Huonommin ei olisi voinut käydä
Tämän kirjoitukseni otsikko on mukaelma vuoden 2011 alussa julkaisemani kirjan nimestä ”Huonomminkin olisi voinut käydä”.
Teokseni oli luonteeltaan osittain kontrafaktuaalinen. Pohdin siinä, kuinka olisi käynyt, jos tietyt ratkaisut olisivat olleet toisenlaisia.
Teoksen esipuheessa käsittelin kontrafaktuaalisen historiankirjoituksen haasteita ja mahdollisuuksia. Se kannattaa lukea.
Nyt olen joutunut palaamaan kontrafaktuaaliseen historiankirjoitukseen tavallaan ”yleisön pyynnöstä”.
Viime vuosina olen julkaissut kaksi teosta ”Sota vai rauha Suomelle?” (2022) ja ”Mitä Suomelle on tapahtunut?” (2024).
Näihin kirjoihin sisältyvillä blogikirjoituksillani pyrin vaikuttamaan siihen, että Suomi olisi säilyttänyt asemansa sotilaallisesti liittoutumattomana, puolueettomana maana. Kun Suomi kuitenkin päätti liittoutua, olen käsitellyt niitä ongelmia, joita Nato-jäsenyys on tuonut tullessaan.
Viime syyskuusta lähtien julkaisemani kirjoitukset ovat luettavissa kotisivuni blogiarkistosta.
x x x
Sosiaalisessa mediassa käydyssä keskustelussa minua on pyydetty kertomaan, mitä etua Suomelle sotilaallisesta liittoutumattomuudesta olisi ollut.
Tammikuun 11. päivänä julkaisemani blogi ”Toteutuuko Donald Trumpin ”Big Deal” Yhdysvaltain ja koko Euroopan välillä?” synnytti Uuden Suomen Puheenvuorossa keskustelua, jossa Matti Villikari kysyi: ”Voitko kertoa lyhyesti mitä etua Suomelle olisi sotilaallisesta liittoutumattomuudesta?”.
Vastasin lyhyesti ja linkkasin muutamia blogejani.
Eilen julkaisemani blogin kommentissa Matti Villikari kirjoitti, että hän olisi kovin kiitollinen, jos vastaisin kysymykseen: ”Voitko kertoa lyhyesti mitä etua Suomelle olisi sotilaallisesta liittoutumattomuudesta?”.
Vastaan parhaani mukaan. Kun Suomi on liittoutunut, joudun turvautumaan kontrafaktuaalisuuteen.
Itse asiassa käytin kontrafaktuaalisuutta jo 12.9.2024 julkaisemassani blogissa ”Mikä on Suomen Nato-jäsenyyden inhimillinen hinta?”.
Blogissani palautin mieliin, kuinka Suomi hakeutui Naton jäseneksi Yhdysvaltain presidentin Joe Bidenin tahdosta, hänen ”vokottelunsa” perusteella.
Kysyin blogissani, mitä olisi tapahtunut, jos Suomi ei olisi taipunut Joe Bidenin ”vokotteluun” ja vastasin:
”Kysymys on siinä mielessä teoreettinen, että Sauli Niinistö oli jo varhaisessa vaiheessa päätynyt ajamaan Suomen Nato-jäsenyyttä.
Suomen linja olisi kuitenkin saattanut muotoutua toiseksi, jos jäsenyyshanketta olisi valmisteltu ja käsitelty tiukasti maamme perustuslain mukaisesti tavalla, josta olen teoksissani ”Sota vai rauha Suomelle?” ja ”Mitä Suomelle on tapahtunut?” kirjoittanut.
Ratkaiseva merkitys olisi ollut kansanäänestyksellä, jonka yhteydessä jäsenyyden vaikutuksista olisi käyty avoin keskustelu.”
Joe Bidenille Suomi olisi voinut vastata:
”Suomeen ei kohdistu mitään sotilaallista uhkaa, eikä sellaista ole näköpiirissäkään.
