Kuinka rauhan rakentajasta, Euroopan unionista, tuli sodan lietsoja?

Kansainvälinen tilanne ja kansainvälinen politiikka muuttuvat yleensä hyvin hitaasti. Niissä tapahtuvia muutoksia ei tämän vuoksi ole helppo havaita.

Nyt elämme syvällisten maailmanhistoriallisten muutosten aikaa, jossa erot tulevat selvästi esiin.

Transatlanttisissa suhteissa osat ovat vuosikymmenten varrella vaihtuneet.

Kylmän sodan kaudesta siirryttiin suurvaltojen väliseen liennytykseen ja ”uuteen Eurooppaan” Yhdysvaltain ja Ronald Reaganin johdolla.

Euroopan unionin rooli rauhan rakentajana korostui, kun uutta Eurooppaa rakennettiin. 

Viimeisten parin vuosikymmenen aikana Yhdysvallat on kärjistänyt suhteitaan Venäjään ja vienyt kansainvälistä kehitystä kohti sotilaallisia yhteenottoja.  

Yhdysvaltain uusi presidentti Donald Trump on ryhtynyt rauhan rakentajaksi, joka pyrkii lopettamaan Ukrainassa käytävän verisen sodan ja poistamaan ne juurisyyt, jotka tähän sotaan johtivat.

Euroopan unioni näyttää muuttuneen rauhan rakentajasta sodan lietsojaksi.

Kuinka tämä tapahtui?

x  x  x

Euroopan talousyhteisö (EEC) perustettiin Rooman sopimuksella turvamaan rauhaa meidän maanosassamme. 

Tavoitteena oli estää uuden sodan puhkeaminen Saksan ja Ranskan välillä. Ensi vaiheessa perustettiin hiili- ja teräsyhteisö, jolla strategisesti tärkeät tuotannonalat siirrettiin ylikansalliseen valvontaan. 

EEC oli aluksi valtioiden liitto, konfederaatio, mutta tavoitteeksi asetettiin jo silloin yhteisön kehittäminen ylikansalliseksi unioniksi, federaatioksi.

Euroopan yhteisöjen (EY) laajeneminen 1970-luvun alussa ja 1980-luvun puolivälissä ei muuttanut sen perusluonnetta.  

Kylmän sodan kauden lopulla jatkui EY:n laajeneminen, ja alkoi sen kehittyminen ylikansalliseksi Euroopan unioniksi (EU). Samaan aikaan otettiin askel eriytyvän yhdentymisen suuntaan, kun Euroopan vapaakauppaliiton (EFTA) jäsenmaille tarjottiin Euroopan talousalueen (ETA) kautta pääsy EU:n sisämarkkinoille.

Neuvostoliiton ja Varsovan liiton hajottua Euroopan unioni jatkoi laajentumistaan. 

Toisaalta EU tarjosi rajat ylittävää yhteistyötä kaikille itäisen Euroopan maille. Itämeren valtioiden neuvoston ja Barentsin euro-arktisen neuvoston perustaminen loi perustan EU:n Pohjoisen ulottuvuuden politiikalle. 

x  x  x

Käänne Euroopan unionin ulkosuhteissa alkoi vuonna 2008. Tässä EU seurasi Yhdysvaltain muuttunutta politiikkaa.

Jo tätä aikaisemmin Yhdysvallat oli rikkonut Venäjälle antamiaan lupauksia, joiden mukaan Nato ei laajenisi kohti sen rajoja.

Vuonna 2007 Venäjän presidentti Vladimir Putin oli pitänyt Münchenin turvallisuuskonferenssissa puheen, jossa hän oli vedonnut voimakkaasti rauhanomaisen yhteistyön ja aseidenriisunnan puolesta. Putin oli vedonnut myös Natoon, että se ei jatkaisi laajentumistaan.  

Keväällä 2008 Bukarestissa pidetyssä huippukokouksessaan Nato vastasi päättämällä avata ovet Georgian ja Ukrainan jäsenyydelle. Kumpikaan ei Naton omien kriteerien mukaan alkuunkaan täyttänyt jäsenyyden ehtoja.

Georgiassa oli 1990-luvun alussa käyty sisällissota, jossa abhaasit ja osseetit olivat irrottautuneet. Etelä-Ossetiassa oli kansainvälisiä rauhanturvajoukkoja, pääasiassa venäläisiä. 

Kesällä 2008 Georgian presidentti Mihail Saakashvili lähetti amerikkalaisten aseistamat ja kouluttamat joukkonsa venäläisten rauhanturvaajien kimppuun. Venäläisjoukot kävivät vastahyökkäykseen ja miehittivät joksikin aikaa osan Georgiaa.  

Naton jäseneksi päätettiin ottaa myös Ukraina, vaikka Krimin niemimaalla oli strategisesti elintärkeä Venäjän laivastotukikohta. 

Vuonna 2014 Ukrainan sisäinen tilanne kärjistyi sisällissodaksi. 

x  x  x

Ukrainan sisällissodan puhkeamiseen vaikutti ratkaisevalla tavalla Euroopan unionin toiminta.

