvat suoraan tai välillisesti kilpailemaan halpatyövoiman kanssa. Reaaliansiot ovat jopa alentuneet.

Kilpailu koskee nykyään kokonaisia kansantalouksia ja yhteiskuntia. Siksi vanhoissa teollisuusmaiden julkisessa taloudessa on jouduttu velka- ja säästökierteeseen. Pienituloisille tärkeitä palveluja ja sosiaalietuja on kovalla kädellä karsittu.

Työpaikkojen ja väestön keskittäminen muutamille kaupunkiseuduille ei paranna Suomen kilpailukykyä. Suomella on suhteellisesti laskien suuremmat uusiutuvat ja uusiutumattomat luonnonvarat kuin millään muulla Euroopan unionin jäsenmaalla. Siksi on välttämätöntä pitää huolta koko maan elinvoimaisuudesta. Jo nykyisellään pääkaupunkiseudun osuus Suomen väkiluvusta on suhteettoman suuri.

Aluepolitiikasta tulee jälleen mehevä teema myös presidentinvaaleihin.

Jo kuusi vuotta sitten haastoin Kokoomuksen ja Sauli Niinistön ajaman keskittämispolitiikan. Nyt tukenani ovat myös vuonna 2015 YK:ssa hyväksytyt kestävän kehityksen tavoitteet.  Niitä on toteutettava myös kehittyneissä maissa. Ihmiskuntapolitiikka nousee vaalikeskustelujen keskiöön.

Aluepolitiikka tulee esille myös sisäpoliittisena kysymyksenä. Vaikka Sauli Niinistö pyrkii presidentinvaaleissa välttelemään puoluepoliittista leimautumista, hän kesäkuun hallituskriisin yhteydessä tuki avoimesti ratkaisua, joka vahvisti hänen oman puolueensa Kokoomuksen poliittista asemaa. Tästäkin Niinistö joutuu presidentinvaaleissa vastuuseen.

Jan Vapaavuoren ja Kokoomuksen ajama metropolipolitiikka vahingoittaa myös helsinkiläisiä. Liian nopea kasvu on aiheuttanut ja aiheuttaa kaupunkilaisille monia ongelmia. Tästä syystä vastustin kaupunginvaltuustossa  nopeaan kasvuun perustuvan kaupunkistrategian hyväksymistä.