Neuvottelut lapsuudenkotini Pihlajarannan tilakaupoista eivät ainakaan vielä johtaneet tulokseen

Viime viikkoina olen kirjoittanut blogeja hieman verkkaisempaan tahtiin kuin aikaisemmin. Osittain tämä on johtunut siitä, että olemme Vuokon kanssa käyneet tiiviitä neuvotteluja tilakaupoista.

Kuten kesäkuun 2. päivänä julkaisemassani blogissa kerroin, olimme tehneet tarjouksen Pohjanrannan naapurissa sijaitsevan lapsuudenkotini Pihlajarannan ostamisesta.

Blogissani kerroin sekä Pohjanrannan että Pihlajarannan historiasta, jotka monin tavoin kietoutuvat toisiinsa.

x  x  x

Nykyinen Pohjanranta on luotu Niemi-nimisen mahtitilan rakennuksiin ja maille.

Kirjalliset tiedot Niemen tilan historiasta ulottuvat 1500-luvulle.

Ison vihan aikana tila jakautui kahtia. Toista puolikasta ryhdyttiin kutsumaan Niemeläksi. Kun tilan puolikkaat 1800-luvulla yhtyivät, nimeksi tuli Niemelä-Niemi. Kun tila tuli vuonna 1916 Kemin kaupungin vaivaistaloksi, sitä ryhdyttiin vähitellen kutsumaan Niemi-Niemeläksi.

Vuokon kanssa ostimme pääosan Niemi-Niemelän talouskeskuksesta vuonna 1998.

Osa rakennuksista oli huonossa kunnossa. Ne olemme rakennustaiteellisia arvoja vaalien kunnostaneet.

Vanhin rakennuksista on 200 vuoden ikäinen tilan päärakennus, joka on kunnostettu lastensuojelun ja mielenterveystyön käyttöön.

Nuorin tilan arvorakennuksista on Onni Ermalan 1950-luvun alussa suunnittelema vanhainkodin päärakennus.

Tilan kulttuurimaisemaa hallitsee sen peltoaukeaa halkova koivukuja. Sen istutti vuonna 1883 tilan edellinen yksityinen omistaja Matti Niemelä, josta tuli myöhemmin Kemin kaupungin pormestari ja valtiopäivämies.

Kun tulimme Niemi-Niemelän omistajiksi, huonokuntoiset puut kaadettiin ja tilalle istutettiin uudet.

x  x  x

Niemen tilan historia nivoutuu naapurissa sijainneen toisen mahtitilan Hietalan ja myös minun lapsuudenkotini Pihlajarannan vaiheisiin.

Hietala oli aikaisemmin sotilasvirkatalo. Sillä oli komea taitekattoinen päärakennus Kemijoen törmällä. Pihapiiri koostui maa- ja karjataloutta palvelleista rakennuksista.

Sotien jälkeen vanhempani Anna-Liisa ja Eemeli Väyrynen saivat ostaa aluksi vain noin 1000 neliön suuruisen tontin aivan Niemen tilan rajalta. Tontti oli niin pieni, että sauna jouduttiin rakentamaan naapurin puolelle.

Rannalla kasvaneen puuston mukaan tilaa olisi pitänyt kutsua Haaparannaksi. Sen nimeksi tuli kuitenkin Pihlajaranta. Nimen alku lainattiin Simon Viantiejoella sijainneesta isäni syntymäkodista, Pihlajaojan torpasta.

Kun Hietalassa harjoitetulla maataloudella ei ollut jatkajaa, tila vähitellen rappeutui. Vanhempani saivat ostaa kaikki lähellä olleet maat.

Joen rannalla ollut ranta-aitta ostettiin erillisellä kaupalla. Tämä 1700-luvulla rakennettu arvokas rakennus siirrettiin näkyvälle paikalle Koivukujan varteen.

Pienen tontin ostosta alkoi Pihlajarannan kehittyminen koko Pohjois-Suomen menestyneimmäksi vihannesviljelmäksi. Tämä edellytti suurta ammattitaitoa ja kekseliäisyyttä. Markkinoilla oli kyettävä menestymään eteläsuomalaisten tuottajien kanssa.

Kekseliäisyys huipentui siihen, että isäni sai 100-vuotiaana vastaanottaa kehittämälleen perunanistutuskoneelle myönnetyn patentin.

Isä oli myös kulttuuriperinteen vaalija. Hänen aloitteestaan vuonna 1998 perustettiin Peräpohjola-seura, jonka toimintaa Pohjanrannassa tuetaan. Pohjanportissa on esillä pysyvä Peräpohjola-näyttely.

