3
helmi
2017
11

Radiopakina 01.02.2017

Vanha suomalainen sananlasku sanoo: ”Joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään”. Tätä sanontaa käytetään usein politiikassakin, kun halutaan, että omat virheet unohdettaisiin.

Minun on ollut ja on pakko muistella etenkin Suomen Eurooppa-politiikan pahimpia virheitä, Suomen liittymistä Euroopan unioniin ja euroalueeseen. Lapin puolesta olen erityisen murheellinen.

Kun Suomea oltiin liittämässä Euroopan unioniin, meille todisteltiin, että aluepolitiikka tehostuu, kun  kansallisen aluepolitiikan lisäksi tulee EU:n yhteinen aluepolitiikka.

Toisin on käynyt. Kansallinen aluepolitiikka on lähes kokonaan lopetettu. Sen tilalle on tullut EU:n politiikka, joka perustuu projektitoimintaan ja johon myös maakuntien ja kuntien voimavarat sitoutuvat. Tämä on paljon tehottomampaa kuin perinteinen aluepolitiikkamme oli. Lisäksi EU:n kilpailulainsäädäntö on rajoittanut kansallisten varojen käyttämistä aluepolitiikan välineenä.

Kun Suomea oltiin liittämässä Euroopan unioniin, tarjolla oli Suomelle ja erityisesti Lapille paljon parempi vaihtoehto: Euroopan talousalue ja Pohjolan yhteisö. Jos Suomi olisi jäänyt EU:n ulkopuolelle, Ruotsi olisi tehnyt samoin. Tällöin Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoisten alueiden välille olisi voinut syntyä todella tiivis yhteistyö, joka olisi hyödyttänyt monin tavoin alueen asukkaita. Kanssakäyminen Venäjän suuntaan olisi kukoistanut, emmekä olisi joutuneet mukaan EU:n pakotepolitiikkaan.

Suomen jäsenyys euroalueessa on heikentänyt Lapin kilpailuasemaa naapurimaihin nähden.

Lappi on kokenut Suomen EU- ja euro-jäsenyyden aikana suuria menetyksiä. Paljon hyvääkin on toki tapahtunut ja tapahtumassa muun muassa matkailun, kaivostoiminnan ja biotalouden aloilla. Nämä myönteiset asiat eivät ole kuitenkaan toteutumassa EU-jäsenyyden ansiosta, vaan siitä huolimatta.

Lapin aluekehitys on ollut hyvin epätasaista. Rovaniemen seutu kasvaa maakuntakeskuksena omalla painollaan. Monessa kunnassa hyödytään paikallisista matkailu-, kaivos- tai teollisuushankkeista.

Nyt Lapin tulevaisuutta varjostavat kotimaiset teot tai tekemättä jättämiset.

Laajan maakunnan sisäisten liikenneyhteyksien parantamista hidastavat metropolipolitiikan mittavat investoinnit etelän suurkaupunkien kasvua tukeviin liikennehankkeisiin.

Lapilla tulisi olla hyvät liikenneyhteydet etelään, Eurooppaan ja maailmalle. Finavian ja Finnairin pyrkimyksenä näyttää olevan liikenteen keskittäminen muutamalle suurimmalle maakuntakentälle.

Maakunta- ja sote-uudistus uhkaavat keskittää päätöksentekoa Helsinkiin ja suurimpiin maakuntakeskuksiin. Monilla alueilla palvelut ovat heikentymässä ja kustannukset kasvamassa.

Nämä uhkakuvat liittyvät myös ja erityisesti Kemin-Tornion alueen tulevaisuuteen.

Kemi-Tornion lentokentällä on edellytykset kasvaa kansainvälisestikin merkittäväksi portiksi Norrbottenista ja Meri-Lapista Eurooppaan. Tämä ei näköjään kiinnosta Finaviaa ja Finnairia. Kemi-Tornion lentoasemaa ollaan työntämässä kuntien ylläpitämäksi paikalliskentäksi.

Maakunta- ja soteuudistus ovat jättämässä Meri-Lapin yksityisten yritysten temmellyskentäksi, jolta potilaat ohjataan Oulun yksityissairaaloihin. Tästä kärsisi koko Lappi.

Tuossa alussa mainitsemassani sananlaskussa on tärkeä lisäys: ”Joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään ja sitä molempiin, joka unohtaa”.

Nyt pitää toimia oikein, ettei tarvitse pelätä saavansa tikkuja kumpaankin silmäänsä. Tehtyjä virheitä voi myös korjata: erotaan euroalueesta ja palataan kansalliseen alue- ja maatalouspolitiikkaan.

Paavo Väyrynen