Jäänmurtajia tarvitaan tulevaisuudessakin – mehän olemme matkalla uuteen jääkauteen

Kemissä järjestettiin lauantaina juhlatilaisuus, jossa muisteltiin Perämeren laivaliikenteelle elintärkeää merkkipäivää.

Maaliskuun puolivälissä tuli kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun jäänmurtaja Urho saapui ensi kertaa Perämerelle turvaamaan sen ympärivuotista liikennettä. 

Perämeren satamien ympärivuotinen aukiolo mahdollisti tuhansien työpaikkojen syntymisen pohjoiseen Suomeen ja Ruotsiin. Pohjoisten alueiden hyvinvoinnille tämä on edelleen yksi perusedellytys. 

Nyt Suomessa keskustellaan jäänmurtajien hajasijoituksesta, myös Perämerelle.

Minut oli kutsuttu juhlapuhujaksi kertomaan henkilökohtaisista kokemuksistani pohjoisen teollisuuspolitiikassa. 

Olin mukana päätettäessä sekä Tornion terästehtaan perustamisesta että 1980-luvun metsäteollisuusjärjestelyistä. 

x  x  x

Tornion terästehtaan perustamiseen johtavat tapahtumat saivat alkunsa vuonna 1959, jolloin sukeltaja Martti Matilainen löysi kromimalmia sisältäneen lohkareen.

Tämä johti siihen, että Keminmaalle avattiin vuonna 1968 kromikaivos. Samana vuonna aloitti toimintansa myös Tornion ferrokromitehdas. 

Ruostumattoman teräksen valmistamista selviteltiin 1960-luvun alusta alkaen. Outokummun hallintoneuvosto suunnitteli terästehdasta Poriin, vaikka Torniossa oli jo ennestään ferrokromitehdas. 

Olin tullut vuoden 1970 vaaleissa valituksi eduskuntaan. Kesällä tulin pääministerin sihteeriksi Ahti Karjalaisen johtamaan hallitukseen. Tämän ansiosta olin sisäpiirissä vaikuttamassa tehdaspäätökseen. 

Muistan elävästi hallituksen iltakoulun, jossa Outokummun pääjohtaja Petri Bryk oli tehdashanketta esittelemässä. Kävi ilmi, että hän ajoi vahvasti tehdasta Poriin.     

Vaikka hallitus vuoden 1970 lopulla omalla päätöksellään suositteli sijoituspaikaksi Torniota, Outokumpu pääjohtajansa johdolla suunnitteli sitä edelleen Poriin. Lopulta valtioneuvoston helmikuussa 1973 päätti tehtaan rakentamisesta Tornioon. 

Terästehtaan peruskivi muurattiin syyskuussa 1974. Tilaisuutta kunnioitti läsnäolollaan presidentti Urho Kekkonen, joka oli ratkaisevalla tavalla vaikuttanut tehdaspäätökseen. 

Olin mukana tässä tilaisuudessa. Siitä jäi mieleen Norrbottenin maaherran Ragnar Lassinantin pitkä puhe, jonka vuoksi presidentti Kekkosta ja muita juhlavieraita kuljettaneen tilauslennon lähtö kovasti myöhästyi.    

Terästehtaan perustamista Tornioon edesauttoi ratkaisevalla tavalla se, että oli käynnistetty jäänmurtajainvestoinnit, jotka turvasivat ympärivuotisen laivaliikenteen Perämerelle.  

x  x  x

Olin Kalevi Sorsan johtaman hallituksen ulkoministerinä mukana siinä taistelussa, jossa Pohjois-Suomen metsäteollisuutta 1980-luvun puolivälissä järjesteltiin uudelleen.

Kamppailun ytimessä oli Oulu Oy, jonka valtion omistama Veitsiluoto Oy ja yksityisomisteinen Kajaani Oy omistivat puoliksi. Myös Kemi Oy:n omistus oli jakautunut valtion ja yksityisten kesken. 

Syntyi suunnitelma Pohjolan Paperi Oy:n muodostamisesta.

Kajaani Oy olisi ostanut Veitsiluoto Oy:n omistamat Oulu Oy:n osakkeet. Myös Kemi Oy olisi liitetty Pohjolan Paperiin.

Saamillaan rahoilla Veitsiluoto Oy olisi voinut investoida Kemin ja Kemijärven tehtaiden kehittämiseen.

Pohjoiseen olisi syntynyt kaksi vahvaa metsäteollisuusyritystä.

Tästä oli jo osapuolten kesken sovittu, kun tämä hanke minun ulkomaanmatkani aikana SDP:n tuella kaadettiin. 

Veitsiluoto Oy osti kaikki Oulu Oy:n osakkeet ja velkaantui pahoin.

Pohjolan paperin kaatajien suunnitelmana oli, että myös Kemi Oy olisi liitetty Veitsiluoto Oy:n osaksi. Tämän sain hallituskriisillä uhaten estetyksi.