Pohjanporttikin on muuten rakennettu Hietalan tilaan kuuluneelle maalle.

x  x  x

Vanhempieni jälkeen Pihlajarannan tilanpito siirtyi 1980-luvulla sisarelleni Riitta-Liisalle ja hänen miehelleen Joel Korkeamaalle. He kehittivät Pihlajarantaa edelleen.

Kun me Vuokon kanssa vuonna 1998 teimme tilakauppoja Kemin kaupungin kanssa, neuvottelimme myös kaupat, joilla he saattoivat ostaa runsaan hehtaarin suuruisen peltoalueen, jota Pihlajaranta oli aikaisemmin vuokrannut.

Näin Pihlajarannan tilaan liitettiin aluetta myös Niemen puolelta rajaa.

Kun Pihlajarannan tilalla ei ollut sisareni jälkeen jatkajaa, viljely on vähitellen loppunut.

Nyt kun olemme Vuokon kanssa tehneet suurimmat työt Pohjanrannan suojelemiseksi ja kehittämiseksi, mieleemme on tullut mahdollisuus jatkaa tätä työtä lapsuudenkodissani Pihlajarannassa.

Vanhempani olivat aikanaan kaukonäköisiä siinäkin suhteessa, että sukupolvenvaihdokseen liittyneiden maakauppojen kauppakirjoihin sisältyy etuosto-oikeus. Niinpä meillä Vuokon kanssa on tämä oikeus Pihlajarannan kauppoihin sisältyneisiin kiinteistöihin ja niiden osiin. Vastaavasti Riitalla on tämä oikeus meille myytyyn kiinteistöön, Koivurantaan.

Allekirjoituksillamme me ostajat sitouduimme toteuttamaan myyjien esittämän toivomuksen, että jos myymme omistukseemme tulevaa tilaa tai sen osaa ulkopuoliselle, tarjoamme kohdetta ensin ostettavaksi toisillemme ja toistemme lapsille.

x  x  x

Vuokon kanssa emme kuitenkaan jääneet odottamaan, että Pihlajarannan kiinteistöt olisivat tulleet myytäviksi.

Viljelyn hiipuessa ja loputtua tuotantorakennukset ja ympäristö ovat vähitellen rappeutuneet. Viime vuosina on tilasta ja sen rakennuksista huolehtiminen ollut Riitalle raskas taakka.

Kesäkuun alun blogissani kerroin, että olimme tehneet Riitalle ja hänen lapsilleen ostotarjouksen Pihlajarannasta.

Tänään joudun valitettavasti kertomaan, että tilakaupoista käydyt neuvottelut eivät ainakaan vielä johtaneet tulokseen.

Pihlajaranta saattaa tulla nyt yleiseen myyntiin. Olemme valmiit osallistumaan jaloon kilpaan tilan ostamisesta.

Tilakaupoista neuvottelemista vaikeuttaa se, että mahdollisilla ostajilla saattaa olla hyvin erilaisia käsityksiä maan hinnasta.

Oma käsityksemme on, että vanhojen Niemen ja Hietalan kantatilojen ranta-alueille ei rakennuslupia enää myönnetä. Ne ovat siis viljelysmaata.

Pihlajarannan asuinrakennuksessa on tehtävä kunnostustöitä. Tilan tuotantorakennukset ja rantasauna ovat purkukunnossa.

Omissa neuvotteluissamme saatoimme ottaa huomioon sen, että olimme löytäneet näille rakennuksille hyötykäyttöä.

Pohjanrannan tapaan haluaisimme säilyttää myös Pihlajarannan rakennukset ja niiden kulttuuriympäristön.

Jos Pihlajaranta olisi tullut omistukseemme, olisimme järjestäneet sinne näyttelyn, jolla vihannesviljelmän kehitysvaiheita olisi esitelty. Se olisi ollut kunnianosoitus sekä vanhempiemme että sisareni ja hänen puolisonsa elämäntyölle.

Toivomme, että matkaan tulee vielä myönteisiä mutkia, ja voimme myöhemmin hankkia Pihlajarannan omistukseemme.

x  x  x

Pohjanrannan ja Pihlajarannan historiaan voi tutustua myös julkaisemieni kirjojen välityksellä.

Vuonna 2009 julkaisin teoksen ”Eemeli Väyrysen vuosisata”. Se on nyt luettavissa kotisivuni kirja-arkistosta ja kuunneltavissa Youtubessa. Kirjassa on runsaasti tietoa Pihlajarannasta.

Myös vuonna 2005 julkaisemani teos ”Pohjanranta” on luettavissa kotisivuni kirja-arkistosta ja kuunneltavissa Youtubesta.

Kirjat ovat ostettavissa Pohjanrannan vastaanotosta ja tilattavissa Pohjanrannan verkkokaupasta.