7
marras
2014
17

Kuinka jaksat, Paavo?

Kuluneina vuosikymmeninä Vuokko on usein kysynyt minulta, kuinka jaksan.

Ei minun jaksamisessani sinänsä ole ollut ongelmia. Olen kyennyt tekemään lujasti työtä sekä Suomen että oman puolueeni hyväksi. Olen saanut voimaa siitä vahvasta kannatuksesta ja tuesta, jota olen saanut sekä omasta puolueestani että sen ulkopuolelta.

Sitä Vuokko on ihmetellyt, kuinka kestän sitä usein hyvinkin ankaraa vastarintaa, jota olen joutunut oman puolueeni piirissä kokemaan. Kieltämättä on ollut raskasta joutua kerran toisensa jälkeen tilanteisiin, joissa on ollut vaikeuksia päästä tehtäviin, joissa voisin parhaimmin maata ja puoluetta palvella. Toisinaan on ollut vaikeuksia päästä edes ehdokkaaksi.

Edellisellä kaudellani Euroopan parlamentissa minulla oli vaikeuksia päästä palaamaan takaisin kotimaan politiikkaan. Vuonna 1999 minua ei millään tahdottu hyväksyä edes ehdokkaaksi eduskuntavaaleissa. Seuraaviin vaaleihin en lähtenyt mukaan, kun tiesin, että silloinen puoluejohto ei olisi hyväksynyt paluutani kotimaan politiikan vastuunalaisiin tehtäviin.

Vuonna 2007 palasin, mutta vastarinta oli ankaraa. Voitin hallituksen muodostajan Matti Vanhasen voimakkaasta vetoomuksesta huolimatta vain parin äänen enemmistöllä äänestyksen, jossa olin ehdolla ulkomaankauppa- ja kehitysministeriksi.

Kun Matti Vanhanen väistyi pääministerin ja puoluejohtajan paikalta, asetuin ehdolle hänen seuraajakseen. Sain mielipidemittauksissa vahvan kannatuksen sekä Keskustan kannattajien että kaikkien suomalaisten keskuudessa. Vastavoimat tekivät kaikkensa estääkseen valintani. Mari Kiviniemi voitti ja johti puolueen murskatappioon. Minäkin menetin paikkani eduskunnassa.

Asetuin ehdolle puolueen presidenttiehdokkaaksi. Vastavoimat tekivät kaikkensa estääkseni ehdokkuuteni. Vastaehdokasta jäsenvaaliin ei kuitenkaan löytynyt, ja tulin nimetyksi yksimielisesti. Hyvällä kampanjalla saimme nostetuksi puolueen takaisin suurten puolueiden sarjaan.

Rovaniemen puoluekokouksen lähestyessä toistui sama näytelmä. Olin mielipidemittausten kärjessä. Voitin jäsenäänestyksen, mutta vastavoimilla oli enemmistö puoluekokouksessa. Tällä kertaa puoluejohtajan valinnassa kuitenkin onnistuttiin. Juha Sipilä on mies paikallaan, ja olen päässyt hänen kanssaan hyvään yhteistyöhön.

Nyt olen ollut ehdolla puoluevaltuuston puheenjohtajaksi. En olisi ollut, ellei tämän tehtävän luonne olisi sääntömuutoksen myötä täysin muuttunut.

Luulin, että olisin voinut saada valinnalleni yleisen hyväksymisen. Jälleen näyttävät vastavoimat kuitenkin heränneen. Asetelma on sama kuin niin usein viime vuosikymmenten aikana. Monille kysymys näyttää olevan siitä, että tiettyä henkilöä ei saisi valita.

Kuulin eilen illalla, että Keskustan pää-äänenkannattaja Suomenmaa on lähettänyt puoluevaltuuston jäsenille kyselyn, jonka tärkeimpänä asiana näyttää olevan vaikuttaminen puheenjohtajan valintaan. Minulle kyselyä ei ole lähetetty.

Viime päivinä olen saanut tietää, että valtuuston jäsenten keskuuteen on levitetty harhaanjohtavaa tietoa puheenjohtajan valinnasta.

On muun muassa väitetty, että kaksi vuotta sitten olisi sovittu, että valtuuston puheenjohtajuus olisi nuorten paikka. Tämä ei ole totta. On toimittu päinvastoin. Puolueen sääntöjä on muutettu siten, että valtuuston puheenjohtajuuden luonne on täysin muuttunut. Se on nyt yksi painavimmista puolueen johtotehtävistä. Puheenjohtajalla on läsnäolo-oikeus puoluehallituksen ja sen työvaliokunnan kokouksissa. Hän on yksi hallitusneuvottelijoista.

On myös esitetty, että puolueen johtamiseen syntyisi sekaannusta, jos puoluekokouksen valitseman puoluejohdon rinnalla valtuuston puheenjohtajana toimisi kokenut ja vaikutusvaltainen poliitikko. Tämäkin väite on aivan uskomaton. Ainakaan minun toiminnastani ei aiheutuisi tällaisia ongelmia. Meillä on ollut hyvä yhteistyö Juha Sipilän ja muun puoluejohdon kanssa. Jotka muuta epäilevät, voivat kysyä asiaa Juha Sipilältä.

Ilmoittauduin ehdolle puoluevaltuuston johtoon voidakseni edesauttaa puolueen vaalimenestystä ensi kevään vaaleissa. Uskoin, että asiantuntemuksestani ja kokemuksestani olisi saattanut olla hyötyä sekä työvaliokunnan työssä että hallitusneuvotteluissa. Puheenjohtajana olisin ollut valmis tukemaan puolueen ja ehdokkaiden vaalityötä kaikissa vaalipiireissä.

Vastarinta valintaani kohtaan on ollut siinä määrin voimakasta, että katson viisaimmaksi vetäytyä ehdokkuudesta. Keskityn vaalityöhön omassa vaalipiirissäni ja tavoittelen ulkoministerin paikkaa seuraavassa hallituksessa. Haluan olla etulinjassa huolehtimassa siitä, että Suomi jatkaa ulko- ja turvallisuuspolitiikassaan Paasikiven linjalla.

Paavo Väyrynen