Riikka Purran tulisi käynnistää valmistelut Suomen eroamiseksi euroalueesta
Suomen Uutiset julkaisi tänään jutun, jossa kerrottiin Perussuomalaisten puheenjohtajan, valtiovarainministeri Riikka Purran käyneen Puheenaihe-keskusteluohjelmassa puhumassa maamme taloustilanteesta, taloutemme ongelmista ja hallituksen käyttämistä ratkaisukeinoista.
Uutisjuttu oli otsikoitu: ”Riikka Purra: Eurojäsenyys on maamme suurimpia virheitä”.
Väliotsikon ”Eurojäsenyydestä enemmän haittaa kuin hyötyä” alla hänen kerrotaan sanoneen:
”Purra kertoo maamme eurojäsenyyden haittaavan talouden elpymistä.
– On ihan päivänselvää, että mikäli meillä olisi oma valuutta, joka siellä kelluisi, meidän tilanne ei olisi lähimainkaan näin huono. Meillä ei olisi aina työmarkkinat ja muut, jotka joutuisivat reagoimaan ulkoisiin shokkeihin.
Purra ei myöskään näe Suomen eurojäsenyyden hyötyjen kattavan siitä aiheutuneita haittoja, ja viittaa Ruotsin kehitykseen omassa valuutassaan.
– Jos katsotaan pidemmän aikavälin hyötyä, jota Ruotsin kansantalous on saanut kruunussa pysymisestä, eiköhän se aika selvä ole. Eikä Suomestakaan loppujen lopuksi taida enää kovin monta ekonomistia löytyä, jotka olisivat sitä mieltä, että eurojäsenyys oli ihan kliffaa, Purra jatkaa.
Hän pitää Suomen liittymistä euroon yhtenä maamme suurimmista virheistä, ja mainitsee, että päätös tehtiin aikoinaan kansan ohi, viitaten ilmeisesti siihen, että euroon liittymisestä ei järjestetty erillistä kansanäänestystä.”
x x x
Riikka Purra on täysin oikeassa euron vahingollisuudesta Suomen kansantaloudelle ja koko yhteiskunnalle.
Päätös todellakin tehtiin ilman erillistä kansanäänestystä. Ruotsissa ja Tanskassa sellainen järjestettiin ja molemmissa maissa kansan enemmistö hylkäsi euroon siirtymisen. Kokemus on osoittanut, että tämä oli oikea ratkaisu.
Suomessa toimittiin peruslain vastaisesti siinäkin mielessä, että eduskunnalle ei annettu edes lakiehdotusta, vaan päätös tehtiin tiedonantomenettelyllä.
”Kansan ohi” toimittiin myös siinä, että ennen euroon siirtymistä ei käyty juuri lainkaan julkista keskustelua.
Omalta osaltani pyrin keskustelua käymään jo siinä vaiheessa, kun valmisteltiin Suomen liittymistä Euroopan unioniin.
Kerron tästä vuonna 1993 ilmestyneessä kirjassani ”On muutoksen aika 2” (ss. 163-190).
Käydyn keskustelun tasoa kuvaa hyvin kirjani väliotsikko: ”Talouspoliittinen keskustelu tuo mieleen keskiajan noitavainot”.
Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) toukokuussa 1992 järjestämässä tilaisuudessa sain mahdollisuuden esittää laajemmin omaa ajatteluani. Puheeseen kannattaa tutustua. (ss. 170-174)
Varoitin siitä, että Suomen kaltaiselle kansantaloudelle jäsenyys euroalueessa aiheuttaisi suuria ongelmia.
x x x
Esitin myös ajatuksia siitä, millaisella talous- ja työmarkkinapolitiikalla Suomi saattaisi yhtenäisvaluutassa jotenkuten selviytyä.
”Suhdannevaihteluihin liittyvien taloudellisten ongelmiemme ydin näyttää olevan se, että ansiotaso ja hinnat joustavat helposti ylöspäin noususuhdanteessa, mutta jousto alaspäin laskusuhdanteessa on hyvin vähäistä.