Voimme parhaimmin edistää omaa turvallisuuttamme ja koko Euroopan turvallisuutta ylläpitämällä vakautta lähialueillamme. Siksi meidän on viisasta säilyttää asemamme sotilaallisesti liittoutumattomana maana.
Suomi on tietysti mukana demokraattisten maiden yhteistyössä. Myös rauhan, turvallisuuden ja yhteisten demokraattisten arvojemme puolesta voimme toimia tehokkaimmin säilyttämällä asemamme puolueettomana valtiona.”
x x x
Jos Suomi olisi vastannut Joe Bidenin ”vokotteluun” edellä esitetyllä tavalla, Suomi olisi säilyttänyt asemansa sotilaallisesti liittoutumattomana, puolueettomana maana. Niin olisi Ruotsikin.
Puolueettomina maina Suomi ja Ruotsi olisivat voineet pidättäytyä osallistumasta aseellisesti Ukrainassa käytävään sijaissotaan. Olisimme olleet samassa asemassa kuin muut puolueettomat maat ja myös monet Nato-maat – Norjakin vielä vuoden 2023 loppuun saakka.
Olisimme voineet monien muiden maiden tapaan jättäytyä joidenkin Venäjään kohdistuneitten pakotteitten ulkopuolella.
Mitä tämä kaikki olisi merkinnyt?
- Itämeri olisi säilynyt rauhan merenä.
Olisimme välttyneet niiltä ”ilkeyksiltä”, joita olemme Itämerellä viime aikoina kokeneet. Sotilaallisia jännitteet olisivat säilyneet alhaisella tasolla. Tänne ei olisi heijastunut myöskään Naton ja Kiinan välinen vastakkainasettelu.
2. Suomeen ei olisi kohdistunut sotilaallista uhkaa.
Keväällä 2022 tasavallan presidentti ja puolustusvoimain komentaja korostivat, että Suomeen ei silloin eikä näköpiirissä olleessa tulevaisuudessakaan kohdistunut mitään sotilaallista uhkaa.
Suomen puolustusvoimat kuuluivat ja kuuluvat läntisen Euroopan vahvimpiin. Puolueettomaan Suomeen Venäjä ei tietenkään olisi kohdistanut sotilaallista voimaansa tai sillä edes uhannut.
Turvanamme olisivat olleet kahdenväliset yhteistyöjärjestelyt mm. Yhdysvaltain, Britannian ja Ruotsin kanssa. Keväällä 2022 Nato-jäsenyyden vaihtoehtona oli niiden vahvistaminen.
Vasta Natoon pyrkiminen ja liittyminen synnyttivät uhkan Suomen turvallisuudelle, kuten 10.9.2024 julkaisemassani blogissa osoitin.
3. Itäraja olisi pysynyt auki ja talousyhteistyö Venäjän kanssa olisi voinut jatkua.
Jos Suomi ei olisi ryhtynyt pyrkimään ja liittynyt Natoon, Venäjä olisi edelleen estänyt rajalle pääsyn sellaisilta henkilöiltä, joilla ei ole oikeutta sen ylittämiseen. Tässä Venäjä olisi jatkanut naapurinsa suojaksi toimintaa, joka on kansainvälisen oikeuden vastaista.
Raja olisi voitu säilyttää avoimena. Ihmisten ei olisi ollut tarpeen kiertää Norjan ja Viron kautta.
Suomi olisi voinut harkita, missä Venäjään kohdistuvissa kansainvälisissä pakotteissa olemme mukana. Kun rajan ”ilkeyksiä” ei olisi tarvinnut pelätä, henkilöliikenne olisi jatkunut vilkkaana, millä olisi ollut suuri myönteinen merkitys Suomen taloudelle ja työllisyydelle.
Suomi ei olisi kohdistanut pakotteita ainakaan Venäjän lentoliikenteeseen, jolloin myös Finnairille ja Finavialle elintärkeä Kauko-idän liikenne Siperian yli olisi jatkunut. Tämän ansiosta kauppa olisi kasvanut ja hotelli- ja ravintolaelinkeinomme olisi edelleen kukoistanut.
