Onko Donald Trump ihmiskunnan pelastaja?

Yhdysvaltain presidentinvaalien lähestyessä Suomessa on luotu hyvin kielteisiä odotuksia Donald Trumpin mahdollisesta valinnasta.

Päällimmäisenä monilla näyttää olevan pelko, että Trump saattaisi heikentää Yhdysvaltain tukea Euroopan puolustamiselle. 

Tätä näyttävät pelkäävän erityisesti ne, jotka veivät yhteistyössä Joe Bidenin ja hänen hallintonsa kanssa Suomen sotilasliitto Naton jäseneksi. Nyt pelätään, että Suomi ei ehkä saisikaan luvattua tukea omalle puolustukselleen. 

Keskustelussa on toisaalta muistutettu, että Trumpin kaudella Yhdysvaltain läsnäolo Euroopassa vahvistui, vaikka hän oli edellyttänyt eurooppalaisten Nato-maiden kantavan suurempaa vastuuta oman maanosansa puolustamisesta.

Toisena, konkreettisena, turvallisuuspolitiikan huolenaiheena on nähty Trumpin lupaus, että hän valituksi tultuaan nopeasti lopettaisi Ukrainan ja Venäjän välisen sodan. Tätä pelkäävät erityisesti ne, jotka ovat vannoneet tukevansa Ukrainaa voittoon saakka, siihen asti, että Ukraina häätää Venäjän joukot vuoden 2014 rajojen taakse.

Kolmas Suomessa ylläpidetty huolenaihe on ollut kansainvälisen sopimus- ja yhteistyöjärjestelmän tulevaisuus. On väitetty, että Trumpin politiikka saattaisi suorastaan tuhota sen.

Neljäs kritiikki Trumpia kohtaan on ollut hänen suhtautumisensa kansainväliseen ilmastopoliittiseen yhteistyöhön. Oman maansa ilmastopolitiikassa hän on toiminut tavalla, joka on ollut ristiriidassa sen kanssa.

Omalta osaltani en voi näihin pelkoihin yhtyä. Ajattelen monessa suhteessa päinvastaisella tavalla. 

Donald Trump saattaa olla pelastaja, joka auttaa ihmiskuntaa ja myös meitä suomalaisia tähänastista kestävämmälle tielle.

Arvioissani voin nojautua osittain siihen, mitä olen vuosien ja vuosikymmenten varrella näistä asioista kirjoittanut.   

x  x  x

Suomen nykyinen ulkopolitiikka on määritelty ”arvopohjaiseksi realismiksi”. Edellisen hallituksen kaudella puhuttiin ”ihmisoikeusperustaisesta” politiikasta.

Yhdysvalloissa demokraatit ovat painottaneet arvopohjaisuutta, Donald Trump näyttää olevan realistisen linjan edustaja.

Demokraateissa valtaa ovat käyttäneet erityisesti uuskonservatiivit. Heidän pyrkimyksenään on ollut levittää amerikkalaisia ja länsimaisia arvoja kaikkialle maailmaan. Joskus arvoja on käytetty verhona, jonka katveessa on väkivaltaakin käyttäen ajettu omia etuja.

Donald Trump on pitänyt ennakkoluulottomasti yhteyksiä maihin, joiden arvot poikkeavat jyrkästikin amerikkalaisista. Hän on osoittanut valmiutta ”diileihin”, jotka edistävät oman maan etuja, mutta samalla laajemminkin yhteisiä etuja. Trumpin kaudella Yhdysvaltain tuella ei käynnistetty uusia sotia. 

Ukrainan suhteen Trumpin linja on poikennut demokraattien politiikasta.

Sota Ukrainassa syttyi 2014 Yhdysvaltain tukeman vallankaappauksen seurauksena. Valtaan noussut uusi hallitus poisti venäjältä virallisen vähemmistökielen aseman ja päätti liittyä Natoon. Nämä päätökset synnyttivät sisällissodan.

Joe Biden toimi silloin Barack Obaman varapresidenttinä ja Antony Blinkenillä oli ulkoministeriössä keskeinen asema. 