Voitaisiinko esimerkiksi ajatella, että palkoissa olisi tuntuva yrityksen tulokseen sidottu osa, joka vaihtelisi suhdannetilanteen mukaan? Voisiko puun hinta vaihdella samaan tapaan? Olisiko löydettävissä keino ulottaa vastaava jousto myös suljetuille sektoreille? Ajan oloon tällainen joustavuus johtaisi suotuisampaan ansio- ja työllisyyskehitykseen kuin nykyinen jäykkä järjestelmä.
Toinen mahdollisuus suhdannekehityksen tasaamiseen voisi olla finanssipoliittisten välineiden kehittäminen.
Yritysverotuksen ja välillisten verojen tasoa on ilmeisesti vaikea käyttää suhdanteiden tasaamiseen. Sen sijaan henkilöihin kohdistuvien tuloverotuksen säänteleminen voisi olla paremmin mahdollista. Noususuhdanteessa verotusta tiukennettaisiin ja laskusuhdanteessa vastaavasti kevennettäisiin. Julkisessa taloudessa tulisi pyrkiä vakaaseen menokehitykseen: noususuhdanteessa budjettien tulisi olla ylijäämäisiä, jolloin julkinen velka supistuisi – laskusuhdanteessa budjetit voisivat vastaavasti olla alijäämäisiä.
Vaikka julkisten menojen taso muutoin pyrittäisiin pitämään vakaana, voitaisiin julkiset investoinnit pyrkiä ajoittamaan suhdannekehitystä tasaavalla tavalla. Yksityisten investointien ajoittamiseen voitaisiin vaikuttaa verotuksellisin keinoin.
Tällainen verotuksen, julkisen velan ja julkisten investointien sääntely voisi muodostaa varsin tehokkaan välineen suhdanteiden tasaamiseen.”
x x x
Jokaisen olisi pitänyt 1990-luvulla ymmärtää, ettei Suomessa ollut mahdollisuutta sellaiseen talous- ja työmarkkinapolitiikkaan, jolla voisimme euroalueessa selviytyä.
Nyt olemme saaneet tästä käytännön kokemusta: olemme eläneet 17 vuoden mittaisen ajanjakson, jona taloutemme ei ole lainkaan kasvanut. Tästä syystä valtiontaloutemme on vaarallisella tavalla velkaantunut.
Viime aikoinakin olemme eurosta kärsineet. Sen kurssi on ollut meidän talouttamme ajatellen liian korkea. Toisaalta olemme kärsineet liian korkeista koroista, kun inflaatiomme on ollut hitaampaa kuin muulla euroalueella.
Euron Suomelle aiheuttamat ongelmat olivat selvästi nähtävissä jo kymmenen vuotta sitten, jolloin tein kansalaisaloitteen kansanäänestyksen järjestämiseksi Suomen jäsenyydestä euroalueessa.
Viime heinäkuussa tein samasta asiasta uuden kansalaisaloitteen.
Olin erityisen iloinen Riikka Purran tänään julkistetusta haastattelusta sen vuoksi, että olin omassa 2.9. julkaisemassani blogikirjoituksessa esittänyt, että hän ryhtyisi Suomen euroeroa ajamaan.
Oma kansalaisaloitteeni ei ole tällä kertaa saanut lainkaan mediajulkisuutta. Tästä syystä allekirjoituksia on kertynyt varsin verkkaiseen tahtiin.
Toivon, että Riikka Purra valtiovarainministerinä käynnistää valmistelut tai edes selvitykset Suomen eroamiseksi euroalueesta.
Tätä odoteltaessa on mahdollista edistää asiaa allekirjoittamalla heinäkuussa jättämäni kansalaisaloitteen. Se käy helposti päinsä omilla pankkitunnuksilla tämän linkin kautta:
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/15595
x x x
Teokseni ”On muutoksen aika 2” on luettavissa kotisivuni kirja-arkistosta.
Kirjan voi tilata Pohjanrannan verkkokaupasta.
