Ääriliberalismi on aiheuttanut ja aiheuttaa suurta vahinkoa
Olemme viettäneet pääsiäistä onnettomissa oloissa.
Yli neljän vuoden ajan Venäjän ja Ukraina välillä riehunut täysimittainen sota on jälleen eskaloitunut. Ukraina on suunnannut voimakkaita iskuja Itämeren alueella sijaitseviin Venäjän öljynjalostamoihin ja öljyvarastoihin. Suomeenkin on iskuissa käytettyjä taistelulennokkeja harhautunut.
Ukrainan iskujen kerrotaan johtuneen siitä, että Israelin ja Yhdysvaltain Iraniin suuntaamat hyökkäykset ovat johtaneet öljyn hinnan nousemiseen tavalla, joka auttaa Venäjää. Nyt Ukraina pyrkii estämään Venäjän öljynvientiä myös entistä kovempien sotatoimien avulla.
Lähi-idässä sotatoimet jatkuvat. Yhdysvallat pyrkii ehkä lopettamaan oman hyökkäyksensä muutaman viikon kuluessa, mutta Iran saattaa jatkaa omia iskujaan ja saartotoimenpiteitään hyvinkin pitkään. Tästä kärsivät kaikki, me eurooppalaiset erityisesti.
Edelleen on vaara tarjolla, että varsinaiset sotatoimet laajenevat.
Vaarallisinta olisi, että Ukraina ulottaisi iskunsa myös Kuolan niemimaalle, missä sijaitsee pääosa Venäjän strategisista ydinaseista. Tämä saattaisi johtaa pahimmillaan myös taktisten ydinaseiden käyttämiseen Ukrainassa.
x x x
Selailin omaa blogiarkistoani. Silmiini osui vuoden 2024 itsenäisyyspäivänä kirjoittamani blogi ”Vain vallankumous voi pelastaa Suomen, Euroopan ja ihmiskunnan”.
Kirjoitin, että nykyään puhutaan paljon poliittisista ääriliikkeistä.
Sellaiseksi katsottiin erityisesti Donald Trumpin johtama amerikkalainen MAGA-liike, joka pyrkii muuttamaan sekä Yhdysvaltain että globaalin kehityksen suuntaa.
Ranskassa oli syntynyt poliittinen umpikuja sen vuoksi, että oikeiston ja vasemmiston ääriliikkeet olivat kaataneet maan hallituksen.
Saksassa oli sekä äärioikeiston että äärivasemmiston nousu johtanut ennenaikaisiin parlamenttivaaleihin.
Levotonta oli ollut Italiassa ja Espanjassakin.
Ääriliike johti Britannian eroamiseen Euroopan unionista. Ääriliike oli vienyt Unkarin kapinaan EU:n ylikansallista päätöksentekoa vastaan. Samaan suuntaan näyttivät kulkevan myös Slovakia ja Romania.
Kirjoitin:
”Suomessa on ollut vallalla laaja poliittinen yksimielisyys. Suurena yhteisenä huolen aiheena ovat Yhdysvaltain vallanvaihdoksen ja suurten EU-maiden poliittisten murrosten vaikutukset meidän asemaamme ja elämäämme.
Itsenäisyyspäivänämme ainoana sisäisenä huolen aiheena näyttää olevan äärioikeiston mahdollinen liikehdintä.”
Kirjoitin, että omalta osaltani en ääriajattelua kavahda – en vasemmiston, oikeiston, liberaalien enkä vihreidenkään.
Olenhan itse ollut koko poliittisen urani ajan toisinajattelija ja kapinallinen, äärikeskustalainen. Suomen itsenäisyyttä ja kansallisia etuja olen aina tiukasti puolustanut.
Oman aatemaailmani ja poliittisen linjani puolesta olen joutunut vaihtelevissa oloissa välillä tiukastikin taistelemaan.
x x x
Siinä missä Suomessa oli yleisesti huolestuttu Donald Trumpin valinnasta Yhdysvaltain presidentiksi, olin omalta osaltani suhtautunut siihen toiveikkaasti.
Kirjoitin tästä jo ennen vaaleja 2.11. julkaisemassani blogissa ”Onko Donald Trump ihmiskunnan pelastaja?”.
Kirjoitin siitä, että Trump saattaisi auttaa ihmiskuntaa siirtymään nykyisestä vääristyneestä ilmastopolitiikasta kohti kestävää kansainvälistä kehityspolitiikkaa. Suomelle tämä on erityisen tärkeää.
Kirjoitin siitä, että Donald Trumpin valinta saattaa avata tietä kansainvälisen järjestelmän tervehdyttämiselle.
On siirryttävä kohti Eurooppaa ja maailmaa, joissa itsenäiset kansakunnat ovat omien arvojensa pohjalta keskinäisessä tasavertaisessa yhteistyössä.
Tämä avaisi mahdollisuuden siihen, että Suomessakin voitaisiin jälleen avata juuriin käyvä, omiin oloihimme ja arvoihimme perustuva filosofinen keskustelu oman maamme ja ihmiskunnan tulevaisuudesta.
Vaalituloksen selvittyä 6.11. kirjoitin, että ”Donald Trumpin valinta on eduksi Suomelle”.