Syksyllä 2008 EU käynnisti Itäisen kumppanuuden ohjelman, johon otettiin mukaan Venäjää lukuun ottamatta kaikki entiset neuvostotasavallat. 

Itäisen kumppanuuden ohjelmaan kuulunut EU:n ja Ukrainan välinen assosiaatiosopimus johti maan sisäisiin kiistoihin. Presidentti Viktor Janukovitsh kieltäytyi aluksi allekirjoittamasta sopimusta. 

Maidanin aukiolle Kiovaan kertyi runsaasti mielenosoittajia, jotka saivat vahvaa tukea sekä Yhdysvaltain että Euroopan unionin edustajilta. 

Lopulta Janukovitsh taipui hyväksymään sopimuksen. Tästä huolimatta Kiovassa toteutettiin länsimaiden tukema laiton vallankaappaus, joka ajoi vaaleilla valitun presidentin maanpakoon.

Uudet vallanpitäjät päättivät ensi töikseen, että maa liittyy Natoon. Venäjän kieleltä poistettiin asema virallisena vähemmistökielenä. 

Nämä päätökset johtivat siihen, että osa enemmistöltään venäjänkielisistä alueista, Krimin niemimaa ja Donbassin alue, irrottautui Ukrainasta. 

Itäisessä Ukrainassa syttyi verinen sisällissota, joka johti kahdeksan vuotta myöhemmin täysimittaiseen sotaan Ukrainan ja Venäjän välillä.  

Venäjän hyökkäys olisi voitu välttää, jos Ukraina olisi suostunut toteuttamaan Ranskan ja Saksan johdolla vuonna 2015 solmitun Minsk II -sopimuksen. 

Ranska, Saksa ja monet muut EU-maat rohkaisivat Ukrainaa toteuttamaan sopimuksen, Yhdysvallat kannusti torjumaan sen.

Ratkaiseva merkitys oli kuitenkin sillä, että Yhdysvallat kieltäytyi neuvottelemasta Venäjän joulukuussa 2021 tekemistä ehdotuksista, joihin kuului muun muassa vaatimus, että Ukraina ei liity Natoon.

Kun presidentti Donald Trump on puhunut Ukrainan sodan juurisyistä, hän lienee viitannut näihin Venäjän tekemiin sopimusehdotuksiin. Niistä Yhdysvallat ja Venäjä ilmeisesti nyt neuvottelevat. 

x  x  x

Ukrainan rauhansopimusta koskevissa neuvotteluissa on syntynyt peräti omituinen tilanne.

Ranska ja Saksa yrittivät estää sodan puhkeamisen, mutta epäonnistuivat tässä.

Yhdysvallat vaikutti ratkaisevasti siihen, että Venäjän hyökkäys toteutui. Keväällä 2022 Yhdysvallat ja Britannia kaatoivat Turkin johdolla aikaansaadun aseleposopimuksen.   

Nyt Yhdysvallat pyrkii Donald Trumpin johdolla saamaan aikaan kestävän rauhan ratkaisemalla myös ne juurisyyt, jotka johtivat kolme vuotta sitten sodan puhkeamiseen. Tästä kokonaisuudesta on neuvoteltava ja sovittava Venäjän kanssa.

Euroopan unioni ja Britannia torjuvat yhteydenpidon ja neuvottelut Venäjän kanssa. Ne ovat ryhtyneet kokoamaan sotilaallista voimaa, jonka avulla taistelut voisivat jatkua. 

Euroopan unionista, rauhan rakentajasta, on tullut sodan lietsoja! 

Euroopan unionin ja jäsenmaiden edustajat ovat vaatineet EU:n nopeaa kehittämistä liittovaltioksi ja sotilaalliseksi suurvallaksi. 

Ulko- ja turvallisuuspolitiikan päätöksenteossa pitäisi luopua yksimielisyyden vaatimuksesta. Jäsenmaiden tulisi lisätä voimakkaasti varustautumistaan, ja siihen tulisi voida käyttää myös yhteisiä varoja, jopa yhteistä velkaa.  

Samaan aikaan kun EU vaatimusten mukaan pitäisi kehittää ylikansalliseksi liittovaltioksi, jäseneksi pitäisi poliittisista syistä ottaa nopeasti maita, jotka eivät läheskään täytä jäsenyyden kriteerejä. 

Nämä lausunnot osoittavat, ettei EU:ssa ole ymmärretty niitä virheitä, joita tähän mennessä on tehty.

Perusvirhe on ollut se, että EU on yhtä aikaa pyrkinyt sekä laajentumaan että kehittymään ylikansalliseksi liittovaltioksi.

Euroopan unionin pitäisi vihdoinkin ryhtyä toteuttamaan eriytyvää yhdentymistä.

Euroopan unionin pitäisi antaa tuki Yhdysvaltain pyrkimyksille rakentaa Eurooppaan turvallisuusjärjestys, joka takaisi meille pysyvän rauhan.

Tämä merkitsisi kaikessa oleellisessa paluuta sellaiseen paneurooppalaiseen yhteistyöhön, jota ”uudessa Euroopassa” toteutettiin.

Tätä kautta turvallisuutta voidaan vahvistaa suunniteltua paljon pienemmillä sotilasmenoilla.