Valtiomies pysyy totuudessa, Alexander Stubb.

Olen ollut huolissani siitä, että Euroopan parlamentissa on vallalla voimakas Venäjän vastainen ilmapiiri. Ukrainan tapahtumat nähdään hyvin yksipuolisessa valossa. Tosiasioista ei paljon piitata.

Myös ALDE-ryhmä on ollut kannanotoissaan ja toiminnassaan jyrkällä kannalla. Äskettäin ryhmän nimissä järjestettiin Brysselissä ”Kuinka toimia Venäjän kanssa?” -seminaari, joka oli äärimmäisen yksipuolinen.

Ryhmässä on käynnistetty työ, jonka kautta poliittista linjaamme pyritään tasapainottamaan. Keskiviikkona Strasbourgissa pidettiin ulkoasiainvaliokunnassa koordinaattorina toimivan hollantilaisen Hans van Baalenin johdolla kokous, jossa käytiin hyvää keskustelua Ukrainan tilanteesta ja EU:n suhteista Venäjään. Hyvän panoksen tähän antoi Ivo Vajgl, joka on Slovenian entinen ulkoministeri ja joka on toiminut maansa suurlähettiläänä myös Suomessa.

Ryhmässämme on monipuolista asiantuntemusta, joka on saatava esille ja käyttöön. Yksi ryhmämme jäsenistä tuntee hyvin Ukrainaa sisältäpäin. Hän kertoi, että Ukrainan sisällissodassa keskeisessä asemassa ovat olleet sekä Venäjän että Ukrainan oligarkkien rahoittamat joukot. Jos näin on, Ukrainan tapahtumia on helpompi ymmärtää.

Omalta osaltani pyrin siihen, että ALDE-ryhmän linja saataisiin tasapainottumaan. Meidän tulisi keskittyä toimintaan poliittisen ratkaisun saamiseksi Ukrainan kriisiin.

Matkustin Strasbourgista Suomeen keskiviikkoiltana, jolloin puolueiden puheenjohtajat keskustelivat televisiossa. Katsoin lähetyksen Ylen Areenasta vasta viikonlopun aikana.

Seurasin erityisen tarkasti hyvän ystäväni Alexander Stubbin esiintymistä. Hän on opetellut valtiomiesmäistä tyyliä ja onnistui tässä suhteellisen hyvin. Alexin pitäisi kuitenkin muistaa myös se, että valtiomiehen tulisi pysyä totuudessa.

Ulkopolitiikkaan liittyneessä keskustelussa Stubb poikkesi totuuden polulta. Ensin hän väitti Juha Sipilän vastustaneen Venäjälle asetettuja pakotteita. Sitten Alex sanoi:

”On erittäin tärkeää, että Suomi ei ajaudu millekään harmaalle vyöhykkeelle, sen kaltaiselle, jota Paavo Väyrynen on peräänkuuluttanut, että me ikäänkuin irrottautuisimme EU:n yhteisestä linjasta. Se olisi erittäin vaarallista, että reagoisimme samoin kuin Neuvostoliiton aikana.”

Valitettavasti Sipilä ei saanut tilaisuutta korjata Stubbin vääriä väitteitä.Tosiasiassa hän on hyväksynyt pakotteet, mutta on korostanut ja korostaa diplomaattisten ponnistelujen merkitystä.

Minä en ole esittänyt Suomen irrottautumista EU:n yhteisestä linjasta. Olen arvostellut Alexander Stubbia siitä, että hän on halunnut Suomen kuuluvan pakotteita koskevassa EU:n sisäisessä päätöksenteossa ”keskikastiin”, kun Suomen tulisi mielestäni kuulua niihin maihin, jotka suhtautuvat pakotteisiin kaikkein pidättyvimmin.

Olen myös muistuttanut siitä, millaiset vaikutusmahdollisuudet jäsenvaltioilla ulko- ja turvallisuuspoliittisessa päätöksenteossa perussopimuksen mukaan on. Tästähän on huomauttanut myös ulkoministeri Erkki Tuomioja merkinnällään EU-ministerivaliokunnan pöytäkirjaan.

Ulkopoliittista keskustelua on vaikea käydä, jos näkemyseroista ei kerrota julkisuuteen. Päätöksethän tehdään yleensä yksimielisesti, mutta ennen päätöksentekoa on usein suuria näkemyseroja.

Harmittelin aikanaan, kun julkisuudessa pyrittiin todistelemaan, että Paavo Lipponen ja Erkki Tuomioja olivat olleet samalla linjalla, vaikka heidän väliinsä mahtuivat kaikkien muiden puolueiden sisäiset ja väliset näkemyserot. Näin taitaa olla asianlaita myös Stubbin ja Tuomiojan välillä.

Keskustelun lopussa toimittajat ihmettelivät, että Ukrainan tapahtumat olivat tulleet poliitikoille yllätyksenä. Alex otti välihuudossaan esille Georgian ja Venäjän välisen sodan jälkeen vuoden 2008 suurlähettiläspäivillä pitämänsä puheen.

Stubbin ei kannattaisi muistuttaa tuosta puheesta. Hänhän väitti Venäjän aloittaneen sodan 080808, vaikka se alkoi Georgian hyökkäyksellä edellisenä päivänä. Sen jälkeen Alex oli käynnistämässä EU:n itäisen kumppanuuden ohjelmaa, johon Venäjää ei otettu edes tarkkailijaksi, kuten Suomen hallitus oli päättänyt esittää. Ulkoministerimme ei tuonut ministerineuvostossa edes esille oman hallituksensa kantaa.

Venäjän jättäminen itäisen kumppanuuden ulkopuolelle on vaikuttanut osaltaan Ukrainan sisällissodan ja kansainvälisen kriisin syntymiseen, kuten viime kesänä julkaisemassani blogissa kerroin. Sitä niittää, mitä kylvää.

Paavo Väyrynen