Suomen on palautettava rajavalvonta Tornionjoella

Suomeen suuntautunut maahanmuutto on paisunut kohtuuttomiin mittoihin.

Viikonlopun aikana seurasin Ruotsin televisiota. Siellä kauhisteltiin sitä, että rajan yli oli tullut yhden päivän aikana tuhat maahanmuuttajaa, mikä oli ollut kaikkien aikojen ennätys. Suomen luku oli samana päivänä 600. Se on suhteellisesti enemmän kuin Ruotsiin tulleiden määrä, mutta naapurimaahamme tulleethan eivät jääneet sinne, vaan suurin osa heistä jatkoi Suomeen tai Norjaan.

Nyt tulijoiden virta on hieman hiljentynyt, mutta on vain ajan kysymys, kun se taas voimistuu. Saksa, Itävalta ja Slovenia ovat turvautuneet Schengen-sopimuksen mukaiseen poikkeusmenettelyyn ja ottaneet osalla ulkorajojaan uudelleen käyttöön rajatarkastukset. Suomen tulisi tehdä samoin Tornionjoella.

Mitä hyötyä tästä olisi?

Osa maahan pyrkijöistä voitaisiin käännyttää rajalla. Näin voitaisiin tehdä niille, jotka eivät haluaisi hakea turvapaikkaa Suomesta esimerkiksi sen vuoksi, että heidän määränpäänsä olisi jokin muu maa. Välitön käännyttäminen koskisi myös ns. Dublin-tapauksia eli niitä, joiden turvapaikkahakemus on jo käsitelty toisessa Schengen-maassa.

Rajalla jätetyt turvapaikkahakemukset voitaisiin käsitellä kiireellisessä menettelyssä niiden osalta, joilla aivan ilmeisesti ei ole oikeutta turvapaikan saamiseen. Tämä veisi vain muutamia päiviä. Tietoisuus nopeasta käsittelystä ehkäisisi ennalta perusteettomien hakemusten jättämistä.

Rajatarkastusten palauttaminen osoittaisi voimakkaasta maahanmuutosta huolestuneille kansalaisille, että viranomaiset tekevät kaikkensa tilanteen hallitsemiseksi.

Turvapaikanhakijoiden määrän kasvu EU-maissa ja myös Suomessa uhkaa edelleen vähentää kehitysmaiden ja pakolaisleirien tukemiseen käytettävissä olevien varojen määrää, sillä osa turvapaikanhakijoiden aiheuttamista kustannuksista luetaan viralliseksi kehitysavuksi.

Suomen olisi viisasta toimia tien näyttäjänä ja palauttaa budjettiin kehitysyhteistyöstä säästetyt varat. Ne voitaisiin suunnata yhtäältä kehityshteistyöhön muuttoliikkeen lähtömaissa ja toisaalta olemassaolevien YK:n pakolaisleirien tukemiseen. Lisäksi voisimme rahoittaa uusien leirien perustamista EU:n ulkorajojen ulkopuolelle. Tähän käytettävät varat on suhteutettava siihen, että maahanmuutto uhkaa synnyttää meille moninkertaiset vuotuiset kustannukset.

Jos Suomi toimisi rohkeasti muuttoliikkeen hillitsemiseksi, meidän tiukentuva otteemme maahanmuuttoon ymmärrettäisiin ja hyväksyttäisiin laajalti.