Metsäliitolle siirtyneen Kemi Oy:n myöhempi kehitys on ollut loistava. Karihaaraan on rakennettu Metsä Groupin biotuotetehdas.

Toisin kävi Veitsiluodolle. Pohjolan Paperin kaatajat lupasivat, että Ouluun rakennetaan paperikone. Tämä investointi yhdessä yrityskaupan rahoittamisen kanssa johti Veitsiluoto Oy:n raskaaseen velkaantumiseen.

Veitsiluoto Oy fuusioitiin Enso-Gutzeitiin ja lopulta osaksi ruotsalais-suomalaista Stora Ensoa. Pääkonttori säilyi Suomessa, mutta määräysvalta siirtyi Ruotsiin. 

Stora Enso lakkautti ensin kannattavan Kemijärven sellutehtaan ja myöhemmin myös Veitsiluodon tehtaat.

Näihin ratkaisuihin johti toinen jättivirhe: Suomi vietiin osaksi euroaluetta.

Ihmettelin Enson silloiselle pääjohtajalle Jukka Härmälälle sitä, että hän kannatti Suomen liittymistä euroalueeseen.

Härmälä sanoi, ettei siitä tarvitse huolta kantaa: ”me panemme munat useampaan koriin ja investoimme dollarialueelle”.

Näin myös tapahtui. Ensimmäinen askel oli Enson onneton fuusioituminen osaksi Stora Ensoa.

Sitten Stora Enso osti amerikkalaisen Consolidated Papers -nimisen yrityksen. Kaupan rahoittamiseksi myytiin yhtiön Suomessa omistamat metsät ja vesivoima.

Amerikan seikkailu aiheutti valtavat tappiot, ja se johti raskaisiin saneerauksiin. Kun Suomi oli mukana euroalueessa, pahimmat leikkaukset tehtiin täällä. Ruotsi pääsi vähemmällä.

Lappi sai vastaanottaa kovimmat iskut ensin Kemijärvellä ja sitten Kemissä.

x  x  x

Kemin juhlassa oli esillä myös jäänmurtotoiminnan tulevaisuus.

Tämän teeman avasi jo ennakkoon valtionyhtiö Arctian jäänmurron liiketoimintajohtaja Paavo Kojonen, jota haastateltiin saman päivän Helsingin Sanomissa.

Kojoselta kysyttiin, kuinka ilmastonmuutos vaikuttaa jäänmurtoon.

Kojonen kertoi:

”Viime vuosituhannen lopulla ja vielä 2000-luvun alussa jää peitti keskimäärin paljon laajemmat alueet kuin nykyään, mutta talvet eivät olleet yhtä tuulisia. Rännit [murtajien avaamat väylät] pysyivät siksi paremmin auki.

Vallitseva tuulen suunta on lounaasta. Tuulet painavat jäät Suomen rannikolle, ja kun vuoroin sulaa, vuoroin pakastaa, uutta lohkaretta syntyy jatkuvasti ja jäätyy entisiin kiinni. Niin ahtojäät paksunevat paksunemistaan.”

”Murtajille tilanne on jopa hankalampi kuin ennen”, Kojonen tulkitsi.

Pitkän ajan ennuste Kojosen mukaan on, että murtajia tarvitaan ainakin vuosisadan loppuun.

”Kun jäänmurtajien käyttöikä on noin 50 vuotta, edessä on vähintään yksi kaluston uusimiskierros”, Kojonen sanoi. Siitä Arctialla oli jo suunnitelmat.

Lohdutin Kojosta ja juhlan yleisöä sillä, että jäänmurtajia tarvitaan tämän jälkeenkin. Mehän olemme matkalla kohti uutta jääkautta. 

Juhlan yhteydessä oli esillä mahdollisuus, että yksi uusista suurista jäänmurtajista voisi tulevaisuudessa olla keväästä syksyyn sijoitettuna Kemin satamaan. 

Kemissähän on ja toimii Sampo, yksi vanhoista murtajista. Se on lumilinnan ohella tärkeä vetonaula, joka tuo alueelle matkailijoita. 

Satamassa nähtävillä oleva uusi murtaja olisi tärkeä lisä Kemin seudun matkailulle.

x  x  x

Keväällä 2021 haastattelin Pohjanrannassa ilmastopolitiikan asiantuntijoita. Haastattelut ovat katsottavissa Polaris-TV:n kautta. 

Tässä metsänhoitaja Mauri Timosen haastattelu. https://www.youtube.com/watch?v=95NB4KsHR3Y

Timosen haastatteluvideossa on linkki 11.3.2021 julkaisemaani blogiin Keskustelussa on kahdenlaista ”denialismia”. 

Arvostelin Kemin tilaisuudessa myös nykyistä ilmastopolitiikkaa. Meneillään ei ole vihreä, vaan ”ruskea siirtymä”, josta olin kirjoittanut mm. 19.3.2023.