Victoria Nuland oli Maidanin aukiolla kaappausta tukemassa. Donald Trumpin tultua presidentiksi Nuland sai potkut. Joe Bidenin hallinnossa hänellä oli aikaisempaa keskeisempi tehtävä. 

Vuoden 2022 alussa Ranska ja Saksa pyrkivät välttämään Venäjän hyökkäyksen painostamalla Ukrainaa panemaan täytäntöön Minsk II -sopimuksen. 

Yhdysvallat rohkaisi Ukrainaa olemaan tiukkana. Tämä oli osa sen toimintaa ”uuden kylmän sodan” käynnistämiseksi.

Kun Venäjä oli hyökännyt, Turkin välittämänä saatiin jo keväällä aikaan sopimus aselevosta. Sen Yhdysvallat ja Britannia kaatoivat.

Ei ole Trumpin syytä, jos nyt näköpiirissä oleva ”diili” on Ukrainalle paljon epäedullisempi kuin Minsk II tai keväällä 2022 tarjolla ollut sopimus. Toisaalta se olisi paljon parempi kuin se, mihin Ukraina voisi sotaa jatkamalla päästä. 

x  x  x

Vuoden 2020 alussa julkaisemassani teoksessa ”Yhteinen vuosisatamme” käsittelen sekä kansainvälistä ilmastopolitiikkaa että kansainvälisen järjestelmän tulevaisuutta. Kansainvälisen järjestelmän osalta kommentoin myös Trumpin toimintaa ja suunnitelmia.  

Nykyistä ilmastopolitiikkaa arvostelen kirjassani ankarasti. (mt. 182-195)

Ilmastopolitiikka on irrotettu Riossa vuonna 1993 luodusta kestävän kehityksen kokonaisuudesta. Tällaisena se on suorastaan kestävän kehityksen politiikan laajempien tavoitteiden vastaista ja rikkoo sen periaatteita. 

Kestävän kehityksen tavoitteena on köyhyyden poistaminen kaikkialta maailmassa. Nykyisellään ilmastopolitiikka jopa pahentaa köyhyyden ongelmaa.

Kehityksen tulisi olla kestävää myös taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti. Tätä nykyinen ilmastopolitiikka ei ole.

Mutta nykyinen ilmastopolitiikka on monessa suhteessa ristiriidassa myös laajempien ympäristöön liittyvien tavoitteiden kanssa.    

Donald Trump ei ole ainakaan julkisuudessa osoittanut, että hän olisi sisäistänyt laajemman kehityspolitiikan tavoitteita ja periaatteita. 

Kritisoimalla nykyistä kansainvälistä ilmastopolitiikkaa ja toimimalla sen vastaisesti hän saattaa kuitenkin avata ovia laajempaan keskusteluun kassainvälisestä kehityspolitiikasta. 

x  x  x

Kirjani luvussa ”Kestävään talous- ja yhteiskuntajärjestelmään” tukeudun osittain arvostetun taloustieteilijän Mariana Mazzucaton julkaisemaan ”Arvo” -nimiseen teokseen. (mt. 195-212)  

Mazzucaton teoksella on yhtymäkohtia siihen, mitä kirjoitin edellisessä 28.10. julkaisemassani blogissa.

Viime kädessä ihmiskunnan ekologisten ja yhteiskunnallisten ongelmien ratkaiseminen edellyttää arvojen vallankumousta. Materialismin ylivalta on murrettava, on otettava painavasti huomioon ihmisten henkiset ja yhteisölliset tarpeet.   

Marina Mazzucato tiivistää kirjansa viestin samankaltaisiin vaatimuksiin, joihin omalta osaltani päädyin viisi vuosikymmentä sitten:

”Nykyinen ihmiskunnan aiheuttamien ympäristötuhojen korjaamisen haastekaan ei ole ratkaistavissa vain kasvattamalla investointeja uusiutuvaan energiaan, vaikka sekin on jo itsessään valtava teknologinen haaste, vaan se edellyttää
yhteiskunnallista sitoutumista uuteen, vähemmän materialistiseen elämäntapaan.”

