Suurempi sotku on tulossa
Tänään tulee kuluneeksi vuosi siitä kun ilmoitin jättäytyväni sivuun Keskustan puolue-elinten työstä ja julkaisin kirjani ”Eihän tässä näin pitänyt käydä”.
Perustelin ratkaisuni sillä, että en pystynyt enää Keskustan kautta vaikuttamaan tärkeimpinä pitämieni arvojen ja tavoitteiden edistämiseen. Päivä päivältä on käynyt selvemmäksi, että ratkaisuni oli oikea. En tunne Keskustan nykyistä politiikkaa omakseni.
Yksi esimerkki tästä oli liikenneministeri Anne Bernerin ajama esitys Suomen liikenneväylien yhtiöittämiseksi ja autoverotuksen uudistamiseksi. Tästä pälkähästä Keskusta ja keskustajohtoinen hallitus pääsivät melko helposti, kun kysymys oli yksittäisen ministerin toiminnasta ja hanke voitiin helposti pysäyttää.
Paljon pahempaa on tulossa, kun yhteisesti valmistellut maakunta- ja sote-uudistukset tulevat päätettäviksi. Kirjoitin niihin liittyvistä ongelmista jo äskettäin julkaisemassani artikkelissa ”Joukkuepeliä” (https://www.paavovayrynen.fi/2017/01/08/joukkuepelia/). Uudelleen tartuin kynään eilen, kun huomasin, mihin uudistukset ovat johtamassa omalla kotiseudullani (https://www.paavovayrynen.fi/2017/01/24/lyhytnakoinen-kannanotto/)
Näyttää käyneen niin, että Keskustan eduskuntaryhmässä ja puoluehallituksessa ei ole riittävästi paneuduttu siihen, mihin maakunta- ja sote-uudistus ovat johtamassa. On luotettu siihen, että ”joukkueen” edustajat hallituksessa toimivat oikein.
Keskustaväelle uudistusten kokonaisuus on markkinoitu väitteellä, että puolue saa toteutetuksi vuosisataisen tavoitteensa, maakuntaitsehallinnon. Tosiasiassa päätöksentekoa ollaan keskittämässä maakunnista pääkaupunkiin ja kunnista suurimpiin maakuntakeskuksiin.
Maakuntauudistus tulisi toteuttaa mm. Hannes Mannisen ja Kimmo Sasin ehdottamalla aluekuntamallilla, joka on toiminut Ruotsissa hyvin. Peruskunnat säilyisivät vahvoina. Maakunnat saisivat heti verotusoikeuden ja todellisen itsehallinnon.
Hallituksen suunnitelmat ovat johtamassa kuntien alasajoon, kun pääosa niiden tehtävistä ollaan siirtämässä maakunnille.
Kunnilla tulisi olla oikeus tuottaa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja omistamiensa yhtiöiden kautta. Pääosa sosiaalihuollon tehtävistä tulisi säilyttää kunnilla. Tällöin paikallisella tasolla olisi mahdollisuus säilyttää läheinen yhteys ihmisten arkielämään liittyvien palvelujen tuottamisessa.
Suomessa on suhteellisen hyvin toimiva ja kustannustehokas terveydenhuollon järjestelmä. Sitä ollaan nyt romuttamassa. Ellei kunnilla ole oikeutta tuottaa yhtiöitettyjä palveluja, yksityiset yritykset saavat liian vahvan aseman. Pahinta on se, että yksityiset yritykset pääsisivät tuottamaan julkisin varoin myös erikoissairaanhoidon palveluja.
Kuinka tähän on tultu?
Kokoomus on saanut hallituksessa yliotteen. Keskustasta neuvotteluja ovat käyneet Kokoomusta lähellä olevat poliitikot. Mauri Pekkarisen ja Martti Taljan kaltaiset vahvimmat asiantuntijat ovat olleet sivussa. Perussuomalaiset näyttävät olleen välinpitämättömiä lopputuloksen suhteen.
On merkillepantavaa, että myös Kokoomuksen piiristä on kuultu hyvin kielteisiä puheenvuoroja hallituksen suunnitelmien suhteen.
Hallitusryhmien puheenjohtajien olisi syytä perehtyä uudistusten valmisteluun ja ottaa tilanne hallintaansa. Muutoin käsillä saattaa olla kriisi, joka hajottaa hallituksen.
En panisi pahakseni hallituksen hajoamista ja ennenaikaisia eduskuntavaaleja, mutta kelvottomien suunnitelmien eteenpäin vieminen kunnissa ja maakunnissa saattaa aiheuttaa paljon pahempaa vahinkoa kuin liikenneministerin hanke, joka saatiin melko vähin vaurioin haudatuksi.