MANU JA MINÄ
Uusi näytelmäni ”Manu ja minä” käsittelee Mauno Koiviston valintaa tasavallan presidentiksi ja hänen toimintaansa Suomen valtionpäämiehenä. Olin keskeisissä tehtävissä koko tuon ajan. Keskeisiä tapahtumia olivat vuosien 1982, 1988 ja 1994 presidentinvaalit. Näytelmän markkinoinnissa palautetaan mieleen noiden vaalien ehdokasjulisteet.
Yhteistyö Manun kanssa sujui enimmäkseen hyvin. Välillä kävimme aikamoisia taisteluja Suomen linjasta.
En ollut ehdolla vuoden 1982 presidentinvaaleissa, joissa Urho Kekkosen seuraaja valittiin. Jos vaali olisi käyty vasta hänen viidennen kautensa lopussa vuonna 1984, olisin saattanut olla.
Olin keskeisessä asemassa vuoden 1982 presidentinvaaleihin valmistauduttaessa. Keskustan puheenjohtajana tehtäväni oli pyrkiä siihen, että Kekkosen seuraajaksi olisi tullut oman puolueeni ehdokas. Tähän meillä ei ollut realistisia mahdollisuuksia. Ratkaiseva kamppailu käytiin SDP:n sisällä Kalevi Sorsan ja Mauno Koiviston kilpaillessa puolueensa ehdokkuudesta.
Vuoden 1988 presidentinvaalien asetelma syntyi edellisen kevään eduskuntavaalien jälkeen tehdyssä hallitusratkaisussa. Keskustan, kokoomuksen ja RKP:n johto halusivat muodostaa hallituksen, jonka runkona olisivat olleet nämä puolueet. Mauno Koivisto kuitenkin mitätöi eduskuntavaalien tuloksen ja runnasi maahan Harri Holkerin johtaman sinipunahallituksen. Tällä hän varmisti uudelleenvalintansa.
Holkerin hallituksen muodostaminen vahvisti entisestään sosialidemokraattien ylivaltaa. Tämä näkyi erityisesti ”vahvan markan” talouspolitiikkana, joka aiheutti Suomen taloushistorian pahimman laman. Tyytymättömyys Holkerin hallituksen talouspolitiikkaan oli alusta alkaen vahvaa erityisesti talouselämän piirissä.
Mauno Koivisto kävi vuoden 1988 presidentinvaaleihin tunnuksella ”Mauno Koivisto – suoraan”. Hän vetosi äänestäjiin tullakseen valituksi suorassa kansanvaalissa. Tässä hän epäonnistui.
Holkerin valitsijamiehet varmistivat Koiviston uudelleenvalinnan toisella äänestyskierroksella. Voitin Holkerin ja sain hyvitystä edellisen kevään hallitusratkaisusta.
Presidentinvaalien tulos vauhditti Keskustan paluuta suurten puolueiden sarjaan ja vuosikymmenen lopulla suurimmaksi. Vuoden 1991 eduskuntavaaleissa nousin äänikuninkaaksi ja palasin ulkoministerin virkaan.
Mauno Koivisto ei pyrkinyt kolmannelle kaudelle. Sosialidemokraattien ehdokkaaksi tuli Martti Ahtisaari.
Koivisto vaikutti vuoden 1994 vaaleihin epäsuorasti muun muassa hallituspolitiikan kautta ja tukemalla Ahtisaaren siirtymistä kansainvälisiin tehtäviin vaalitaistelun ratkaisevissa vaiheissa.