Pidin mahdollisena, että Donald Trump valituksi tultuaan lupaustensa mukaisesti lopettaisi Ukrainan sodan.
Kirjoitin, että rauhan palautuminen Ukrainaan avaisi uusia valoisia näköaloja Suomen tulevaisuudelle:
- Voisimme palata länsimaiseen demokratiaan ja tiedonvälitykseen.
- Ulkosuhteissa voisimme palata reunavaltiopolitiikasta pohjoismaiseen yhteistyöhön.
- Ukrainan tuleva EU-jäsenyys pakottaisi unionin eriytymään. Tämä tekisi mahdolliseksi Suomen paluun itsenäisten kansakuntien joukkoon.
Eriytyvä Euroopan yhdentyminen avaisi puolestaan uudelleen mahdollisuuden Pohjolan yhteisön muodostamiseen. Tästä olin kirjoittanut edellisten viikkojen aatteellisissa blogeissani.
Täydensin arviotani 21.11. julkaisemassani blogissa ”Donald Trump johtaa globaalia vallankumousta”:
”Tulkintani oli, että Donald Trump on tietoisesti tai tiedostamattaan käynnistämässä vallankumousta kohti inhimillisempiä ja ympäristöllisesti kestävämpiä yhteiskuntia.
Tämä on mahdollista, jos päätösvaltaa palautetaan kansallisvaltioille, joissa kyetään keskustelemaan ja päättämään elämän ja politiikan arvoista.
Tätä kautta kansainvälinen kehitys saattaisi saada nykyistä kestävämmän suunnan.”
Vietin siis itsenäisyyspäivää toiveikkain mielin.
Itsenäisyyspäivän blogissani olin lanseerannut käsitteen ”ääriliberalismi”. Oli kysytty, mitä se on.
Vastasin seuraavan päivän blogissani:
”Liberalismin arvoperusta on materialismissa. Sen arvot näyttäytyvät keskittymistä ja eriarvoisuutta edistävänä oikeistolaisena talouspolitiikkana ja kapitalismin, ylikansallisen yhdentymisen ja globalisaation kannattamisena.
Moraaliasioissa liberalismin arvot johtavat helposti kaiken sallivaan vapaamielisyyteen.”
Ääriliberalismi oli liberalismin äärimmäinen muoto. Useimmat länsimaiset yhteiskunnat olivat siihen siirtyneet.
Tämä näytti nyt saaneen monissa maissa vastavaikutuksensa oikeistovoimien vahvistumisena.
x x x
Pääsiäisen aikana olen pohtinut syitä siihen, että Donald Trumpin voimakas tahto rauhan palauttamiseksi Ukrainaan ei ole johtanut tulokseen.
Vielä enemmän on ihmetyttänyt se, että Yhdysvallat on Donald Trumpin johdolla ajautunut täysimittaiseen sotaan Irania vastaan. Tämä on vastoin kaikkea sitä, mikä on ollut hänen johdonmukainen linjansa.
Olen tullut siihen tulokseen, että nykyisiin vaikeuksiin on osaltaan johtanut monissa länsimaissa vallalle päässyt ääriliberaali ajattelutapa. Reaalimaailmassa on vääränlainen arvopohja johtanut suuriin onnettomuuksiin.
Ensimmäinen virhe oli se, että Suomi ja Eurooppa eivät antaneet tukeaan Donald Trumpin pyrkimyksille palauttaa nopeasti rauha Ukrainaan. Syntyi ”halukkaiden koalitio”, joka ryhtyi sitä tietoisesti vaikeuttamaan. Se jatkoi Joe Bidenin politiikkaa maailman jakamiseksi demokraattisiin ja autoritaarisiin maihin.
Tämä ääriliberaalien joukko ryhtyi pelaamaan yhteen niiden oikeistovoimien kanssa, jotka Yhdysvaltain kongressissa vaikeuttivat Trumpin rauhanpyrkimyksiä.
Viime aikoina Suomi ja osa muista ”halukkaiden koalition” maista ovat ryhtyneet rakentamaan Yhdysvalloille myös globaalia vastavoimaa.
Lukuisissa kirjoituksissani olin suositellut, että suhtautuisimme myötäsukaisesti Trumpin rauhanpyrkimyksiin. Tämä olisi antanut meille mahdollisuuden vaikuttaa sopimuksen sisältöön. Samalla välillemme olisi syntynyt rakentava keskusteluyhteys, joka olisi helpottanut yhteistyötä myös muiden kansainvälisten ongelmien ratkaisemiseksi.
Ääriliberaalien toiminta on johtanut siihen, että meillä ei ole ollut sellaista yhteistyösuhdetta Yhdysvaltoihin, että olisimme voineet vaikuttaa myöskään Lähi-idän ongelmien ratkaisemiseen. Tämä johti osaltaan siihen, että kongressin oikeistovoimat ja Israelin poliittinen johto saivat Donald Trumpin hyväksymään täysimittaisen hyökkäyksen Iraniin.
Nyt tarvitaan molemminpuolisia ponnisteluja sellaisen luottamuksen aikaansaamiseksi Euroopan ja Yhdysvaltain välillä, että voisimme yhdessä hakea kestäviä ratkaisuja ihmiskunnan polttaviin ongelmiin.