Näitä asioita käsittelin 8.9.2024 julkaisemassani blogissa ”Mikä on Suomen Nato-jäsenyyden taloudellinen hinta?”.
4. Suomi olisi saavuttanut merkittäviä säästöjä sotilasmenoissa.
Suomen hävittäjähankinta kytkeytyi maamme Nato-jäsenyyteen. Siitä päätettiin samana päivänä, kun presidentit Sauli Niinistö ja Joe Biden päättivät käynnistää valmistelut Suomen liittymiseksi Natoon. Kommentoin sitä tuoreeltaan 13.12.2021 julkaisemassani blogissa.
Päätyminen nimenomaan kalliiseen F-35 -hankintaan kytki Suomen osaksi Naton ydinasepelotetta, osaksi ”uhkatasapainoa”. Suomen oman ilmatilan valvontaa ja puolustamista varten oli tarjolla parempia ja edullisempia vaihtoehtoja.
Hävittäjähankinta nosti Suomen sotilasmenot yli 2 prosenttiin bruttokansantuotteestamme.
Nyt on tullut esiin paineita säilyttää Nato-Suomen sotilasmenot hävittäjähankinnan jälkeenkin nykyisellä tasolla ja nostaa ne kolmen tai jopa viiden prosentin tasolle.
BKT-luvut eivät anna oikeaa kuvaa sotilaallisesta suorituskyvystämme sen vuoksi, että meillä on ainutlaatuisen laaja reservi. Naton taakanjaossa tätä ei oteta huomioon.
Liittoutumattoman Suomen sotilasmenot olisivat olleet paljon alhaisemmat. Rahaa olisi säästynyt muihin kipeisiin tarpeisiin.
5. Puolueeton Suomi olisi ollut hyvä kumppani Yhdysvaltain uudelle presidentille.
Tämän blogikirjoitukseni alkuun linkkaamassani blogissa kysyin: ”Toteutuuko Donald Trumpin ”Big Deal” Yhdysvaltain ja koko Euroopan välillä”.
Ensimmäisellä presidenttikaudellaan Donald Trump pyrki saamaan aikaan suuren poliittisen ratkaisun (Big Deal) parantamalla suhteita Venäjään ja luomalla sen kanssa vastapainoa Kiinan vaikutusvallan patoamiseksi.
Kongressissa demokraatit tämän estivät.
Joe Bidenin presidenttikaudella Eurooppa ja maailma jakautuivat vahingollisella tavalla pahasti kahtia. Venäjä työnnettiin Kiinan syliin ja sen liittolaiseksi.
Blogissani totesin, että paluu Donald Trumpin ”Big Deal” -politiikkaan on äärimmäisen vaikeaa.
Trumpin viimeaikaiset lausunnot viittaavat kuitenkin siihen, että hän aikoo tätä ainakin yrittää.
Päätin kirjoitukseni: ”Jos Donald Trump tässä pyrkimyksessä onnistuu, Suomen asema on lievästi sanoen erikoinen”.
Vuonna 2018 Suomi isännöi huipputapaamisen Vladimir Putinin ja Donald Trumpin välillä. Nyt Venäjä kokee Suomen yhdeksi vihamielisimmistä maista.
Liittoutumaton Suomi olisi voinut antaa jälleen merkittävän panoksen rauhan ja kansainvälisen yhteistyön hyväksi.
x x x
Tässä vastausta Matti Villikarin esittämään kysymykseen.
Johtopäätökseni on kirjattu tämän blogin otsikkoon: ”huonommin ei olisi voinut käydä”.
Lisää perusteita löytyy kirjoittamistani kirjoista ja kirjoituksista.
Kirjoittamani teokset ovat luettavissa kotisivuni kirja-arkistosta.
Teokseni ”Sota vai rauha Suomelle?” ja ”Mitä Suomelle on tapahtunut?” ovat tilattavissa Pohjanrannan verkkokaupasta.