Ja:

”Ympäristövallankumous edellyttää yhteiskunnallisten arvojen tarkoituksellista ja tietoista muuttamista: koko talousjärjestelmän uudelleen suuntaamista sekä tuotanto-, jakeluja kulutusjärjestelmien muuttamista kaikilla sektoreilla.”

Kysyin kirjassani, kuinka ajatus uuden talousjärjestelmän rakentamisesta olisi mahdollista toteuttaa.

Kansantaloudet ja kansallisen tason valtio- ja yhteiskuntajärjestelmät ovat nykyään sidoksissa kansainvälisiin rakenteisiin. Uuden talousjärjestelmän rakentaminen on siten aloitettava korjaamalla kansainvälisen päätöksenteon, kansainvälisen yhteiskuntajärjestelmän, rakenteita.

x  x  x

Globalisaation ja Euroopan yhdentymisen kaudella päätöksentekoa on siirretty ylikansalliselle tasolle.

Globaalilla tasolla on yleensä kysymys hallitusten välisestä yhteistyöstä, jonka päätöksenteossa tavallisesti edellytetään kaikkien yksimielisyyttä. Joltakin osin valtiot ovat luopuneet osasta suvereniteettiaan, itsemääräämisoikeuttaan, suostumalla sitovaan ylikansalliseen päätöksentekoon.

Niinpä Yhdistyneiden Kansakuntien, YK:n, turvallisuusneuvosto voi tehdä jäsenmaita velvoittavia päätöksiä. Niiden edellytyksenä on kuitenkin pysyvien jäsenten keskinäinen yksimielisyys.

Toinen esimerkki on Maailman kauppajärjestössä (WTO) toimiva riitojen ratkaisulautakunta, joka voi antaa jäsenmaita velvoittavia ratkaisuja. Sen toiminta on ollut halvaantunut sen vuoksi, että Yhdysvallat ei ole nimittänyt siihen edustajiaan.

Yhdysvaltain toiminta WTO:ssa on ollut osa sen pyrkimyksestä muuttaa kansainvälisen yhteistyöjärjestelmän pelisääntöjä.

Kirjoitin:

”Kysymys ei ole vain presidentti Donald Trumpin politiikasta, vaan laajemmasta reaktiosta globalisaation synnyttämiin ongelmiin.

Viime presidentinvaaleissa Trump nosti esiin niitä epäkohtia, joita työpaikkojen siirtyminen ennen muuta Kiinaan, Meksikoon ja Kanadaan oli saanut aikaan.

Globalisaation kritiikki lähtee paljolti siitä, että päätösvaltaa on siirtynyt liiaksi ylikansalliseen päätöksentekoon ja markkinavoimille. Nyt yleinen suunta koko maailmassa näyttää olevan pyrkimys vahvistaa kansallisvaltioita ja palauttaa valtaa niiden päätöksentekoon.

Trumpin politiikka ei välttämättä merkitse monenkeskisen yhteistyön romuttamista. Hän pyrkii ensi sijassa muuttamaan sen pelisääntöjä. Niistä pitää voida keskustella.”

Donald Trumpin valinta saattaa avata tietä kansainvälisen järjestelmän tervehdyttämiselle. 

On siirryttävä kohti Eurooppaa ja maailmaa, joissa itsenäiset kansakunnat ovat omien arvojensa pohjalta keskinäisessä tasavertaisessa yhteistyössä.

Tässä palattaisiin niihin Juhana Vilhelm Snellmanin ajatuksiin, joista edellisessä blogissani kirjoitin. 

x  x  x

Teokseni ”Yhteinen vuosisatamme” on luettavissa kotisivuni kirja-arkistosta.

Ukrainan kriisin osalta lisätietoa on löydettävissä kirjoistani ”Sota vai rauha Suomelle?” ja ”Mitä Suomelle on tapahtunut?”. Nekin ovat luettavissa kirja-arkistosta.

Kaikki kolme kirjaa ovat tilattavissa Pohjanrannan verkkokaupasta.